somero

Somerolla on kaikkea: siellä on kauniita taloja, pitkä keskuskatu, taidenäyttely, puisto veistoksineen, kirpputori. Siellä saa ostaa ruokaa edullisesta kaupasta, vaatteita oman kylän muodin mekasta ja aurinkoisina päivinä istua pienen kahvilan pienellä terassilla ja katsoa kun ihmiset lipuvat ohi torilta haettuine mansikkaostoksineen. Sieltä saa kaikkea mitä tarvitsee ja siellä olisi varmasti myös jotain mitä tehdä päivät pitkät.

Kotiin palatessa hymyilen kuitenkin enemmän kuin Somerolla, ylioppilaskylä on koti ja kukkia kastellessa asettuu taas täysin omaan elämäänsä, pieniin ja suuriin suunnitelmiin ja odotukseen.

kesäiltayö

Kahden viikon välein istun parvekkeelle ja tulen onnelliseksi siitä miten paljon totuuksia kuulen. Niin, totta, nyt on aika olla onnellinen; niin, totta, täytyy muistaa hidastaa eikä ajatella; ja totta, välimatka saattaa lähentää. Toisaalta myös loitontaa, ihan kauheasti.

Kesäyöt on nyt lämpimiä ja valoisia ja parvekkeelta voi tarkkailla lintuja loputtomiin. En nuku, luen kirjoja ja herään väsyneenä mutta valvon silti vielä seuraavaan yöhön, jos nyt olisi seikkailun aika.

Ja kirjoja, niitä minä haluaisin lukea enemmän. Nyt luen kirjaa jossa on hyvin tehty kansi ja paljon toistoa ja välillä kuulostaa siltä kuin ei lukisi vaan ajattelisi.

ohi

Muutama kysymys: onko pieni parempi kuin suuri, oletko oikeasti tuota mieltä, milloin päivä loppuu ja toinen alkaa. Pitäisikö varata mukaan retkelle neule vai useampi huivi.

ClassicJokeWednesday antaa rytmiä elämään, se milloin lempisarjan uuden jakson katsomiseen on aikaa, että herää joka aamu ja tekee aamun tärkeitä asioita tärkeän näköisenä tärkeä nuttura päässään. Kotiintullessa iltaisin avaan postilaatikon niin kuin asuisin täällä ja joskus saan kirjeen, joskus pudotan laatikkoa avatessani puolet kantamistani tavaroista ja siitä voisi ärsyyntyäkin.

Kuukauden päästä en muista että koko heinäkuuta olikaan.

vapaa päivä

Lomapäivä joka on ollut niin pitkä ja päättymätön että muistan vain etäisesti mistä aamulla aloitin - sälekaihtimilla siivilöidystä auringonvalosta, keltaisista valopilkuista ikkunalaudalla. Ja aurinko, voi kiitos kun olit koko päivän, keskustasta tuntemattomille pikkuteille, koko pyörämatkan pään päällä. 

Mitä muuta - veneilin taas saareen kahden kirjan kanssa. Ensin selailin loppuun lapset ja vaihtotalouden, sitten laiskasti muutama sivu kerrallaan kevyttä coelhoa. Ja puhuin tuntemattomille, paluumuuttajamummolle vihreäpaitaiselle vihreän kirjan lukijalle, tytölle iloisine silmineen, värikkäille ja laulaville. Ja sille naapurille jolla on värikkäät valot ja paljon tyynyjä pihalla hellepäivinä ja joka soittaa kitaraa, ehkä se tulee joku ilta teelle ja soittaa taas vähän.

Hupsuinta kaikessa on se että olin ihan unohtanut miten mukavaa on kun ei tee yhtään mitään koko päivänä. Silloin saa kaikkein eniten aikaiseksi ja muistaa taas ihan vähän selvemmin miksi kalenteri on täynnä, sen pitää olla asioita joista pidän.

veneretki

Veneellä saareen, ihan vahingossa, soutumatkan aikana päätän olla sanomatta sanaakaan, korkeintaan kiitos.

Ja hyvä päätös sellaisenaan. Istun rannassa ja luen murakamia, istun riippumatossa ja luen sen loppuun, istun toisella puolella saarta ja ajattelen lukemaani, lopulta istun taas veneessä ja olen tyytyväinen hiljaisuudessa kun kukaan ei sano mitään. Paitsi se sydänmekkoinen tyttö vastapäätä, se kysyy miltä tuli haisee ja me kaikki siinä samassa veneessä mietitään sitä hetki.

Huomenna on vielä toinenkin aikaa lainehtiva päivä, ehkä nousen taas veneeseen neljän villapaidan kanssa ja istun rannassa päivän, luen luen luen.

ensi sunnuntai

En edes juokse vaan istun kalenterin kanssa kahvilassa, puhelimessa, autossa, rappukäytävässä. Miten tässä näin kävi, vähän väsyttää. Mutta onneksi kuukausi on olematon hujaus, kaksi viikkoa on lyhyt aika ja neljä päivää vielä nopeampi kun muistaa hengittää välillä.

Nyt väsyttää niin paljon että ensi sunnuntaina lukee kalenterissa älä tee mitään, älä yhtään mitään, enkä aiokaan. Menen puistoon lukemaan kirjoja joista ei ole mitään hyötyä ja juon teetä ja istun matolla ja meditoin koko viikon pois.

tee-aamu

Tätä olen kaivannut enkä edes huomannut. Voi herätä aamulla vartin herätyskelloa myöhemmin, kiskaista villasukat jalkaan ja keittää ihanaa yrttiteetä. Ja ihan rauhassa, vaikka aurinko ei paista, hengitellä aamua ja avata kalenterista uusi viikko. 

Keitän lisää teetä, tällä kertaa vaaleanpunaisista unelmista, ja päätän opiskella viimeinkin kaikki ne feministiset kappaleet ja paasaavat kehityskulut yhdellä kerralla tässä aamussa koska sellaisesta minä pidän. Saan opiskelua kaiken mitä haluan kolmessa tunnissa ja nyt olen edellä aikataulusta ja siksi keitän jälleen teetä (marjaista pussiteetä, ihan vaihtelun vuoksi) ja yliviivaan tehtävälistasta taas yhden asian.

Ja tänään ajattelen niin selvästi kun olen saanut olla ihan rauhassa tehokas. Tätä minä haluan: aamuja ettei ole kiire tai töitä tai ketään jota pitää muistaa, villasukat, tuulinen päivä, tekstiviestejä joilla ei ole kiire, ikuisia suunnitelmia, virolaisia karkkeja, lähettää postikortteja ja tutustua taas uusiin ihmisiin ja juoda teetä vanhojen tuttujen kanssa. Haluan juuri tällaista onnellisuutta nurkasta nurkaan ja teekupillisesta toiseen.