"Se oli aika positiivinen yllätys"

Sain tänään taas muistutuksen siitä miten hienoa on saada kirjeitä. Olen oikeastaan aina ylimielissäni kun saan kirjeen, mutta tämä oli ehkä ensimmäinen josta yllätyin näin paljon. Mitä ihmettä!
En muista mainitsinko täällä, mutta lähetin tuossa viime viikolla kirjeen eräälle tyypille. En ehkä maininnut sitä kirjettä, mutta kerroin kuitenkin siitä tyypistä. Taidan lainata itseäni hieman:

Tunsin kerran ihmisen, joka oli oikein hieno. Sitten aika kului ja en enää tuntenut häntä. Puhuimme joskus ja hän sanoi että haluaa että kaikki on niin kuin ennen, että minä olisin kuin ennen.
En suostunut.
Olinkohan oikeassa. En minä halunnut että kaikki olisi kuin ennen, vaan että juuri nyt olisi hienoa.
Niin, vitsi meni jo. Taidan kirjoittaa sille tyypille joskus. 

En edes muista tarkalleen, mitä kirjoitin siihen kirjeeseen (oli muuten hienoa barbie-kirjepaperia taas!) mutta ilmeisesti olin aika vakavasti pohtinut jotain teemoja. Oikeastaan, olin siinä kirjeessä varmaan aika avoin. Taisin pyytää anteeksi jotain, valittaa vähän ja pyytää myös vähän selityksiä. Niin, ja taisin itsekin yrittää muka selittää toimintaani. Olen aika ylpeä siitä kirjeestä: kerrankin kirje joka saattaa jopa muuttaa jotain. Tulee oikein merkityksellinen olo tuollaisesta!

Odotin kyllä vastausta, mutta en todellakaan näin pian tai näin hienoa. En ole vielä analysoinut tuota kirjettä ihan loppuun, mutta kyllä siinä taitaa olla vähän vilpittömyyttäkin mukana. En ole kyllä joka lauseesta ihan varma. Jotenkin hienoa, että tyyppi, josta olen ajatellut lähinnä negatiivisia, kirjoittaa noin hyvän kirjeen minulle. Muistan tuota kirjettä lukiessa todella selkeästi sen miksi en pidä tyypistä ihan kamalan paljon, mutta toisaalta myös sen miksi se kuitenkin on ihan hyvä tyyppi. (Milloin siitä on tullut noin huomaavainen?)
Ja samalla olen ihan mielissäni että uskalsin sitten tehdä aloitteen keskusteluun. Melkein muistan miltä tuntuu antaa anteeksi. Niin, ja saada anteeksi. Ehkä kerron tästä lisää joskus.

Vietin tänään muuten myös syömispäivää hienossa seurassa, mutta en vain jaksa laittaa kuvaa tai kirjoittaa siitä enempää. Hyvää kakkua oli ja silleen!

Biisi, jaa-a, taidan ihan vain randomisti tykätä tuosta. Fiilismusiikkia varmaan.



//
Kyllä minä näen tuon tarinan lävitse. Vaikka olen kuullut sen monta kertaa, taidan vielä kerran palata alkuun. Kenkäni unohtuivat joskus puolimatkaan.