Tässä se sitten varmaan oli. Sanon mielellään varmaan, silloin ei tarvitse ajatella niin hirveästi. Voi luoja. En tiedä mitä teen!
Hirveän vaikea saada yhtään mitään aikaiseksi. Pitäisi olla suoraselkäinen, haaveileva ja ehkä vielä toiveikaskin, mutta kaikki sellainen tuntuu niin raskaalta, typerältä. Olen valvonut öitä, jossitellut päiviä, katsellut tyhjänä ikkunasta. Mutta ei se auta ollenkaan. Olen yrittänyt myös järjestää asioitani, hoitanut asioita, mutta sekin tuntuu aivan turhalta.
Nyt ajattelen vain sitä, että alle viikon päästä pääsen hetkeksi muualle, pitämään hauskaa. Ja kohta on joulu. Sitten en tee mitään enkä saa mitään aikaiseksi. Ei tämä vaan ole totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti