kakkujuhlat

Tänään kotini ovessa oli aamusta alkaen sydämenmuotoinen lappu jossa luki a party without a cake is just a meeting - todella totta!

Puolenpäivän jälkeen luokseni tuli kahdeksan ihanaa kahvilakerholaista ja sitten pöytään katettiin seitsemää eri sorttia herkkuja, chailattea ja kahvia. Juhlat oli täynnä lämmintä syysvaloa, kukkia ja kauniita hymyjä. Voi miten ihania ihmisiä, ihania kakkuja! Kakkujen äärellä me oltiin kaikki innostuneita, ystävällisiä, niin hyväntahtoisia.

Kakkujuhlien jälkeen kohtasin uuden naapurin rapussa, se muutti entiseen asuntooni. Nauratti miten hauska yhteensattuma, toivotin sen tervetulleeksi kylän kivoimpaan rappuun.

ahmatova

Se yritti mokoma, viimeinen kesäpäivä siis, hämätä! Se kiersi ikkunan puitten takaa, antoi minun nukkua niin pitkään etteivät auringonläikät enää herättäneet, muistutti aamuteellä tilastoista ja laskukaavoista jotka odottivat työpöydällä. Niin minä vain istuin ja haaveilin ja suunnittelin päivän ja vasta iltapäivällä huomasin -

tänään on se päivä kun on pyöräiltävä viimeistä kertaa kukkahameessa kirjastoon ja lainattava Ahmatovan runoja venäjäksi, se päivä kun mennään siristelemään silmiä satamaan ilta-auringon kylmiin ja kirkkaisiin säteisiin, se päivä kun istutaan parvekkeella ja juodaan kotona hifisteltyä soijachailattea.

Viimeinen kesäpäivä, puoli tuntia puoleenyöhön ja minä luen runoja ääneen.

auringon

Tästä päivästä haluan muistaa auringon.

Aamuauringon ja uuden naapurin tervehdyksen, auringon valkoisen koulurakennuksen seinissä, aurinkolasit luennoltamyöhästyjän asusteena. Ja huolimattomasti myös kkunan latistaman valon vihreässä ruokalassa, sen kelmeyden - ollaan kuin vihreässä sameassa akvaariossa. Kirjaston pihassa kohtaan taas sokaisevan valoisuuden, kirjastosta lähtiessä jo oranssihtavan illan. Miten aurinko heijastuu vastapäisestä näyteikkunasta baarin yläkerran nurkkapöytään ja häikäisee kun luen kulttuurilehteä, kuuntelen puolella korvalla kauheuksista. Kiidän alamäkeen ja säteet valaisee vielä pitkään puitten latvojen takaa, sormia palelee syksyssä ja viimassa.

kukallinen

Täällä ollaan, vuoden päästä. Tai en minä oikeastaan tiennyt tästä mitään vielä vuosi sitten - tiesin vähän turusta ja vaasasta ja uudesta elämästä mutta nyt meillä on kuoharia virosta ja ihana nauru joka tuli meren takaa, viimeinkin. Mutta hyvä että tiedän nyt, näiden kanssa on niin hyvä olla onnellinen.

Tänään en lähde juhlimaan mutta ei se haittaa koska tuntuu että tästä koko syksystä tulee juhlaa, tästä tulee hyvä syksy, tästä tulee jälleen kerran uusi elämä - vähän niin kuin joka vuosi, joka viikko, joka kuukausi. Tällä viikolla on kakkujuhlat, rauhallisia aamuja kirjastossa, mahdollisuuksia joissa voi olla ihan itsensä. 

Ihanaa olla Jyväskylässä, ihanaa asua täällä, ihanaa olla täällä.

kakku

Jos puhutaan Vaasasta niin että ohitetaan se Vaasa, saadaan kaunis asunto, helppo hengittää, yllätyskakku.

Ajattelin kirjoittaa pitkästi siitä miltä rankkasade kuulostaa aamulla tai että miltä tuntematon musiikki kuulostaa kun sitä katsoo oikeasta paikasta. Mutta en taida haluta, en kirjoita ollenkaan pitkästi.

Nyt ei enää väsytä loputtomasti, päivien päästä on taas ensi viikko ja sitten seuraava ja nähdään mahdollisimman pian.

vaasa

junassa on kivempaa kuin muistin: ulkona on ihan mustaa ja vesipisaroita ikkunassa, minä luen sukupuoli ja toimijuus koulutuksessa, alan muistaa miten hyvä on vain uppoutua ja olla siinä mitä lukee

ha - siinä vastaus!

vaasassa, yllättäen, täällä on samat talot ja sama tuuli ja kuitenkaan ei sama vaikka päivätkin varmaan ovat ihan samoja sitten kun lähden pois. en olisi uskonut, ennustetaan korteista.

tuparit

young and beautiful, mä oon alkanut pitää tästä.

pitää elää vaan hetkessä, pitää tehdä sitä mitä haluaa, pitää uskaltaa ja uskaltaa

näissä tupareissa on kivoja ihmisiä, ihan hyviä karkkeja ja pohjoinen on täällä, pohjoinen, hyvä, kohta mennään kotiin.