torstai 22. marraskuuta 2012

Améliekerho

Kerran oli Améliekerho. On se varmaan vieläkin mutta ei se kyllä ole pitkään aikaan toiminut. Mutta minä haluaisin taas Améliekerhon: aktiivisen, inspiroivan, verkostoituneen, motivoituneen, salaovelan, maailmaapelastavan. Mutta yksin on vaikea olla kerho.



Motivoituneita jäseniä varmaan saisi kenestä tahansa jonka pistäisi katsomaan Amélien. Mutta en sitten tiedä siitä verkostumisesta, toimivuudesta tai maailman pelastamisesta. Ne voivat olla sitten vähän vaikeampia ominaisuuksia saavuttaa. Toimivuus syntyisi varmaan ryhmästä, ja siitä että kaikki haluaisivat pelastaa maailman ja olisivat motivoituneita. Verkostoitumalla taas saataisiin koko maailma työkentäksi - niin itkevä nuorimies Arkenin portailla kuin se tympääntynyt postimies Lissabonissa kuuluisi Améliekerhon toimialaan.


Olisi mukava jos olisi kerho, jossa kaikki olisivat sitoutuneita ja innostuneita Améliena toimimiseen, eli yllättämiseen, positiiviseen juonimiseen, tarkkailuun, (oman ja muiden) elämän muuttamiseen ja harkittuihin mutta harmittomiin pieniin kostoihin. Ja toisaalta juomaan teetä palavereissa. Tai kahvia. Tai vaikka rikkomaan crème brûléen pinnan lusikalla.


PS. Tämän voi käsittää haasteena.

Ei kommentteja: