olen myöhässä

myöhässä mutta mielekästä silti:

haluaisin rauhaa mieleen ja kotiin, aikaa ajatella ja haluta asioita. haluaisin kirkkaita ajatuksia, jotka tiedän olevan minun.  Haluaisin osata kysyä paremmin ja tietää mikä on asioiden järjestys. Haluaisin asetella sanojani harkitummin, mieluummin kirjoittaa kuin kirjoittaisin kirjettä ja puhua kuin puhun väsyneenä. Haluan mennä kohti sitä mitä en tiedä, mutta mitä haluan tietää ja jaksaa kiinnostua vielä uudestaan. 

Haluaisin vuorotellen kuulla kirjoja, oikein hyviä äänikuunnelmia ja ajatusten taustalle niittomusiikin sijasta einaudi. Haluaisin jonkun, joka sanoo minulle nyt, ja minä sanon hyvä idea, ja sitten minulla on lauantai. haluaisin osata soittaa yhden laulun josta pidän ja tehdä yhden kakun, joka on kaunis. haluaisin tulta ja kukkia ja olla yhdessä rauhassa ja hassu. haluan seikkailla kuten siellä ja silloin ja vielä silloinkin. 

Haluan kotiin uuden maton joka olisi pehmeä ja paksu kuin kosmos. Haluaisin ylleni raskaita kankaita ja keveitä kankaita ja kaikkea kierrätettyä, käyttää niitä hyvin ja antaa niille uutta elämää. Vihreää verhoissa, vihreää kasveissa, vihreää ylläni. Haluan kesällä sietää kylmää ja kuumaa, uskaltaa kaikenlaisia helmoja varautumatta ihan kaikkeen. 

haluaisin pelastaa maailman, lakkauttaa inhimillisen kärsimyksen ja taata omenoita ja irtokarkkeja kaikille.

juna

kaipaan paljon bussiin tai junaan, matkalle harmaassa ja ohi menee piikikäs metsän harja. joskus junassa havahdun ja katson ulos ja tunnen epävarmuutta siitä meneekö juna sinne minne sen pitäisi. Etsin ja etsin jotain tuttua maamerkkiä, paikkakunnan nimeä mainoskylteissä, kuuntelen sanooko joku matkustaja missä olemme. Ja lopulta näen jotain joka on ehkä tuttua, mutta vain ehkä - ja lopulta varmasti tunnistettava vesitorni, puu, tasoristeys. Ihan kuin juna ehtisi kaartaa, kääntyä tai kadota vain minun huomioni siirryttyä maisemasta muualle, ja kaikki muu muka jatkaisi kuin ei mitään.

ja siitä huolimatta on tämä kova kaipaus matkalle, jos vain pakkaisin repun ja päiväretkelle jonnekin, mutta minne?

muutama rivi vaan

parhaita lauseita on sellaiset joissa on itsestäänselvyys mutta kontekstissa se tarkoittaa sitä mitä itsestäänselvyys tarkoittaa

katson pilviin aurinko paistaa silmiin se tekee kipeää

joulun paras hetki on kun on pimeä huone, läppäri ja kuulokkeet ja sitten voi lukea vanhoja lauseita ja tehdä uusia ja olla huoletta minkäänlaisista merkityksistä

jos mulla ei ois sua mulla ei ois mitään

kylmä mutta lämmin

Klisee: musiikissa hiljaisuus, liikkeessä pysähtyminen, ristiriidassa harmonia. Sanoista ärsyyntyminen kasvaa sietämättömäksi, painan pään kahden tyynyn alle. 

Ristiriitoja: yksinkertainen mekko, värikäs koru. Pitkä hame, lyhyt paita. Klisee on hyvä, minä pidän ristiriidoista, samettia ja kovia arvoja. 

En kaikista kuitenkaan, vain esteettisistä mutta abstrakteista muotoilusta en niin paljon. 

kirjala

Menen kirjastoon silloin kun olen yksin kotona ja tarvitsen lämpimän paikan jossa on turvallista tuttua ja jännittävää. Kirjojen välissä vaeltaen etsin hiljaisuuksia kappaleiden välissä, vähäsanaisia piirroskuvia ja vaihdan kahden kirjan paikkaa. Kirjaston hiljaisuus on samanlaista kuin puiston: epätäydellistä, vaihtelevaa mutta yksimielistä. Kirjastonjälkeisessä pakkasessa odotan lumisadetta ja palaan lämpimänä ja varmana kotiin.

rölli

Sorsana olisin jo kuollut, tuolla heinässä pakenemassa tai piilossa. Metsästäjät ja punalakkiset marjastajat rajaavat askelillaan omia apajiaan, välttäen toisiaan, tervehtien sormien heilautuksella ratista. Syksy on puimuri, rölli metsänreunassa ja villiyden pelko. Kirjoitan puhumattomasta metsän reunassa, siitä miltä repun kangas tuntuu kun se on lämmin, miltä tuntuu pistävät syyskasvit iholla. Yhdessä kirjassa se lepäsi lehtien keskellä päivästä toiseen, siitä ei ole nyt kyse vaan pistävistä heinänkorsista sukissa käsissä turkissa.

seikkailu nimeltä

makaan pehmeällä matolla ja katson kylmää valkoista kattoa kun kerron sinulle siitä että en ole koskaan ollut vaarassa, unohtaen sen yhden kerran. kysyn ja sinä kerrot mutta kuitenkin uskon että omaa tai minun vastausta enemmän sinua kiinnostavat muut asiat jotka ovat ikään kuin piilossa pölyssä peilinnurkassa. 

haluaisin puhua siitä miten tuntuu että sisältä on kuitenkin ihan sama kuin ennen mutta suu puhuu mitä puhuu ja tiedän vain että en sinulle ole aivan sama vaan olen kasvanut. siksi puhun siitä viikosta kun katsoin villasukkia ja olin ihan varma siitä mitä on tulevalla viikolla, varma siitä että omnipotentiani riittää ainakin viikoksi.