Odottelen että se uusi elämä aikaa ja maalailen kuvia siitä mitä haluan että on. Koska sitten saan sen kaiken, sitten kun tiedän mitä haluan.
Haluan pyöräillä ympäri uutta kaupunkia syysviileässä, sievässä pilkkumekossa. Voisin pyöräillä ekokauppaan ja noutaa sellaisia asioita mitä tarvitsen että voisin elää elämää joka on metsänvihreää, oranssia ja valkoista, vaaleaa. Haluan juoda iltaisin teetä yksin tai yhdessä, polttaa kynttilöitä ja käydä elokuvissa. Toisinaan mennä pimeässä parvekkeelle ja sytyttää lyhtyyn kynttilän ja katsella sisäpihalle, hengitellä viileyttä sisään ja kuunnella jostain kantautuvaa musiikkia. Haluan että ei olisi niin ikävä, jatkuvasti.
Päivät - mielelllään melko tekemisentäyteisiä mutta nautittavia. Haluan pyöräillä kampuksella kirjastoon ja luennolle, kotiin ja takaisin. Sopia lounastreffejä kasvisravintolaan, suunnitella jotain hauskaa illoiksi, jotain sellaista mikä mahdollistaa mieluiten tutustumisen aina vain uusiin ihmisiin. Olisi myös mukavaa käydä paikoissa, yksinkin. Voisin mennä kuuntelemaan kun joku kertoo tärkeistä asioista, katsomaan kun jollakin on jotain sanottavaa. Vähintään kerran päivässä haluan tavata jonkun josta pidän, sellaisen jolla on ystävällinen hymy ja edes muutama yhteinen ajatus.
Haluan olla kiltti, rehellinen, kiitollinen ja välittämättä. Ja tänä vuonna haluan oppia kärsivälliseksi, niin kärsivälliseksi että voin koska tahansa vain ajatella että minä olen tässä ja selittää kaiken vielä kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti