Siltä se tuntuu kun putoaa kaikelta pohja.
Ei oikein miltään siis, ei päivisin.
En ole ikinä tuntenut itseäni näin Amélieksi.
Kun kävelee pehmeässä valossa (tai pyöräilee) ja täällä on niin paljon ihmisiä. En malttaisi olla, tehdä mitä pitää.
Mutta olen niin raukka, en vain viitsi.
En millään haluaisi ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti