Voi ei! Olen kuunnellut ihan liikaa kaikkia mahdollisia bändejä ynnä muita etsiessäni minäbiisiä. Ihan hyviä ehdokkaita on löytynyt kyllä, mutta yleensä ongelma on se, että hyvissä lyriikoissa sävel ei oikein toimi. Pitääkö tässä itse alkaa jotain biisiä tekemään!
Tällä hetkellä listalla:
Au Revoir Simone - Hurricanes
Mew - Then I Run
Muse - Unnatural Selection
Coldplay - Lost! (remix)
Mika - By the Time
Au Revoir Simone - The Disco Song
Huoh, en enää edes muista mitä vikaa missäkin noista oli. Varmaan lyriikat. Käytin myös paljon aikaa jonkun Hush Soundin kuunteluun ja kaikkiin ihan randomeihin entisiin puolilempibiiseihini mutta ei - taidan olla vähän liian vaativa. Miksi kaikissa biiseissä puhutaan jostai you-oh-you-settiä, olisi niin mukava jos ne sanat voisi kääntää vähän henkilökohtaisemmiksi itselleen!
Lisää ehdotuksia.
Välillä tuuletin korviani soittamalla Lenkaa itse pianolla, meinasi kyllä siinäkin mennä hermot ja aika pahasti. Vaan kyllä se siitä vielä, kaksi ensimmäistä tahtia sujuu jo melkein! Toinen sivu alkaa olla jo mahdottomuus, eivät sormeni taivu!
En ymmärrä miten voin ikinä selvitä musiikinkurssista läpi.
Wuhuu, voisin mennä nukkumaan ja säteillä taas vaihteeksi huomenna.
// En jaksa en jaksa en jaksa
olen niin väsynyt
enkä vain jaksa
tähän aikaan odottakaahan vain huomista!
Huomasin tänään hyppytunnilla huolestuttavan asian: minulla ei ole enää omaa biisiä! Yleensä olen aina tuntenut jotenkin "suurta yhteyttä" tiettyihin kappaleisiin ja olen kuunnellut niitä aina kun on tuntunut jollain tapaa siltä etten oikein tiedä mikä on kaiken idea ja kukas minä nyt olinkaan. Mutta mitäs nyt: edellinen biisini (Lenka - The Show) on jotenkin kulunut loppuun enkä oikein tunne sitä omakseni.
Joten haluaisiko joku ihana auttaa minua etsimään seuraavan biisin?Tarvitsen siis kappaleen jonka lyriikoissa on jokin idea, jonka voin liittää omaan elämääni ja jossa on jollain tapaa tarttuva tai voimakas melodia tai jokin sellainen. Ei missään nimessä mitään ärrinmurrinörinämusiikkia tai suomalaista iskelmää kiitos! :)
Ehdottakaa hei ihan vapaasti, en murise yhdellekään. Sekin olisi jo kiva jos joku keksisi edes muutaman yhtyeen tai artistin jolta voisin etsiä.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä vähän edellisistä minäbiiseistä!
Viimeksi ihastuin tähän: Lenka -The Show.
I'm just a little bit caught in the middle
Life is a maze and love is a riddle
I don't know where to go, can't do it alone
I've tried, and I don't know why
Slow it down, make it stop
Or else my heart is going to pop
'Cause it's too much, yeah it's a lot
To be something I'm not
I'm a fool out of love
'Cause i just can't get enough
Oi miten söpöä ja minua se oli. Voisin kyllä edelleenkin allekirjoittaa toisen rivin tuosta lempilyriikkalainauksestani, mutta en kyllä ole ihan noin hukassa kuin tuon biisin kertoja. Olen jo löytänyt tuon. Olen jo omaksunut sen mitä tuo biisi varmastikin halusi sanoa ja olen myös lopen kyllästynyt kertosäkeeseen.
Her face is a map of the world
Is a map of the world
You can see she's a beautiful girl
She's a beautiful girl
And everything around her is a silver pool of light
The people who surround her feel the benefit of it
It makes you calm
She holds you captivated in her palm
Suddenly I see (Suddenly I see)
This is what I wanna be
Suddenly I see (Suddenly I see)
Why the hell it means so much to me
Eli tuo oli sitä aikaa kun oli ihan sairaan ihanaa huomata että on itse sittenkin ihana ihminen joten minäbiisinkin piti sitten kertoa siitä. Tämä on ehkä vaikuttanut enemmän kuin ylempänä esittelemäni kappale, sillä voin edelleen allekirjoittaa melkein kaiken tästä. Tuossahan on vain lempilyriikkani tästä. Minä vain olen niin kaunis ja todellakin tiedän miksi se on niin tärkeää ja todellakin haluan olla minä! Mutta en halua että minäbiisi on vain pelkkää ylistystä, vaikka onhan se toki mukavaa.
Ja vielä tätäkin ennen olin oikein innoissani eräästä biisistä, tosin tähän minulla on aika ristiriitainen suhde.
Change
Everything you are
And everything you were
Your number has been called
Fights and battles 've begun
Revenge will surely come
Your hard times are ahead
Best
You've got to be the best
You've got to change the world
And use this chance to be heard
Your time is now
Don't
Let yourself down
Don't let yourself go
Your last chance has arrived
Tämä biisi oli todella IN silloin sekavaan aikaan josta en kyllä enää jaksa muistaa kamalasti. Joka tapauksessa yhdistin tämän jotenkin itseeni ja kuuntelin tätä aika paljon. Nykyään tämä sen sijaan on se biisi jota inhoan eniten mutta jota kuuntelen silti silmät lasittuneina. Keskustelisin mielelläni tästä kappaleesta jonkun sopivan henkilön kanssa! Mutta joka tapauksessa nykyään tämä ei mitenkään käy minäbiisiksi, aivan liian ahdistava.. Voi, haluaisinpa tietää mitä päätelmiä teette minusta näiden perusteella!
Kiitos, älkääkä unohtako heittää vaikka kommentteihin jotain pientäkin ehdotusta! Tämä on tärkeä juttu hei!
Asiasta todella pieneen jouluun. Vietin tänään taas sitä näin-minä-halusin-olevan-päivää. Minä ja neljä muuta tyyppiä kipaisimme koulun jälkeen viettämään pikkujouluntapaista kiinalaiseen. Ikävä kyllä taisin itse hidastella niin kauan että emme ehtineet ajoissa joten päädyimme -yllätys- Hesburgeriin. Ja siihen hidasteluuni oli hyvä syy! Enkä nyt sanoisi että se Hese oli huono vaihtoehto, ainakin oli astetta rennompi tunnelma. Hesen joulutunnelmaa!
Vaikka emme päässeet parhaaseen pöytään (olisi pitänyt soittaa jo viikko sitten pöytävaraus!), eikä joulupukki suvainnut kunnioittaa meitä läsnäolollaan, saimme kuitenkin tilattua erittäin laadukasta ja kallista syötävää. Ennen kuin paras ohjelmanumero eli lahjojenjako edes kunnolla alkoi, muuan mursu poistui keskuudestamme! Kaikki jotka lahjan saivat (minä en saanut!) olivat varmasti sairaan tyytyväisiä paketteihinsa!
(Minulla on sellainen tunne että joku saattaa vaatia tämän kuvan poistamista!)
Joka tapauksessa, pian parhaan ohjelmanumeron jälkeen joku mursu taas kerran jätti seuramme! Lähdimme kuitenkin vielä viimeisillä voimillamme jatkoille koko kaupungin parhaaseen paikkaan, josta myös saa harvinaisen halpaa kaakaota. (Eikä muuten ole ihan kamalan pahaa!)
Loppuillan olenkin sitten istunut koneella ja ollut välillä mielissään ja harkinnut rentoutumisharjoituksia.
Jos tämä olisi kirjan esipuhe, voisin tässä välissä kiittää
- Jeminaa teipistä ja tulitikuista
- A-ruokailuseuraa seurasta! On aika hieno aika hengata siinä, tästä lisää ehkä joskus!
- erästä kemianopettajaa armollisesta pulpettini ohittamisesta pysähtymättä
- C-ruokailuseuraa myös
- ja heseseuraa myös pitää kiittää kun oli kivaa!
- erään hienon kahvilan työntekijää hyvästä kaakaosta
- punatakkista koiran kanssa kulkevaa rouvashenkilöä hienosta näkymästä lumisateessa
- toista randomia punatakkista kävelijää piristävästä takista
HEIHEI. Voisinkin nyt tehdä jotain kivaa, kun näin hieno perjantaifiilis!
Tänään on ollu melkein inhottava päivä tähän asti mutta luulet että laiva uppoaa sittenkin ärsyttävän puoleen eikä ärsyttävällä ole mitään sanottavaa se on kylmä.
Kädet ovat kylmiä kun tulee ulkoa mutta toisinaan muulloinkin enkä tiedä miksi tai jos tietäisin en ehkä jaksaisi kertoa. Levottomuus kun aiheuttaa sellaista kylmyyttä mutta ei levottomuutta jonka alkuperän saatan tuntea, mutta pohjimmiltaan se ei johdu minusta vaan jostakusta muusta. Kun kävelee pakkasessa tuntee itsensä aika pieneksi.
En halua istua tuon viereen, sillä tuntisin oloni joksikin muuksi kuin mitä olen, mikä on kamalaa sillä saatan pilata jonkun päivän moisella mielipiteellä. Minä siis olen kädet puuskassa paikallani ja välillä muistan että vaikuttaisin avoimemmalta jos ottaisin käteni puuskasta ja parantaisin ryhtiäni. Mutta ryhti voi vaikuttaa kylmältä. Joka tapauksessa parantamisen varaa löytyy tästäkin. Mutta tuulenpuuskista vain se johtuu, siis käsieni asento.
Jos olisin sellainen ihminen, joka ei pidä käsiään puuskassa, voisin pysähtyä välillä vaikuttamalta mielestäni eksyneeltä. Älkää ottako vakavasti, välillä täytyy vain tyhjentää päätä. Vakuutan että ajatukseni käyttäytyvät yhtä hyvin kuin tekin.
Olen tänään tehnyt kaikkea kivaa, mutta vähemmän hyödyllistä. Filosofian tunti oli aivan turha, en oikein pidä siitä ihme jossittelusta, vaikka se on tietenkin todella kypsymätöntä. Jokin siinä aineessa vain ärsyttää ja pahasti. Mutta kyllä sitä aina sen yhden kurssin käy.
En kuitenkaan ainoastaan turhaillut tänään. Oli varmasti ihan hyödyllistä päättä äikän prosessiaineen aihe. Aion kirjoittaa (arpa valitsi, ei voi mitään) seikkailemisesta. Tosin hyvin todennäköisesti käy niin, että vaihdan aihetta puolessavälissä kirjoittamista johonkin muuhun kuten harrastuksettomuuteen tai kuvaukseen korkeasaaresta. Aion kuitenkin edes yrittää olla selkärangallinen ja kirjoittaa tästä aiheesta. Onhan se kuitenkin aika hieno aihe.
Maantiedon tunnilla taas olin aktiivinen kuuntelija ja kiinnosti ihan oikeasti sairaasti. Oli kivaa kiinnittää 42-lappu siihen ihme ilmoitustaulun tapaiselle minkä vieressä istun ja harmistua tosissani siitä että tein ala-asteella esitelmän Plutosta, eikä se edes ole planeetta. Siis ajatelkaa mikä pettymys! Juuri minä tein esitelmän siitä mitä ei edes ole! Ja kaiken lisäksi Pluto on muutenkin ruma, joten olipa todella kivaa kun muiden Saturnukset olivat ihanan värikkäitä ja minä itse olin siellä luokan edessä sen ihme ruskean möykyn kanssa. Olisin niin halunnut Saturnuksen.
Kuu sen sijaan on ihan kiva, koska se ei muutu juurikaan. Aurinko on kuitenkin henkilökohtainen suosikkini komeettojen lisäksi. Meteoroiditkin ovat oikein runollisia.
Tänään on ihana mennä nukkumaan, sillä tiedän että herään aamulla siihen että joku ihana postityyppi tuo minulle paketin jostain ja jossa on luultavasti sisällä jotain ihanaa hömppää. Tulee mukava aamu!
Ja on muuten astetta kivempaa aamulla laittaa se vakiokoru (siis sellainen medaljonki, jonne mahtuu ainoastaan jotain oikein pientä) kaulaan kun siellä viimein on jokin lappu, kiitti hei! En ole ihan vielä oppinut sitä juttua ulkoa.
//
Minulla ei ole kylmä
ei siksi että jokin lämmittäisi erityisesti ikävä kyllä
vaan siksi
että valaistus on kalliimpaa kuin lämmitys.
Pimeä on helpompaa,
tulehan nyt tänne lämpimään..
Aika turha?
Hei huomatkaa että sain viimein nuo ihme pikamielipidelaatikot taas toimimaan! En sitten tajunnut kokeilla tuolta "muokkaa html-koodia" paikasta, kun kuitenkin olin vähän leikkinyt sillä koodilla aikaisemmin. Onneksi google auttaa aina! Että klik-klik, kiitos! :)
HEIHEI
On ollut ihan kiva loppuviikko. En pidä uudesta jaksostani yhtä paljon kuin vanhasta, koska ryhmät ovat vielä niin vieraita, filosofia on turhaa ja musiikinopettajani ei ole niin miellyttävä kuin odotin. Kuitenkin on ihan kivaa ja olen aika innoissaan. Tänä viikonloppuna olen ainakin rentoutunut. Ihan oikeasti siis.
Oli niin jännittävää pienenä (tai pienenä tai pienenä, 10->) lukea jotain Lizzie McGuireja tai Jacqueline Wilsoneita ja miettiä kun niissä mentiin aina siisteihin lukiolaisbileisiin.
Todella siisteihin.
Voin kuitenkin kertoa kaikille 10-wee lukijoille että ei ne oikeasti ole niin siistejä mutta ovat ne ihan kivoja. Yllättäviä. Saattaa päätyä ihan muualle kuin aikoi.
Kiitokset eilisestä.
Tämä on niin hämmentävää! Ensin olet siellä pikkukylässä ja pyörit koko ikäsi samoissa porukoissa. Sitten tulet tänne ja yllätyt! Koko ajan vain löytyy lisää tuttuja, ja voi jopa uskoa että joitakuita oikeasti kiinnostaa tutustua ihan itsesi vuoksi eikä vain sen takia että on nyt vain pakko hengata jonkun kanssa. Vaikka voi sekin olla hyvä syy toisinaan. Varsinkin jos se on ainoa syy, eikä muuten tulisi edes moikanneeksi. Noin vain saattaa jonakin päivänä kohdata kaverin kaverin joka on toisen kaverin serkku tai jotain vastaavaa. Ja sitten voit jutella sen kanssa ja facebookata vähän joskus.
Ja jos kiinnostaa voi vaikka nähdä.
Mitä järkeä tässä on, ihan mieletöntä!
Musta on ihan tajuttoman hienoa kun joku, johon olen aika vasta tutustunut sanoo hei, huiskuttaa ruokalassa minut istumaan samaan pöytään, lisää meseni, kommaa galtsussa, kertoo itsestään jotain jännää, pysähtyy kaupungilla juttelemaan tai antaa vaikka joulukortin.
Mutta toisaalta minusta on itsestäni on toisinaan tajuttoman vaikeaa tehdä noin. Onko kyse sosiaalisuudesta?
Mitä se sosiaalisuus on? Huoh.
En vain jaksa aina tajuta miten kaikki on niin erilaista kuin vuosi sitten. Vuosi sitten olin todella mielissäni siitä että olen minä, mutta se ei kuitenkaan tainnut olla ihan aitoa kun en kuitenkaan ollut niin minää kuin voisin. Olin ysillä ja ihan sairaan väsynyt kaikkeen siellä ihme pikkukylässä. Siihen katsoen olin aika reipas. Ja ihan btw silloinkin oli hienoa päästä tänne.
