parvekeunelmia

Vastapäisen talon asukkaat on taas alkaneet käydä aamuisin tupakalla parvekkeella. Tai jos eivät tupakalla niin katselemassa aamua ja tunnustelemassa kylmyyttä mukavissa kotivaatteissa. Ne hytisevät hetken ja kääntelevät päätään kuin puhelinlangalla istuvat varikset ja kääntyvät sitten takaisin lämpimiin koteihinsa. Ja minä seison oman ikkunani takana ja avaan verhot. 

Kesällä minä haluaisin parvekkeelleni samanlaisen pöydän kuin yhdellä naapureista oli viime syksynä. Se oli pienehkö parvekekalustepöytä ja se oli täynnä tyhjiä viinipulloja joista jokaisessa paloi valkoinen, boheemi kynttilä. Sellaisen pöydän lisäksi parvekkeellani olisi yrittipurkkeja, mansikka-amppeli ja istumispaikat ainakin viidelle. Iltaisin voitaisiin sytyttää kynttilät ja joku soittaisi kitaraa toisella parvekkeella. Meillä ei olisi mihinkään kiire ja ulkona olisi valoisaa pitkään.

terraferma

Pysähtynyt kylä, paitsi meri ympärillä on öisin musta ja liikkeessä. Kalastus ei kannata - merestä ei nouse kalaa vaan ihmisiä, eläviä tai kuolleita. Clandestini, kovalla äänellä ja kovalla katseella käskettyinä jonoon, laivaan ja merelle.

Terraferma, voitte katsoa sen täältä. En ole pitkään aikaan ollut elokuvan jälkeen näin maailmantuskainen.

vain hetki tässä

Venyttelen keskiluokan ja koulutussosiologian kautta elinikäiseen oppimiseen, aamun neljä tuntia kuluvat nopeammin kuin suunnittelin, kohta on jo aika taas olla ripeä

- mutta nyt on vielä hetki aikaa, niin pitkästä aikaa, että voin vain istua tässä ja ajatella puolihuolimattomasti mitä kaikkea on tapahtunut kotona nukkumattoman viikon aikana. Hyviä keskusteluja, mukavia ihmisiä, kiireisiä suunnitelmia, pieni pullo punaviiniä kauniissa keittiössä kevyessä kevätmekossa. Sanoi, että pitäisi rakastaa kohtaloa, mitä tahansa tapahtuu niin se on hyvä juuri niin.

Ennen yhdeksää sammutan valot enkä tiedä mitä sitten teen. Ehkä pitäisi olla vain hetki näin ja läsnä, hengittää syvään tietoisuuden takana. 

kolapullokarkki

Puraisen kolapullokarkkia, se maistuu häikäisevältä auringolta ja pitkiltä automatkoilta kesäisin, silloin kuin ei osannut sanoa ollaanko pian perillä vai ei. 

Päässä pöyrii uppehåll, sanon ruotsin kokeen valvojalle että nyt voi viimeinkin nauttia kielestä ja huomaan että en edes kaunistele totuutta vaan totuus on juuri niin kaunis kuin kerronkin.

Ajattelin aina että en oikeastaan pidä niistä kolapullokarkeista. Mutta sinä hetkenä kun ohitan bussipysäkin ja kuuntelen kevyitä, helppoja hittibiisejä suurista tunteista niiden maku on juuri oikea. Päätän laittaa illalla kevätkengät jalkaan.

norah jones -tunnit

Parasta mitä tänään on tapahtunut heräämisen jälkeen:
ruispuuro, väsyneet mutta iloiset hyvät huomenet, pikakävely alamäkeen, ruokalan tädin nauru, hidas joogatunti, helppo musiikki, ruotsinkielinen radio-ohjelma jossa kaikki tuntevat toisensa ja tekevät hyviä kauppoja, kalenterin järjestäminen.

Aamulla aikaisin herääminen on ihan parasta, koska silloin ehtii elää ne hitaat ja aurinkoiset norah jones tai bob marley -tunnit päivästä. Ehtii kävellä vielä viileässä ilmassa kauniitten siltojen yli ja hymyillä eteenpäin kiirehtiville vastaantulijoille ja suoristaa ryhtinsä ennen kuin kiire painaa sen takaisin lyttyyn.

keltaista

Ikävän englannintunnin jälkeen syön valtavaa omenaa keskustassa kiviportailla istuen. Päivä on aika keltainen kun tarkemmin ajattelee, jälleen. Omenassa on vähän keltaista väriä, pipossa, kevättakeissa, ananaspastilleissa. Aamuauringossa pöly leijuu tien pinnan yläpuolella, valo on keltaista ja kirjasta ja ilma sameaa. Tarvitsisin keltaisen paidan, niin keltaisen että sitä katsoessa ihmiset sanoisivat että oletpa sinä keltainen tänään.

Aion tänään lähettää kirkkaankeltaisen ja vilpittömän ystävällisen kortin puolitutulle.

päivät keväällä

Päivät keväällä,
pitkiä ja kuitenkin
miten nopeita.
Hetkessä tämä päivä
muuttaa eilisen päivän. 

Okuma Kotomichi