Erään järven ranta

Oho, pitäisi varmaan olla kovin nostalginen olo. Kävin tänään erään järven rannalla, siellä kävin joskus pari vuotta sitten rippileirin. Se oli ihan mukavaa, vaikka en tainnut ihan tajuta sitä koko jutun pointtia, oli kuitenkin ihan hienoa, se että siellä niin paljon vain oltiin ja haluttiin kuitenkin ihan hyvää.

Nyt kävin sitten vierailemassa yhden jos toisenkin kaverin luona siellä riparilla. Matkustin sinne bussilla, jossa oli ihan kamalan mukava kuski, se neuvoi niin mielissään missä kohti kannattaa jäädä pois. Myös yksi koira joka oli harvinaisen epäpelottava ja kävi nuuhkimassa kättäni. Matkalla ihastelin italiankielistä Pinokkiokirjaa ja vähän musiikkia. Perillä oli kylmä ja ihan pieni epävarmuusaalto.

Oli tosi mukavaa jutella siellä leiriympäristössä, oli niin seesteinen olo ja aikaa oli niin kiireettömästi. Ne kyllä puhuivat aika paljon joistakin poimureista ja marjatyrneistä ja aika paljon jeesuksestakin mutta muuten oli ihan kivaa. Sen jeesuspalveluksen aikana ehdin oikein hyvin kirjoitella lappuja pöydän alle ja sen miltä sen järven rannalla tuntui olla. Niin:


Erään järven ranta

Minä en halua enää kävellä
mustan veden päällä

Lipputanko on valtava
hammasharja.
Sitten se poimuri tuli ja
poimi minut.
Ei auttanut vaikka niin huusin
Marja Tyrnin nimeen

päästäkää minut viileään veteen.

// Ihan oranssia.