Nyt olen edelleen aika väsynyt sen pikkukylän tunnelmaan mutta onneksi en olekaan siellä enää. Ja taidan olla vähän enemmän minä, mutta vähän enemmän pihalla siitä mistä minästä oikein puhun. Toisinaan.
Olin vuosi sitten BLONDI, mitä ihmettä? Oi niitä aikoja!
Silloin vuosi sitten olin jo vähän väsynyt siihen pieneen luokkaani koulussa ja hengasin vähän kaikkien kanssa välitunneilla. Mutta nyt kun olen täällä, niin enpä ole mitenkään kauheasti nähnyt ketään siitä luokasta. Yläasteelta ei oikeen jäänyt sitä kaikkea mitä suunnittelin silloin seiskan alussa. Juuri tämä legenda: niistä joiden kanssa aiottiin tavata monta kertaa yläasteen jälkeen niin en ole nähnyt montaakaan.
Joitakin taas haluaisin nähdä, mutta en vain osaa elää kuin viimeistä päivää. Ehkä vielä.
Kaikki on niin jännää. Ei siitä pääse yhtään mihinkään.
Tämä biisi on jännä ja pidän siitä.
//
Hei hei sille
että lukisit
onko tärkeämpää
olla sittenkin osa tarinaa?
Hei ihanaa ja todella tyypillistä: tanssiaisiltana sataa lunta! Ja se on siis hyvä juttu, minusta on oikein ihanaa että tänään saraa lunta. Vielä kun joku tulisi valkealla hevosvaljakollaan hakemaan. (Tai sitten valkoisella limusiinilla, ei sillä niin väliä.)
Hakekaa minut kuutamokävelylle?
Vaikka voi tietenkin olla että se sulaa pois.
En ehdi nyt kirjoittaa kovin syvällisesti ja pohtien tätä asiaa, mutta yhtenä iltana/yönä kävi hieno juttu. Yritin varmaankin nukahtaa, mutta se ei onnistunut kun mietin paria kymmentä asiaa yhtä aikaa. En tiedä mitä kautta ja mitä polkua ajatukseni siihen törmäsivät, mutta tämä on ihan totta: kaikki päättyy vielä hyvin.
En oikeastaan ole varma mitä kaikkea tarkoitan mutta kuitenkin
se päättyy hyvin.
Ei tässä kovin pahasti voi käydä.
Ongelma taitaa olla korkeintaan se, että kaikki muut eivät tajua sitä. Tai jos tajuavat, niin en sitten tiedä "kehtaavatko" elää niin. Minä en ainakaan.
Siis niin, että voi elää kuin viimeistä päivää, sillä kaikki kuitenkin päättyy hyvin.
Eikä sen viimeisen päivän tarvitse olla mikään hieno, kunhan on hyvä.
On aika hienoa myös, että vaikka oivallan näitä asioita aina uudestaan ja hehkutan niitä täällä, jaksan olla niin innoissani. On niin helppoa olla.
Aika wanhaa.
Kirjoitan tästä joskus lisää.
Hyvää yötä. Tämä on sitten kunnon lyriikoiltaanklisee -biisi, mutta aika sama kuin tuo ihme yöllinen oivallus.
(Mitähän tuolla yhden talon parvekkeella tapahtuu, äsken siellä välkkyi sellaisia pieniä valoja hyvin epäsymmetrisesti. JA TAAS. Taidan tarkkailla tuota!)
Niin ja vielä lisää!
Tänään tuli TIME-lehti, jota minulle todella ystävällisesti tilataan. Vähän oli hieno! Siinä oli juttu niinkuin kaksituhattaluvun ensimmäisestä vuosikymmenestä. Oli todella siistiä huomata muistavansa joitakin uutisia jopa 2001 vuodelta. Olin ihan hymy korvissa tai vähän ylikin kun muistin jonkun lentokoneonnettomuuden jossa kuoli 265 ihmistä.
Todella huvittavaa.
Muutenkin tuli hyvä mieli siitä lehdestä, hienoja juttuja ja obamasettiä!
