!!

Hui vähän jännittää nyt kun ylihuomenna on italia. Oikeastaan ne tehtävät on kaikki aika mukavia, mutta en millään haluaisi siitä mitään arvosanaa. Kauheaa. Hmm. Olen vähän levoton, en tiedä mitä pitäisi vielä tehdä.

Tänään olen harjoitellut ja lukenut italiankielisen Harry Potterin loppuun. Pidin siitä, kaikki hieno kohdat kuulosti hienommilta italiaksi. En tajunnut kaikkea mutta ihan hyvin kuitenkin.
"È l'ignoto che temiamo quando quardiamo la morte ed buio. Nient'altro!"


Täytyy mennä kertaamaan vähän passiivin muodostusta.

virk virk

Olen virkkaillut tässä. Neulominen on niin mennyttä, nyt virkataan ainakin kaksi viikkoa vielä. Sitten keksin varmaan alkaa taas ommella. Sitten voisin neuloa ja kohta vaihtaa taas virkkailuun, lokakuun aikaan.

On ihan loma ollut. Olen lukenut italiaa ainakin välillä. Tänään en, koska järjestelin tämän huoneen ja siitä tuli hieno. Sain sitte sellaisen kivan maalatun huonekalun (niistä minä pidän!) ja laitoin sen sisälle koruja ja sotasaaliita. Siitä tuli tosi kiva ja sellainen ystävällinen. Se huone on nyt aika kiva, kun kaikkialla on sellaisia kivoja juttuja, vaikka ei se ole kovin yhtenäinen kun matto ja verhot puuttuu. Huomenna kuitenkin joka tapauksessa luen sitä itaa, aion pitää kolmen tunnin pituisen italian yo-kokeen tuolla olohuoneessa. Pitää kirjoittaa kaikki aineet, toivottavasti siinä vihossa on hyvät aiheet.

Puoliväli lomaa ja se tuntuu kivalta. Olen ehtinyt kaikkea mitä en muuten ehdi. Ja ehdin vielä vaikka mitä, loppuviikolla mennään pimeällä metsään ja on varmana mukavaa. Kirjoitan varmaan tässä joskus siitä miten mukavaa on!
Taidan kohta mennä sohvalle ja virkata vielä lisää - enää neljä kerrosta ja sitten on yksi pala valmiina taas.

2 ja puoli viikkoa itaan! Mitä pitäisi tehdä?

ysk niisk hi

Kauhean ikävää olla sairas, ei voi tehdä oikein mitään paitsi lukea veristä kirjaa tehotuotannosta ja yskiä ja niistää. Mutta onneksi se menee ohi nyt, yskin enää kuin koira ja tarvitsen ulkona edelleen aika paljon kerroksia. Mustikkamehuinto jäi varmaan krooniseksi oireeksi.
 Mietin jotain mielettömän hienoa aika nukahtaessa ja kuumeessa, mutta kun muistaisin. On aika tärkeää olla kipeä kun silloin aina ehtii ajatella vähän väärinpäinkin. Ja vähän haaveilla siitä jos olisi aikaa ja rahaa kaikkeen. Kun loma on kuitenkin lyhyt ja pitäisi vähän ehtiä opiskella italiaa.

Karkkipurkki on saanut täydennystä, jota tässä parhaillaan vähennän. Ilo se on lyhytkin ilo.

Oi viikonloppu!

Minusta sellaiset viikonloput on kauhean kivoja, että ensin on perjantai, ja silloin odotetaan jotain hienoa mitä on illalla. Sellaista hienoa, minkä takia voi laittaa itsensä oikein nätiksi. Ja sitten ollaan siellä hienossa jutussa eikä välttämättä niin hienostuneena mutta nättinä kuitenkin.
Nukkumaan mennään myöhään, mutta ei liian väsyneenä.

Aamulla herätään oikein mukavasti ja hitaasti. Voi syödä herkkuja ja käydä suihkussa. Sen jälkeen laittaa hiukset kivasti. Voi lukea lehteä ja datis - tai vaikka opiskella itaa, se on mukavaa. Ruoka on kiva tehdä itse, tulee hyvä fiilis siitä. Herkkuakin se varmasti on. Illalla katsotaan huonoa viihdettä (muka), uutisvuoto ja hömppää. Nukkumaan vähemmän väsyneenä kuin eilen, oikein mukavasti kivoissa yövaatteissa.

Sunnuntaina, mikäli ei tarvitse jatkaa mitään koulutöitä pahemmin, voi mennä käymään jossain kivassa paikassa. Sellaisessa että voi vaikka tehdä jotain, luistella tai käsitöitä tehdä. Se on ihan mukavaa. Kun tulee kylmästä pihalta, niin sitten otetaan kaakao ja karkki, naminam.
Sunnuntaina ajoissa nukkumaan, maanantaina mielissään kouluun kiireettömässä aamussa.

Yksi ehdotus vain tuo oli, heihei.

huomenna!

Huomenna on italiaa, kuuntelen sitä vähän aika kauan mutta se on mukavaa koska minä pidän ihan kauheasti italiasta.

Tänään kuuntelin jotain italian radiota, ne puhui Baobab-ohjelmassa politiikasta ja berlusconista. En kyllä ihan ymmärtänyt mitä siitä, neuloin katsos samalla hienon huivin valmiiksi joten en voinut keskittyä siihen italiaanoon joka sanoi että oggi in italia.

Minua ihan vähän jännittää kun huomenna pitäisi sitten ymmärtää mitä ne puhuvat mutta kyllä se varmaan ihan hyvin koska minä pidän italiasta.

oma tila

Minä tarvitsen ihan kauheasti omaa tilaa ja aikaa. Minusta olisi kiva asua yksin niin sitten minulla olisi sitä. Siinä asunnossa olisi ovi ja sitten voisin päättää että avaanko sitä vai en ja milloin haluan ulos.

Jos asuisi yksin niin voisi asua sellaisessa nätissä valkoseinäisessä huoneessa jossa olisi sitten myös väriä. Ikkunalauta olisi, siinä pitäisin karkkipurkkia ja neuletyötä ja ehkä lappurasiaa. Jos se vielä olisi leveä niin siinä voisi istua. Siellä huoneista löytyisi myös ainakin jotain italialaista, jotain punaista, jotain sinistä, sydän, lahja, kirahvi ja norsu. Matto olisi oikein pölyä keräämätön ja hieno, lamppu taas sellainen vähän mummo. Sitten siellä olisi tilaa keskilattialla ja pieni keittiöpaikka ja vaatekomero sellaisella lampulla jonka osaan itse vaihtaa. Asunnossa olisi aina siistiä, paitsi joskus aamuisin ehkä vaatepinoja jos vaatekriiseilee.

Siellä asunnossa minä aina opiskelisin ja tiskaisin milloin haluan. En kyllä ikinä hukkaisi avaimia. Vara-avain voisi olla ikkunalaudalla ehkä. Voisin kehittää sellaisen hienon päivärutiinin, ja sitten poikkeaisin siitä silloin kun itse haluan ja se olisi seikkailu. Herään, koulu, opiskelu, ruoka, kotitöitä, datausta, hiimailua ja neulomista ja kavereita. Voisi syödä siellä mitä haluaa. Olisi kiva kehittää kaikkia hienoja halpoja ja hyviä ruokia ja syödä sosekeittoja joihin on murustettu leipää. Ja jälkiruuaksi pieni karkki karkkipurkista jos maistuu. Siitä asunnosta olisi kiva lähteä ulos ja katsoa ulos. Ikkunasta olisi kiva nähdä puu. Ja sitten siellä kävisi aina välillä kavereita, yllätyksenä ja epäyllätyksenä.

Nyt joko siivoan tai teen italian yo-kuuntelun.

Oho, taisin palata

Hei vaan. Mitähän minä täällä teen. Pitäisi edelleen lukea sitä italiaa, mutta päätin että minulla on aina sentään vähän aikaa ja voin kirjoittaa tänne. En kyllä tiedä mistä, sillä oikeastaan tämän blogin idea on juuri nyt vähän hukassa. Mutta ehkä yritän fiiliksellä.
Nyt on ihan hyvä fiilis, koeviikon viimeinen päivä: ihan kumma vapaus ja toimettomuus. Pakko varmaan tiskata kohta.

Minusta on ollut mukavaa käydä lettukesteillä koeviikolla ja hakea kiinalaista ruokaa. On kiva että italian kuuntelu on kohta, sitten se on ohi. On kiva kuunnella kun joku kertoo iltasadun. On kiva että meidän koulussa on hyvää ruokaa. Tykkään siitä että minua ei väsytä kamalasti jos menen sänkyyn ennen kymmentä, vaikka en nukahtaisikaan heti. On myös kiva kun joku tekee herkullista leipää ilmaiseksi. Ja kiva kun jaksan nyt kirjoittaa tänne blogiin. Toivottavasti kukaan ei hermostunut kun olin hiljaa.

On aika huippua kun alkaa uusi jakso! Minulla on vain neljä kurssia, joista kahteen pitää keskittyä. (Yäk matikkaa, onneksi se loppuu.) Voin sitten aina välillä lukea italiaa ja käydä kirpparilla. Ja kampaajalla. Ehdin imuroida mattoni useammin ja ehkä lukea jotain. Ja neuloa. En ole neulonut sitten yhtään varmaan pariin viikkoon ja se on ikävää koska haluaisin saada kaulahuivini valmiiksi mielellään ennen huhtikuuta. Mutta ei se kuitenkaan ole niin tärkeää.
Pitäisi taas yrittää jättää aikaa vähän enemmän hiimailuun - se on tärkeää.