Helmikuu, heinäkuu, niin pitkiä aikoja ja kuitenkin ihan lyhyitä aikoja. Päivät menee ohi hitaasti ja kuitenkin nopeasti, kävelen ylämäkeen ja liukastelen alamäkeen, perillä istun ja luen ja odotan ja odotan että olisi se päivä kun oven takaa löytyy kukkia.
Pian jokainen päivä on kuitenkin kukkapäivä, odotan että aurinko saisi olla taivaalla pitempään ja loska virtaisi kengistä pois ja vihreää kaikkialla ja minulla aikaa ja energiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti