Lasken pyörällä mäkeä alas jarruttaen samalla ja mietin että milloin oikein aloin pelkäämään. Pelkään pyöräkaistaa puoli kahdeksalta aamulla, myöhästymistä, äkkijarrutuksia ja korkeita nopeuksia. Pelkään istua vieressä kun joku toinen ajaa ja pelkään kun koirat on tien vieressä liian pitkässä lieassa. Kaikkein eniten pelkään kuitenkin minua suurempia nopeuksia, kun joku tai jokin liikkuu minua nopeammin ja käyttää sitä minua vastaan. Vaikka kyllähän sen tietää ettei missään ole mitään pelättävää ja kaikki on ihan okei. Silti pidän takapenkillä silmät kiinni kun ajetaan jyrkkään mutkaan.
Työterveystarkastuksessa hoitaja ei pelkää, se ottaa mukavamman asennon tuolissa ja ei pelkää yhtään mitään. Se on tyynen rauhallisesti paikalleen istutettuna hyväksynyt maailman menon ja toivottaa hyviä työpäiviä, yhtä hyviä kuin omansakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti