hattu&pipo

Hattu tekee kaikesta ihan muuta, hattu tai pipo. Hattu ei suorista ryhtiä, huonontaa näkyvyyttä ja tuuli tempoo sen päästä mutta silti se saa sekunneista merkityksellisempiä, määritelmistä stereotyyppisempiä. Nyt minä olen sellainen tyttö jolla on hattu päässä ja vihreä takki huolimattomasti auki, helmat lepattaa kääntyneessä tuulessa.

Kuinka liikuttavan herttaista, kliseistä ja totta on sellainen mitä öisin puhutaan, sellaista että hattupäinen tyttö ei muista sellaista päivällä vaan vaihtaa hatun tilalle pitsipipon ja alkaa tytöksi joka käyttää pitsipipoa ja pyörittelee kiharoitaan hämmentyessään.

rankkasadekuuro

Pyöräilen kuurona kuulokkeet korvissa kun sade yltyy ja ropisee katuun, kattoihin, kävelijöihin. En kuule mitä ne sanovat kun kastuvat, minä kuulen vain mitä on kuulokkeissani. Ensin katson ilmeettä kun kenkäni valuvat vettä, pohdin onko ripsiväri levinnyt tai hiukset kihartuneet hullunkurisesti  mutta liikennevaloissa (kun sade jälleen hieman yltyy, suorastaan naurettavan dramaattisesti), kiskonkin huivin päähäni kuin mummoilla piirretyissä, annan meikin levitä ja alan hymyillä.

En ole sokerista vaan kukkasista, virkistyn ja huikkaan jalankulkijalle - ihana ilma! Pyöräilen kuin en olisi koskaan pyöräillyt ja annan veden roiskua pyörien alta kengilleni.

vääksy

Tätä olinkin tarvinnut juuri tätä; seikkailua, valvomista, mennään minne vaan.

Sysmässä on pimeäikkunainen harmonikkamuseo, Vääksyssä tumma tähtitaivas ja silmien edessä tähdenlento, näitkö sen tai liikkuvat valomysteerit kiitämässä tähtien ohi. Yön pimein hetki ylitetään hiljaisuudessa ja hiljaisuuden jälkeen kuunnellaan Reginaa ja sellaista jota en tunne. Aamussa sukelletaan usvaisiin peltoihin, kuulostellaan millaista on olla hiljaa yhdessä.

syksyn ensimmäiset päivät

Syksyn ensimmäisen päivän tunnistaa siitä että tuuli muuttuu, aamussa on sähköä, mysa. Illat, viini-illat ja valvominen jatkuvat yhden illan sijasta toiseen, päivät ovat toistensa kaltaisia ja ihan vähän harmahtavia mutta silti inspiroivia.

Syksyn ensimmäisinä päivinä pimeä rojahtaa ylle nopeammin kuin ennen. Ihan huomaamattaan parvekkeellaistuja pukee ylleen toisen neuleen ja sytyttää kynttilät; steariini valuu pöydälle, taipuu sormissa, pimeys on mustaa kun alkaa satamaan. Ja sade purkaa aamun sähkön, sateessa ilmasta tulee kevyttä hengittää ja syksystä hallittava ja jännittävä. Kun koulu alkaa, on elämä jälleen kahden kuukauden, viikon, seitsemänkymmenenviiden minuutin jaksoissa.

antikva

Tänään kiersin vanhojen tavaroiden seassa, kahlailin vanhassa arabiassa ja koskaan lukemattomissa kellertävissä sivuissa. Kuljetin sormea kirjojen selkämyksiä pitkin niin kuin kirjoissa kuvataan, kirjat säikähtivät kylmää kosketusta. Yksi tai kaksi oli hyvä ja tuntui oikealta, ihastelin tavaroita ja kuvittelin niiden kantamista kotiin, ajattelin miltä sanomalehtipaperin kääriminen uusien tavaroiden ympäriltä kuulostaisi kotona.

Lopulta valitsin kirjan jossa kuvataan juuri sellainen elämä jonka haluan (Reilua peliä, kuinka muutenkaan), neljä lautasta kakunsyöntiä varten, korkkiruuvin.

rantajuhlat

Miksi en valvoisi koko yötä - ei haittaa vaikka sunnuntaina väsyttää koska sunnuntai on hitaita tunteja täynnä. Kaikesta huolimatta päästään hetkeksi tanssimaan ja olemaan huolettomia. Huolet on sellaisia, niillä on tapana tulla kuin aallot moottoriveneen jälkeen, velloa pitkään mutta lopulta on taas tyven jota katsella vaaleanpunaisessa auringonlaskussa, superkuutamossa.

Miksen valvoisi, kesäyö on vain tämän kerran tänä kesänä.

elokuufokus

Kävin Norjassa ja se oli hieno. Siellä oli metsää ja puita kaikkialla, vanukasta lusikoiva mummo rautatieasemalla, pehmeitä neuleita kirpputoreilla. Siellä ei ollut yhtään mitään pelättävää, siellä oli helppo olla vain yksilö ja varma siitä mitä haluaa. Lentokoneessa katsoin koko matkan maata ja merta.

Tulin kotiin vasta keskiyöllä ja kirjoitin paperille mikä on fokus: meditointi, haaveilu, muistiin kirjoittaminen, vaihtosuunnitelma ja maailmanpelastaminen. Kuinka helleaalto ja pitkät päivät postikorttipuodissa viedä fokuksen niin kauas, että sitä alkaa vain tottua siihen missä elää muistamatta että maailma ei pelastu vain odottamalla. 

Ja nyt en malta odottaa: suoraan puhumista, suursiivousta, kuuttakymmentä opintopistettä, palavereja, syyskanervien istuttamista,  armon antamista, tätä hetkeä.