Varasija. Saatan olla pulassa tai oikeastaan en vain tiedä. Ja se on ihan hirveän väsyttävää että ei tiedä. Tavallaan kamalinta ikinä, kärttyistä ja hermostunutta ja turhauttavaa, turhaa. Mutta pitää vain odottaa syksyä, ensin kuukausi ja sitten vielä toinen. Sulkea silmät hetkeksi.
Mutta onneksi on hyviä päiviä, niin kuin tänään. Sellaisia joissa on pomppulinnoja, karkkeja, oranssi valoa taivaalla ja päässä, huonoja elokuvia, karuselli, mini-usb, minimekko ja lopulta mukava mutta yksinäinen jäätelönsyöjä. Tällaisina hyvinä päivinä syksyahdistus on enimmäkseen takana, jossain siellä oikean korvan takana, ja voi vain sanoa että tämä on sitä mitä vaasa on ja ottaa siitä kuvan.
Mutta on hyvä että tiedän edes jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti