seikkailu nimeltä

makaan pehmeällä matolla ja katson kylmää valkoista kattoa kun kerron sinulle siitä että en ole koskaan ollut vaarassa, unohtaen sen yhden kerran. kysyn ja sinä kerrot mutta kuitenkin uskon että omaa tai minun vastausta enemmän sinua kiinnostavat muut asiat jotka ovat ikään kuin piilossa pölyssä peilinnurkassa. 

haluaisin puhua siitä miten tuntuu että sisältä on kuitenkin ihan sama kuin ennen mutta suu puhuu mitä puhuu ja tiedän vain että en sinulle ole aivan sama vaan olen kasvanut. siksi puhun siitä viikosta kun katsoin villasukkia ja olin ihan varma siitä mitä on tulevalla viikolla, varma siitä että omnipotentiani riittää ainakin viikoksi.