viileä tuntuu hyvältä

Kävin tänään ostamassa kaksi postimerkkiä. Oli viileää, per te fa caldo, käärin huivin paremmin kaulaan ettei tuuli pääse iholle. Kaupunki näyttää kauneimmalta illalla, viileässä tuulessa kun kävelee kotiin tuntemattomien keskeltä.

Parhaita juttuja täällä, kaukana kotoa seikkailulla on ne kun koti tulee kylään, kun koira haukkuu skypen kautta terveisiä, kun kahdesti päivässä asetun hengittämään lattialle ujjayi, kun ne joiden nimeä en muista sanoo ciao come stai, kun istuu yksin neuleen kanssa rannassa, kahvilassa, junassa, puistossa eikä kukaan tule puhumaan, sunnuntaiseikkailut. 

Tämä viikko liikutaan tuuli selän takana tukena, vaellan ovelta ovelle ja olen kuitenkin tyytyväinen että viima vei tänne, kivilattialle kauas kotoa.

sunnuntaiseikkailut

Sunnuntaisin aloitan ajatuksella, että tämä päivä on sopiva seikkailulle. Venyttelen tunnin, tiskaan astiat ja tarkistan lämpötilan: lämmintä on edelleen.

Valitussa mekossa kipitän katsomaan merta, kiipeämään kukkuloille tai kiertämään kaupunkin ihan muuten vain. Sunnuntaiseikkailuilla yleensä eksyy ainakin kerran, mutta se ei haittaa mitään koska sitten voi istua auringonläikässä keskellä keltaoranssia metsää ja vastata tuntemattomien ohikulkijoiden tervehdyksiin.

autunno

Syksyn ensimmäinen päivä yllätti tänään kotimatkalla, silloin kun olin nousemassa osapuilleen viidettä porrasta sadastakolmestatoista. Vilkaisin satamaan ja siellä se oli, pilvisessä päivässä ja siinä miten Lanterna oli tyyni ja suuri merenrannassa. Satamaan oli saapunut uusi laiva, lentokone nousi lentokentältä, junat rymistivät asemalta seuraavalle. Portailla, tiellä, puissa väritettyjä kuivia lehtiä. Tuuli pakotti pitämään villahuivia kaulassa, kengät kopisivat portaissa. 

italia

Kaupungin kiintopisteitä on koti, koulu, mercato ja sininen suihkulähde. Niiden välissä ovat vicolit, italiaa kännykkään kiljuvat koiranulkoiluttajat ja ciaobellat. Ensimmäisellä viikolla ostin postikortteja, toisella sandaalit, kolmannella latte macchiaton ja neljännellä karamelleja niiden oikealla nimellä (mu).

Arkisin herään, joogaan ja käyn jossakin. Myös viikonloppuisin teen samoin. Tykkään istua lähellä merta ja upota auringonpaisteeseen. Tykkään myös kävellä tunteja pitkin kaupunkia, eksyä ja löytää jotain edellistä, jo unohdettua määränpäätä jännittävämpää. Valtavan paljon tykkään myös olla yksin, mutta välillä on hyvä kävellä toverin luo ja jakaa viinipullo, neuloa villasukkaa.

juoksu

Olen nyt kaksi viikkoa juossut joka toinen päivä melkein kuusi kilometriä. Yllättävää ja yllättävän miellyttävää. Juoksen ajattelematta lainkaan jalkojani, vaan keskittyen enemmän nenään, suuhun, tiehen, vauhtiin. Siihen miten minä, juoksevana, olen mustiin puettu osa maisemaa jonkun toisen ikkunassa, vastaantulija kapealla tiellä, liikkuva piste kaukana maan pinnalla. Piste joka kiertää samaa reittiä myötäpäivään tai vastapäivään, sinnikkäästi. Hidastan matkan aikana kerran jyrkässä ylämäessä ja pysähdyn noin kolmeksi sekunniksi valtavan vadelmapensaan luona ja etsin yhden loppukesänmakean marjan. Viimeiset sadat metrit juoksen lujempaa, koitan saada itseni kiinni jaksamisen säännöstelystä, turhasta varovaisuudesta, juoksen niin lujaa kuin juoksisin aamuyön unessa pakoon.

En oikein tiedä pidänkö juoksemisesta ollenkaan. Luulen että on pakko juosta vielä muutaman kerran että voin kertoa sellaisen seikan varmuudella.

olohuone

Elokuun loppu on huijausta, mestariväärennös joka unohtuu samaa tahtia kun neuloo pimeässä illassa olohuoneessa oransseista ja keltaisista langoista pipoa. Pipo on valmis päivässä, lapasiin menee tovi pitempään koska niitten ranteisiin tehdään valepalmikkoa.

Kaksi viikkoa olen ollut neulomassa olohuoneen nurkassa lämpöä, kädessä on jo rakko. Pohdin, että onko seuraavassa kodissa hyvä neuloa, saako joka marketista kauneimmankeltaista sukkalankaa vai pitääkö oppia arvostamaan myös toisenlaisia sävyjä. Onko kotikadulla paikkaa jossa katsella ihmisiä ja kesyttää katseita harmittomalla puikkojen heiluttelulla.

varata

Sää tuli ja meni, kesäkuun pitkät aamun tunnit linjassa tuli ja meni ja nyt! Nyt yritän varata lentoa Italiaan, kauas Italiaan viimeinkin, mutta en vain haluapystyosaa. Ehkä auttaa jos kerron pois mitä haluan jos kaikki menee niin kuin tahdon.

Haluan eurooppakaupungin keskustasta kauniin pienen huoneen jossa on mukava sänky, ikkuna con saracinesche ja keittiöstä kuuluu aamuisin tuntemattomien väsynyttä juttelua. Ikkunalaudalla kirjoja suomeksi ja italiaksi, laukussa muutama painava opus opeteltava. Haluan kävellä pilkkumekossa pieniä kujia ja pitkässä mekossa pitkin rantaa kunnes marraskuun tuuli puhaltaa takaisin pieneen huoneeseen jossa me istutaan yhdessä ja nähdään pitkästä aikaa. Jouluna kaipaan kotiin mutta tiedän että näin on kuitenkin hyvä.

Eikä millään, vaikka kuinka haluaisin, en vain haluaisi varata lentoja tai junia sinne tai tänne!