Tänään piti tehdä vaikka mitä.
Kuitenkin: kuudelta menin katselemaan punaista seinää. Ensin otsan takana oli vain meteliä ja harvinaisia ajatuksia mutta hengittelemällä minusta tuli uppoava kivi, auringonläikkä aalloissa, melkein merenpohja. Hait oli varjoja jossain sinivihreässä.
Kun pitää silmät auki niin huomaa että rauha on tässäjanyt, ei ainoastaan valopilkkuna pimeässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti