syyskuun uni

Aika palaa oven takana

Minä odotan

Itken unessa junassa

ilta on lämmin

Jätän junaan laukkuni

jatkaa matkaa Pariisiin

lyydia

lyydia 
se joka tanssii illat
ei vilkaise peiliä
lyydia lyydia 
tanssii pitkin katuja
muistaa syntymäpäiviä 
lyydia lyydia lyydia
nostaa hiukset nutturalle
maalaa katuun runoja

kaupunki 6

Kaupunki on mielikuvia, 

ohitettuja ja ohiajavia. 

Kahden järven välissä on utopia,

(ne lehmäparat!), urkujen sama melodia. 

Täältä ajetaan aurinkoon lähdetään 

jänis

Katson jänistä silmästä silmään

kierrämme korttelin omilta puoliltamme

jänis odottaa minua keskellä risteystä

lähtee länteen, minä etelään

kylpyamme

kylpyamme on vaalea kylmä ja pehmeä syli josta katsellen tavoitan puitten latvat ja muurahaispilvet ja käteni ulottuu vaalealle tasolle pitkäjalkaisiin ystäviin. kylpyammeessa mukana on aina jokin väri ja asia, joka joko hukkuu tai unhoittuu tai liukenee ammeeseen. Sillä mitä ammeen alla on, tassut tai lattia tai loputon tyhjyys ei ole mitään väliä vaan vain sillä mikä on ammeen korkeus ja suunta. 

vaasi

en itke puuttuvia pioneja 

vaan seisovaa vettä vaasissa

kukkavarret pehmenee, 

kaartuu ja kumartaa

terälehdet pöydän pinnassa.

eikä kauheinta ole että ne katoaa

vaan sen hitaan hajoamisen haju

kanaljat

Tulevat ja kysyvät ja vihjaavat ja vaativat! Minä laitan sivuun laukkuni ja syrjään silmälasini. Revin tyynyt peitot vuoteesta ja kiskon kissankarvat verhoista. Sohvan tyynyjen välistä ujutan esiin kynteni ja eteisenmattoa heilauttaen ravistan ovesta sellaiset kanaljat!