Kesäpäivä on joka päivä

Päätin tehdä listan.
Niin, minä tosiaan pidän niistä listoista.
Tämä kyseinen lista kertoo aika monta tekemisideaa niille kesäpäiville, jotka muuten käyttäisin tekemättä mitään mieleenjäävää ja katsoisin lähinnä ostos-tv:tä, vaikka kyllä sekin on joskus ihan hienoa. Aika kulunut idea, tiedän, mutta luulen että tämä voisi olla ihan hyödyllinen. Unohdan aina kaikki hienot ideani niin varmaan kannattaa kirjoittaa ne ylös jo tässä vaiheessa.

Päivää, neiti Nokkonen eli nokkoskeitto
Joskus ihan pienenä luin jonkun kirjan missä tehtiin nokkoskeittoa ja se jäi jotenkin todella selvästi mieleen. Mutta en kyllä muista koskaan maistaneeni sitä. On siis perin selvää, että minun on aivan välttämättä käytettävä yksi kesäpäivä siihen että poltan käteni nokkosissa ja lopulta vaadin äidin ryöppäämään vaivoin poimitut nokkoseni. Itse keitosta tulee totta kai vähintäänkin erikoista, mutta syön sitä ainakin sen verran että voin leijua sillä blogissani, lol.

Älä mene metsään
Nyt on loistava aika sotia susivaroituksia ja hyttysiä vastaan ja mennä metsään. Vaatetus kevyt mutta itikanpitävä, mukaan sellainen pienehkö astia ettei sen marjoilla täyttämisestä tule paineita; kuitenkin tarpeeksi iso että sitten mahtuu mukaan myös eväsleipä ja mehupullo. Itse metsässä sitten saapastellaan ympäriinsä ihan kamalan kauan ja etsitään hyviä apajia ja mahdollisia muita marjastajia yritetään eksyttää, etteivät vain löydä niitä parhaita paikkoja. Metsästä tullaan pois vasta sitten kun on itikoiden jälkeen ihan verihukkainen ja kaikki poimitut mustikat kaatuivat sammalikkoon.

Terveisiä täältä randomlandiasta
Koska rahat ovat tietenkin ihan lopussa eikä bussien aikatauluista tiedä kuin taitava meedio, on tyydyttävä lähettämään kesälomakortteja ja -kirjeitä kavereille hieman eksoottisemmista kohteista kuin suosituimmat turistikohteet. Hienoja paikkoja korttien kirjoittamiseen voisivat olla esimerkiksi kiipeilypuut, kellarit, urheilukentät ja lähikauppa. "Terveisiä täältä K-marketista. Olen täällä ostamassa maitoa ja leipää. Sää on hieno! Huomenna on kyllä pakko tulla tänne uudestaan, rahat loppuivat eikä ole varaa ostaa karkkia. Toivottavasti siellä Italiassa on myös mukavaa!"

Biitsillä
Kun vesi ehkä juhannuksen jälkeen alkaa olla riittävän lämmintä, kesäpäivät ovat tylsiä ja on ihan pakko lähteä juuri sinä kuumimpana mahdollisena päivänä pyöräilemään se 13 kilometriä lähimmälle rannalle. Matkan aikana lisätään aurinkorasvaa ja pelätään kuollakseen käärmeitä joita koko tie on mustanaan. Rannalla lakataan varpaankynnet ja mahdollisesti jopa uidaan. Kun palaan retkeltä, olen hyvin todennäköisesti polttanut selkäni ja säikyn kaikkea käärmettä muistuttavaa liiallisesti taas kesän loppuun asti.

"Biitsillä"
Tämä on täyttä ajanhukkaa mutta ei se mitään. Ensin takapihan nurmikolle levitetään juuri se yksi suuri ruskea viltti ja pakataan puukoriin kaikki mahdollinen mitä saattaa keksiä tarvitsevansa loikoilun aikana. Yleensä ennen kuin olen valmis keskittymään aurinkoon, olen juossut ainakin kolme kertaa korkosandaaleissa ja bikineissä takaisin sisälle hakemaan hiusharjaa/aurinkorastaa/lisää lukemista/musiikkia/jatkojohtoa/ruokaa/juomaa/kyniä/hellemekkoa/muistilappuja/puhelinta/tarkistamaan jotain juttua netistä. Mutta ei silti, "biitsillä" on tosi kivaa, aika rauhallista ja niin.

Mielentyyneysharjoitus mansikkamaalla
Minä inhoan mansikoiden poimimista. Se on ihan kamalaa. Ne lehdet raapivat käsiä ja homeiset marjat on ällöttäviä. Aurinko paistaa joko liian vähän tai sitten sataa vetta aivan kaatamalla. Housuihin tulee ruohotahroja. Mansikkakoppa kaatuu. Marjoihin jää roskia. Aikaa menee ihan tuhottomasti. Ymmärrätte varmaan? Mutta tällä kertaa, tässä mielentyyneysharjoituksessa keskitytään hengittämiseen ja poimitaan ne marjat todella hitaasti, marja kerrallaan ja jokaista miettien. Tylsyys raastaa aivoja vähintään yhtä pahasti kuin mansikanlehdet käsiä. Mutta silti, siellä mansikkamaalla pysytään niin kauan että edes yksi koppa on täynnä. Mutta en kyllä varmasti perkaa niitä marjoja itse, en edes kerro miten inhottavaa se on.

Tiedättekö, en oikeastaan pidä tästä merkinnästä itse, en sitten yhtään: tylsä, kulunut ja mukajotakin. Mutta toisaalta, kun nyt kerran kirjoitin sen niin ihan sama varmaan julkaistakin. Nyt on vähän sellainen fiilis.