Olen kuunnellut surumielistä musiikkia ja muistellut vähän. Miten voi olla niin poissaoleva. Tuntuu että jotain muutosta on tulossa, että alan jälleen olla läsnäolevampi, ehkä keksin jotain mitä tehdä. Kerrankin silloin kun vuosi vaihtuu, minäkin saatan vähän muuttua. Tuntuu että olen viimeinkin tajunnut jotain mitä olen yrittänyt hakea hirveän kauan, vaikka en oikeastaan ole vielä ymmärtänyt yhtään mitään.
Tunnistan jotenkin hirveän selvästi edes joitakin asioita, joista olen jotain mieltä. Tiedän joitakin asioita. Osaan ilmaista vaihteeksi jotain. (Tai ainakin osasin jokin päivä sitten, en tiedä oliko se hirveän hyvä idea.) Toivottavasti tänä uutenavuotena on jotain erilaista ja että voisin ehkä ajatella uuden vuoden ajatuksia.
Joskus pitää ihan oikeasti elää liian hitaasti. Mutta silloin huomaa ehkä paremmin mitä kaikkea voi tehdä maailmalle.
2 kommenttia:
Uusi vuosi tuo aina mukanaan jotakin uutta, jos sen antaa tuoda. Eikä onnellisuuskaan vaadi niin paljoa, tai oleminen, kun ensin vain saa narun päästä kiinni. Se on kyllä helppo myös hukata.
Blogisi on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis ja koruton; kauneus piilee sanojen takana, ei ulkoasussa tai runsaissa kuvissa. Aitoa, pientä ja kaunista. Jään seurailemaan.
merryhey: Niin, toivottavasti se tänä vuonna tuo. Narun päästä olen ainakin itse saanut kiinni, villalangan, neulon lapasia. En sitten tiedä muusta.
Kiva kun pidät! Huippua saada kommentti!
Lähetä kommentti