Tänään taas täällä paikassa mikä pitkään oli koti, mutta ihan vieraana. Kaikki on laitettu valmiiksi paitsi itse elämä. On ihana nähdä kaikkia, on. Ihan kuin täällä olisin ollut ja jotain tehnytkin. On niin omituista olla jossain muualla.
Öisin saattaa olla outoa, muuten menee hyvin. Osaan monenlaista, tehdä rieskaa ja pelata monia pelejä. Osaan puhua, kirjoittaa selvästi ja epäselvästi. Osaan vaikuttaa ja antaa olla. Antaa olla, se on varmaan vaikeinta.
Huomenna lähden täältä, ylihuomenna kauemmas. Sieltä vain loittonen, lopulta olen taas Turussa. Tumput suorina, suu auki (ei kieltä ulkona, ei siellä sada lumihiutaleita joita voisi pyydystää) mutta toivon mukaan toiveikkaana. Kyllä siellä on vielä jotain, haluan uskoa että on vielä jotain mitä en ole löytänyt sieltä. On jo nyt, hyviä asioita ja opetuksia. Huonoista en halua puhua, koska en pysty katsomaan niitä riittävän analyyttisesti. Ehkä myöhemmin, sitten aina näkee mitä oikeasti tapahtuu.
On niin mukavaa olla täällä. Ja sitä jatkuu vielä kauan, monta tuntia. Ei mitään hätää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti