tiistai 30. syyskuuta 2014

punaista ja keltaista

Tällaisina päivinä tuulee punaisia ja keltaisia lehtiä, olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit. Tuntemattomat kukat pyörätien varrella, tuntemattomat vastaantulijat ja niiden kummalliset katseet.


Pyörän eteen hyppää sattuma; ihana meri on vaarallisin nähdä. Puolituttu kuuntelee jotain mikä kuuluu sinulle, tuleville seikkailuille ilmestyy runko, kaikki on ihan paikallaan vaikket näkisi vaivaa. Mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.

lauantai 27. syyskuuta 2014

pilkulliset

Pilkullisessa lähtöpaidassa ja pilkullisessa mekossa, kuosit vastaavina, kuunnellaan joosea lämpimässä olohuoneen jatkeessa.


Viimeinen aamupäiväiltayöaamupäivä. Kun varaa tarpeeksi aikaa ehtiäkseen niin se saattaa yhtäkkiä kadotahävitä johonkin ja sitten on kymmenen minuuttia aikaa ehtiä autoon ja asemalle.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

fram

jeg finner nok fram - 

niin varmaan vaikka en tekisi mitään, vaikka en lukisi viestejä, kirjoittaisi sanaakaan muistiin, en katsoisi ympärilleni.

Tällä viikolla voisin ajatella että tämä viikko on se mitä on, ensi viikko on sitten sunnuntain jälkeen eikö niin.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

retki

Avata silmät ja olla hyvin, avata viinipullo ja olla hyvin, avata keskustelu ja olla hyvin. En tunne kadunkulmia enkä niiden silmiä tai tapoja mutta ei se mitään, viikonloppu toisten joukossa ja se on hyvin.


On aikaa olla hiljaa, aikaa puhua, aikaa ymmärtää tai selittää myöhemmin, aikaa kuunnella iltaklassista.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

kolahdus

Sain postikortin, ilahduin toimivista jouluvaloista, kauniista sanoista. Sain toisenkin kortin, sen kohdalla ilahduin Atlantin ylityksestä.


Kortit kolahti kai kovaa postilaatikkoon, ehkä niin lujaa että koko maailma nyrjähti paikoiltaan tänään:  niin että kaukana on lähellä ja lähellä kaukana ja lopulta sitä on ihan oikeassa paikasta siinä missä on.

tiistai 16. syyskuuta 2014

kollektiivi

Aamusta alkaen olen kuunnellut Kerkko Koskinen Kollektiivia. Kuin käkikellossa, elän kuin käki kellossa ennen kahdeksaa ja kylmä ilma puskee valkoisiin sormiin kun pyöräilen luennolle.  Opiskelemme huolella, hengen ja ruumiin ja lukujen ja sanojen suhdetta. Jaksan vaikka aamun tuloon asti, kun antaa itsestään vain sopivasti, tänään vain vähän.

Pyörät rullaa kevyesti pitkän sillan yli, ulos kirjastosta ja rauhaan. Rauhallisin paikka kaupungissa on on joogasali auringossa, teen aurinkotervehdyksen, vallankumous tähän päivään. Vie mut heiluvaan tallinnan-lauttaan, ole tyytyväinen nuorena, älä anna avaimenreiän olla ainoa ikkuna.



maanantai 8. syyskuuta 2014

ultra bra

Aamusta alkaen olen kuunnellut Ultra Brata. Sinä lähdit pois minä katselin parvekkeelta, heihoihauki, savanni nukahtaa iltapäivän kuumuuteen, ensimmäiset laulut mitä koskaan muistan oppineeni soi tänään ihan eri tavalla kuin pitkään aikaan. Kaiken kuulemani saan kelattua tähän maanantaihin, sain kaiken mitä halusin ja musta tulee kaunis ja ylpee.


Aamulla elän vapaaherran elämää, päivällä ihmettelen pieniäsuuria ilmiöitä kunnes istahdan matolle joogasalissa jonne syysaurinko yltää korkeista ikkunoista. Ei ole mitään muuta kuin matto ja hengitys ja rauha kotimatkalla, ei ole sellaista pimeää jota hento käteni ei torjuisi. 

Keltainen ja ohranvärinen maa, se on leijonanosa, me väsyneet leijonat.