typerää

tärkeää olisi attribuoida tämä oikein

tai siis, sehän on kuitenkin oikein, koska tietää ainakin mitä ei halua. En kyllä tätäkään mutta tämä on enemmän oikein.

ja kun ei osaa puhua, eleistä tulee äänekkäitä ja lopulta koko päivästä muistaa vain miten ensin pidetään kädestä mutta juna on tuolla kaupunki tuolla ja sitten istuukin jo tuijottamassa maisemaa.

kävelen sateessa ja pimeässä, korvia palelee (hukkasin korvaläpät!) ja autoista lähtee valtava ääni, aistitieto korostuu kun en halua vielä ajatella mitään muuta

en kadu yhtään mitään

mieleenjäämä

Vaikka ihan pian pitää lähteä töihin, sanon vielä tämän:

haluaisin olla kokoonkoottu kasa oksia ja kantaa kaikkeuteni kunnialla. Tai tarkkaanharkittu heitto kadun toiselta puolelta, kohopainettu kortti telineen toiseksi ylimmällä hyllyllä. Minuuttia pitempi tuokio toimintaa vailla väheksyntää. Avattu ikkuna rankkasateella ja vesipisara joka tippuu puusta keskelle päälakea.

lähikoti

Luulin että tänään sataa vetta yhtä lohduttomasti kuin eilen ja että olisin pahantuulinen, mutta; aamukuudelta oli pimeää ja koko päivä edessä.

Välimatka saattaa sittenkin, ainakin joskus olla yhtä suuri kuin etäisyys. Tai ehkä se johtuu siitä että toinen liikkuu, ihan huomaamattaan, vielä kauemmas. Ei sillä niin väliä kenestä on kyse, koska liike jatkuu samaan suuntaan jos mikään voima ei vaikuta siihen. Yritä siinä sitten uhmata.

Toisaalta joulutonttuja lajitellessa se mikä on juuri tässä päivässä ja olennaista nyt tulee paljon lähemmäksi. Luennoitsijan eleet, hymyilevät, saappaat, suklaamuffinssit. Niissä ajatuksissa jotka on lähellä, niissä on koti. Kaikki muu voi olla etäisyys.

marraskynnys

Marraskuussa on jo kauhean pimeää. Bussi on täynnä mutta tällä kertaa ei tee yhtään mieli edes yrittää puhua vieressäistujalle vaikka se vaikuttaa mukavalta. Mieluummin katselen ikkunasta ulos. Jos talossa on valot päällä, voin katsoa ikkunasta sisään ja hetken kuvitella millaista sisällä olisi. Isojen teiden risteyksissä ojat ovat aina samanlaisia, täynnä vettä mutta säntillisiä.

Huomenna alkaa asuminen korttitalossa. Opettelen mistä löydän autoja, mistä mustavalkoisia, onko valikoimassa anti-joulukurtteja. Ja iltaa kohden ulkona hämärtyy, minä olen valossa sisällä ja teen asioita joista pidän. Marraskuu ja liikaa suunnitelmia.

hatee-hatee-hatee-ho

etäisyys ≠ välimatka

Matka Kuopioon, kun soitan oikealle henkilölle on jo pimeää. Nähdään sokoksen alakerrassa, pitkään aikaan en ole ollut näkemättä niin pitkään. Vertaillaan teemakuja, puhutaan kaikki mitä on vuoden aikana tapahtunut ja valo on pehmeää, kyllä asiantuntija tietää.



Yöllä ennen nukkumaanmenoa ja aamulla kardemummakahvin valossa sanon että ei sitä oikein tiedä mitä haluaa. Paitsi sen tiedän että tätä haluan, nähdä pitkästä aikaa ja muistaa miten helppoa joskus on olla hiljaa ja onnellinen.

Meistä kaikista tulee kokoajan yhä enemmän sitä mitä me ollaan ja se on kauhean hauskaa.

käkikellossa

Я живу, как кукушка в часах, 

Не завидую птицам в лесах. 

Herään harmaassa ja aina vain sinisempään valoon. Petaan pedin, kuuntelen aamua, laitan itseni peilin edessä vastaamaan mielikuvia. Ja joka aamu: hätistän kissat pois pöydältä, katson oppikirjoja pohtivasti aivan kuin haluaisin sanoa jotain, pakkaan laukkuun vesipullon ja pelikortin. 

 Заведут - и кукую.

Sateessa ulos: mäki, alamäki, liian nopeasti jyrkkiin mutkiin, perillä hiukset uudestaan järjestykseen. Unohdan hymyillä peilille. Kirjoitan muistiinpanoja, myötäilen ja ja nauran, suunnittelen ja kirjastossa rakastan juuri sitä hetkeä ja olen tabula rasa.

Знаешь, долю такую 

Лишь врагу  

 Pimeässä ja keltaisissa valoissa kotiin, kauhea nälkä, pian on jo ilta. Opiskelen vielä hetken, järjestän kalenterini ajan tasalle, juon teetä. Ennen nukkumaanmenoa täytyy hahmotella seuraava päivä juuri sellaiseksi millaisena sen haluaa kohdata.

Пожелать я могу

yhteys

Nyt haluaisin puhua puhelimessa liian pitkään, ensin kohti etelää ja sitten vielä kauemmas. Haluaisin juoda teetä jonkun kanssa välittämättä siitä että välimatka on suunnilleen kaukana. Voisin kirjoittaa sähköposteja ja järjestää kaiken mikä vaivaa tai tiivistää pulman tekstiviestiin. Voisin runoilla postikorttiin ja valita tuntemattoman taiteenystävän osoiteriveille.



Mutta minä kirjoitan tämän viestin.

Ja kirjeen, sen haluaisin lukea, myöhään ilallla kun ulkona on pimeä ja humina.