Kauhean ikävää olla sairas, ei voi tehdä oikein mitään paitsi lukea veristä kirjaa tehotuotannosta ja yskiä ja niistää. Mutta onneksi se menee ohi nyt, yskin enää kuin koira ja tarvitsen ulkona edelleen aika paljon kerroksia. Mustikkamehuinto jäi varmaan krooniseksi oireeksi.
Mietin jotain mielettömän hienoa aika nukahtaessa ja kuumeessa, mutta kun muistaisin. On aika tärkeää olla kipeä kun silloin aina ehtii ajatella vähän väärinpäinkin. Ja vähän haaveilla siitä jos olisi aikaa ja rahaa kaikkeen. Kun loma on kuitenkin lyhyt ja pitäisi vähän ehtiä opiskella italiaa.
Karkkipurkki on saanut täydennystä, jota tässä parhaillaan vähennän. Ilo se on lyhytkin ilo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti