Olen aina inhonnut valokuvata ja olla valokuvattavana. Mutta enää en inhoa kuin jälkimmäistä. Sain nimittäin joululahjaksi polaroidkameran. Kuin kätevä se onkaan! Voi vain ottaa kuvan, odottaa ja ihailla. Ja ne kuvat on aina hienoja, vaikka ne olisi otettu täysin väärillä asetuksilla ja säädöillä. Ja koska filmipaperi maksaa aika paljon, ei tule otettua montaa kuvaa samasta kohteesta. On niin typerää kun otetaan kuvia tavallisella kameralla - yksi kuva ei riitä vaan pitää ottaa suunnilleen sata ja sitten vielä katsoa ne kaikki läpi että kaikilla on varmasti tukka hyvin ja tasainen hymy. Ja kaiken lisäksi niitä kuvia ei ikinä näe enää kuvaushetken jälkeen vaan ne katoavat jonkun tyypin tietokoneen kansioon X.
Mutta ei enää. Minä otan kuvan ja näen sen heti.
Ajattelin aloittaa kuvaamisen ihmisistä. Ja minulla on jo kolme kuvaa: yksi puolituntemattomista ja kaksi kavereita. Ja ne on ihan älyttömän hienoja kuvia. Ikävä kyllä en voi näyttää, ne kun ovat paperia eivätkä bittejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti