Huijausta kaikki tyynni

Niin, olen tässä viettänyt ensimmäisen lukiovuoden täällä. Oikeasti opiskelu päättyi jo vähän aikaa sitten, mutta olen ollut kiireinen juhlistaessani sitä. Mutta kuitenkin, tämä on ehkä ollut paras lukuvuosi ikinä, voittaa jopa ykkösluokan! Jos olisin kuullut vuosi sitten millaista minulla on vuoden kuluttua, en olisi varmaan uskonut sanaakaan. Mutta hyvä kun en silloin kuullut mitään, ainakin olen yllättynyt monta kertaa.

Ehkä suurimpia muutoksia entiseen on se, että hengaan viimeinkin sellaisten tyyppien kanssa, joiden kanssa haluan oikeasti hengata enkä sellaisten, joiden kanssa täytyy hengata, koska piirit ovat pienet ja on pakko tulla toimeen. Kaikella kunnioituksella Shanghaita kohtaan, kyllä sielläkin on loistavia ihmisiä. On vain niin hienoa, että voin tavallaan valita seurani täällä itse. En tiennyt että on olemassa niin hienoja ihmisiä kuin täällä löytämäni.
Niin, esimerkki. Muistan aika hyvin, miten menin varmaankin toisena tai kolmantena lukiopäivänä historian ykköskurssille, enkä tuntenut sieltä ketään, ja yksinkertaisesti valitsin luokan edessä hengailevasta porukasta yhden ja menin sanomaan sille jotain. Sitten tutustuin siihen ja muihin ja se on huippua. Se valitsemani hengailija on muuten edelleen aika hieno tyyppi!

Niin, ja koska tulin tänne asumaan ihan opiskelemisen takia, niin siitäkin pitää varmaan mainita jotain. Kuten olen varmaan ennenkin hehkuttanut, niin on todella hienoa, kun voin päättää niin paljon itse mitä haluan opiskella. Viides kurssi italiaa päättyi vasta ja se on edelleen suunnilleen lempiaineeni, eikä vain mahtavan opiskeluseuran takia. On niin kivaa, että sen opiskelemiseen on mahdollisuus vaikka opiskelijoita on aika vähän.

Kuten J aika usein sanoi viime koeviikon aikana, aika on kulunut ihan kamalan nopeasti tämän vuoden ajan. Siitähän on ihan vähän aikaa kun J tuli puhumaan minulle ensimmäisenä lukiopäivänä ja kohta ollaan jo kakkosella. Tämän bloginkin aloitin ihan vähän aikaa sitten ja nyt täällä on jo ihan kamalasti kirjoitusta. Vähän pelottavaa, toivottavasti aika hidastuu ihan vähän ensi lukuvuonna, eihän tässä ehdi edes nauttia joka hetkestä kun aika kuluu liian nopeasti koeviikolla ja muutenkin.

Ja entä sitten kesä.
Mitähän tästäkin tulee. En osaa päättää pitäisikö odottaa parasta vai olla kuin ei olisikaan.