kiraffi

Saavun kotiovelleni ja avainta kiertäessäni se pysähtyy aivan liian aikaisin, en kuule loksahdusta vaan ovi on täysin hiljaa. Turhautuneena ja pelokkaana koputan, kopkopkop, jään odottamaan pimeässä rappukäytävässä. Asunnostani kuulen kummallisen kipakat ja kapeat sorkan äänet jotka pysähtyvät oven taakse. Lukko naksahtaa, ovi aukeaa. 

 Kirahvi pyytää minut ystävällisesti peremmälle korviaan heilutellen ja ulkokenkiäni kopistellen siirryn ahtaaseen eteiseen. Kirahvi kopistelee edelläni päiväntasaajan keskipäivän tapaan valaistuun tupaan. Pyydän anteeksi mutta tämä on minun kotini, huokaisen kirahville mutta en usko että hän kuulee sitä vedenkeittimen ääneltä. 

Jätettyäni kengät siististi rinnakkain eteiseen, siirryn olohuoneeseen. Kirahvi on vaihtanut sohvatyynyni seepraraidallisiin ja leopardikuosisiin ja lisäksi hän on kiinnittänyt katonrajaan korkeita hyllyjä joilla kasvaa erilaisia tuntemattomia lehtipuun taimia. Kirahvi kantaa keittiöstä tarjottimella minulle kupillisen teetä. Tarjottimella on erilaisia pussiteelaatuja Afrikka Rooibos -sekoituksesta. Valitsen keltaisen Kiraffi-rooiboksen karamelli- ja vanilja-aromilla. Kirahvi siemailee raikasta vetta korkeasta vesilasista. Hän istuu mukavimmassa nojatuolissa ja on nostanut pitkät koipensa lepäämään pyöreän rahin päälle. 

Kirahvi kertoo seuranneensa kiinnostuneena historiallista tv-sarjaa afrikkalaisen villieläinpuiston henkilökunnan elämästä ja tunnustaa sen olevan niin nostalginen että hän on sitä katsellessaan jopa liikuttunut. Hymyilen myötätuntoisesti ja puhaltelen kuumaa teetäni jotta se jäähtyisi nopeammin.