Turussa parasta on varmasti aamut, silloin kun pyöräilee kouluun. On Aura å (yleensä likaisenruskea mutta sympaattinen) jonka molemmin puolin pyörät kulkee, leveää tietä. Ihmisiä, joilla on hienot takit ja vanhat pyörät. Niillä on määränpää, minulla myös, ja ne selvästi ajattelevat aamuista samoin kuin minäkin. Vaikka olen hukannut kuulokkeeni enkä voi kuunnella musiikkia polkiessa, se ei oikeastaan haittaa. Mieluummin kuuntelen kai kaupunkia. Siinä huminassa on rytmi - aamulla se on parasta, illalla ikkunan takana pimeässä hermostuttava (mutta onneksi sisällä on lampaalle tuoksuva villapeite, neuletyö ja kaunis keittiö.)
Entisestä kämpästä lähtiessä aamulla oli hautausmaa ja vaaleanpunainen taivas, taivasta vasten tornitalo. Sekin oli hyvä, mutta tänne on mukavampi palata.
Yhtenä aamuna (se oli aikainen) kuului piipaapiipaa, herättiin siihen. Pyöräilin suosiolla toisella puolen jokea.
Ainiin. Huomenna on joulunavaus. Eli pian on joulu. En malta odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti