:)

Korjaan hymyllä aivan kaiken. Tai jos en korjaa niin ostan niin kauan lisäaikaa että joku toinen korjaa asian. Esimerkiksi sen että viini on päässyt loppumaan lasistani, sen että kassakone on totaalisen jumissa, sen että en tiedä miten sanotaan ruotsiksi jokin vaikea sana. Hymyllä joka sanoo anteeksi, tämä on nyt ikävää mutta onneksi olemme molemmat niin mukavia ihmisiä että tämä ikävä tilanne ei pilaa päiväämme. Jos katson jotakuta liian pitkään silmiin, hymyilen että en paljastuisi; jos mökkivaraus peruuntuu perhetapauksen vuoksi, hymyilen. Myös silloin kun kaikelta meni pohja, silloin olin surullinen hetken mutta kun puhelimeen viimein vastattiin, hymyilin; seuraavana aamuna matkalla yliopistolle varastin yhtä paljon hymyjä kuin yleensäkin ja unohdin muut ilmeet niin että en ole sen jälkeen niitä muistanutkaan.

Ja kun kaikki järjestyy, niin kuin lopulta aina käy, hymy.