Ihan kauheasti karkkia tänään. Hymy oli niin leveä, että se näkyi varmaan kaupungin toiselle laidalle asti. On oikeastaan ihan sama käveleekö ylös vai alas, asfaltilla vai maassa vai puussa jos on oikea valo ja syksy. Ulkona tuoksuu samalta kuin silloin joskus pienenä kun jaksoi vielä juoksennella metsässä. Tai silloin kun on vasta muuttanut, ja taas on muuttanut, vähän kauemmas taas jostain. Ja raajat ne vaan seikkailee.
On niin epäreilua että kaikkea on niin paljon ja minulla on teelusikan tunneskaala. Tosin sellaisen lämpimän teelusikan joka on juuri nostettu pois muumimukista. Pitäisi keittää kerralla enemmän teetä ja varata sitä useampaa laatua (ei aina niin syksyistä ja mausteita) ja kaataa useampaan kuppiin. Ja ehkä joskus taas opetella juomaan sitä ilman maitoa. Niin, jos se hymy näkyisi toisellekin laidalle kaupunkia, tai kauhean ylös sinne missä se rakennusmies on edelleen ja etsii lapasia. Minäpä olin tänään kaukaa viisas ja ostin tarjouksesta kaksi paria hansikkaita syksyn varalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti