Vähän erilainen joulu. Tavallaan. Vanhoilla oli mukavaa, katsella käsiä ja molemmilla silmät yhtä syvällä päässä. Lehmiä, lahjoja, suklaata. Parasta. Huomenna lautapelejä, on varmaan paettava keittiöön välillä. Tai muualle, suunnitelmiin kalenterissa tai neulomaan. Saa nähdä. Ei ole kiirettä vielä kahteen viikkoon.
Se toinen asia: en voi enää odottaa, keksiä tekosyitä, antaa olla. Pitäisi tehdä jotain, koska kyllä minäkin pystyn siihen. Ojentaa käsi, antaa itsestään jotakin, olla enemmän läsnä. Ajatella sitä mikä on tärkeämpää. Tohtia katsoa tarkemmin.
Tähän aikaan on jo niin jouluhämyistä, viileää huoneessa ja hiljaista talossa että täytyy jatkaa tästä huomenna. Jos kiireettömyydeltä joudan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti