maanantai 24. elokuuta 2009

Ensimmäinen

Ikkuna

Uuden huoneen ikkunasta näkee naapurin pihalle ja pihlajan.
Kirpeä, punertava, kylmänviileä auringonsäteen tunne
minä muistan tämän tarinan.

Marjat ovat punaisia mutta kettu ei yllä niihin.
Pihlajasta on kasvanut korkea, korkea puu!
En usko tähän kaupunkiin enää, en ainakaan pihlajiin.
Minä olen punaruskea kettu.

Talvella oksat ovat valkoisia, jossain muualla vihertää.
Siellä missä sinä olet ja muistat ehkä ikkunan.
Minulla on ikävä sinua ja kesää,
varomatta kaikkea mitä teit.
Minähän tanssin ikkunalasissa!

Sinä sika palasit kotiin
roudan alta pois.
Tämä paikka oli sinulle liian ankara,
pihlaja kai kasvoi liian kaukana.


// Minä tein tämän ihan joku viikko sitten. Mutta en tiedä mistä tää oikein tuli, ei tunnu yhtään omilta ajatuksilta, ei yhtään. Vissiin nappasin naapurin mietteet. Hmm. Kummallista.

Ei kommentteja: