Menen kirjastoon silloin kun olen yksin kotona ja tarvitsen lämpimän paikan jossa on turvallista tuttua ja jännittävää. Kirjojen välissä vaeltaen etsin hiljaisuuksia kappaleiden välissä, vähäsanaisia piirroskuvia ja vaihdan kahden kirjan paikkaa. Kirjaston hiljaisuus on samanlaista kuin puiston: epätäydellistä, vaihtelevaa mutta yksimielistä. Kirjastonjälkeisessä pakkasessa odotan lumisadetta ja palaan lämpimänä ja varmana kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti