valmis

Into uudesta kaupungista, se on jo ihan lähellä. Lähempänä kuin turku ja tuomiokirkko mutta kauempana kuin liian lyhyt kesä. Mutta silti - voi turku.

Oikeastaan outoa että turkuvuosi oli niin hyvä vaikka kaikki mitä oli suunniteltu meni lopulta ihan väärin, aika kului niin nopeasti että asioista kasvoi vuoria. Mutta toisaalta se oli ehkä hyvä koska sitten oli pakko kiivetä, pakko avata suunsa, pakko olla kerrankin vähän surullinen. Oli pakko pyöräillä yksin pakkasessa baarista kotiin, pakko istua hiljaa omaksi parhaakseen ja pakko tehdä asioita joista tulee onnelliseksi. Ja lopulta pakko jättää turku, unohtaa osa ja tallettaa loput leikekirjaan. Että ei unohtaisi että ei tässä näin pitänyt käydä, paluumuuttajaa intiasta, lentokenttää keskiyöllä, fonetiikkatuskaa, uutta intoa tai ystävänpäivää. 

En tiedä vieläkään minne, miksi tai miten mutta taidan olla valmis. Ja jos kaikki meneekin eri tavalla kuin piti, tiedän että ei koskaan ole liian myöhäistä vaihtaa suuntaa.

sulkea silmät

// Ja en sano mitään mutta kuulen kaiken. Mietin näkeekö se minkä väriset ne silmät oikeasti ovat mutta sitten totean että en taida tietää itsekään. Väsyttää.

non vedo l'ora

Heinäkuun viimeinen viikonloppu, se jota tässä on odotettu jo kauan - se alkaa lämpimänä, kuumana, tuuli on pehmeä ja ajatukset on jo automatkassa kohti turkua, siinä että viimeinkin pääsen sinne takaisin. En tiedä miltä sen nyt pitäisi tuntua. Haluan nähdä taas joen, keskieurooppakaupungin, kävellä kävelykatua pitkin ja kuunnella ihmisiä, soittaa bussipysäkiltä typeriä puheluita, istua aurajoenrannassa, puhua italiaa koska turussa se sujuu. Mutta enää en ole vain turun ja muun välissä, nyt haluan myös tulla takaisin tänne missä on enemmän sitä mitä minä nyt tarvitsen.

Niin täydellisiä päiviä, sellaista mitä haluan. Ja tätä päivää ei voi pilata mikään, on tuuli hiuksissa ja koko kesän mittainen girl talk.

varo

Tässä aamussa on niin epämiellyttävä olla. Tuulee kauheasti, mutta se tuuli on sellaista joka kiertää kaikki inhottavat nurkat, kerää mukaansa roskia ja hämähäkinseittejä, levittelee ne ympäriinsä eikä auta yhtään eteenpäin. Riepottaa leijan maahan, saa olon tuntumaan niin raskaalta.

Ja epämiellyttävyys - miksi se on taas tuulen syy, valon syy, jonkun muun syy. Kuitenkin kaiken keskellä minä, olen kuin en olisikaan ja yritän elää uudestaan jotain mukavampaa. Vaikka ei se vain toimi niin, hai muistuttaa, nyt pitäisi taas jaksaa ja keskittyä siihen mitä ilman ei voi olla, butterflies and hurricanes. Se saattaa olla oikeassa, ei minusta ole tähän, mutta jos ei niin en tiedä mitä sitten on, epämiellyttävä olo kovassa tuulessa.

Joku lapsi juoksee käytävällä ja varoituksesta huolimatta törmää metalliseen rullakkoon. Sen hämmästynyt huuto kaikuu käytävällä mainosten seassa, tuijotan paikkaa mihin se kaatui.

vainhyvää

Lisää hyviä asioita hyvinä hetkinä hyvässä seurassa hyvässä ilmassa hyvässä musiikissa.



Keksin tänään ihan loistavia juttuja - sellaisia joiden avulla voin kuvitella pelastavani palan maailmaa, huomenna.

harjoitus

Kyllä kaikki on hyvin. Eilisessä on hyvää se että oli yllätysvieras. Ja se että "kaikki järjestyy kyllä, ei tarvitse huolehtia" - se siitä aikuiseksi kasvamisesta. Tässä päivässä on hyvää se että pääsee huvipuistoon, piknikille ja saa olla olevinaan koko päivän töissä. Huomisessa on parasta se mitä on odottanut niin kauan, joojoo, että voi viimein järkyttää sekä muita että itseään.

Olen keksinyt uuden pelin positiivisten ajatusten lisäämiseksi. Siinä katsellaan ohikulkijoita ja keksitään jokaisesta jotain hyvää. Äsken käveli ohi perhe, jonka äiti jotain hauskaa nähdessään pysähtyi ja näytti huolellisesti ja kiireettömästi muillekin sen hauskan asian. Tuossa on kauppakeskuksen vartija joka aina ohi kävellessään tervehtii, aamulla hihkaisee huomenta. Tuolla mummolla on ehkä maailman hienoin Efva Attling -koru. Ja noilla kahdella, ne ovat varmaan parhaita kavereita, niillä on molemmilla maksimekko ja leveät kesähymyt.

fokus

Havahduin vähän aikaa sitten siihen, että jos maailma loppuisi tänään, olisin ehkä vähän pettynyt. Että en sittenkään elä nyt, tässä, niin onnellisena että maailmanloppu ei olisi maailmanloppu. Jos maailma loppuisi nyt, niin olisin niin tyytymätön siihen mihin käytän aikani, siihen miten en priorisoi ihmisiä asioiden edelle ja miten laiska olen kirjoittamaan ja soittamaan ja järjestämään hymyjä.

Pitää keskittyä. Pitää keksiä neljä asiaa päivässä, pitää hymyillä neljästi päivässä siksi että haluaa (eikä siksi että pitää). Pitää osata olla kiitollinen ja iloinen siitä mitä on: pyöräilystä kotiin aamuseitsemältä, siitä että näkee jäniksen, yllätysvieraista, tyhjänpäiväisistä juttutuokioista, siitä että voi olla avuksi. Koska niissä on se mitä elämässä juuri silloin on - ja jos se ei miellytä niin osata keskittää fokus muualle, muuttaa jotain koska happiness is the way. 

Tänään: yllätykset, oman maan mansikat, voitonriemu aamuseitsemältä, sinä.