sunnuntai 17. marraskuuta 2013

kotvanen

Viime yönä täällä soi yöklassinen. Minä istuin matolla, katselin enkä kuitenkaan katsellut, olin vain paikoillani tässä-ja-nyt, pikkutunneille asti. Koska se on parasta mitä voi olla juuri nyt tai koskaan; siksi nytkin voin koota kaiken tämän päivän hyvän. Taidan tarvita kaiken sen mitä elämääni järjestän.

Pyöräily tyhjiä teitä pitkin keskustaan, valkoiset pipot. 
Kiireetön katselu, mennnään seuraavaksi sinne mikä on lähinnä.
Kotvanen. Hetkonen. Tuokio.
On sentään parempi auttaa ihmisiä kuin puutarhatonttua.




Ei kommentteja: