On sinisenpimeä pakkasyö ja seuraan kutsua pihalle. Navetan katolla tanssii olkinainen, tanssii nykytanssin liikkein ja heilauttaa pitkiä harmaita hiuksiaan mustaa taivasta vasten. Minulla on mukanani pulloharjoja (kolmea eri kokoa) ja olkinainen huhuilee minua ja minun täytyy luovuttaa pulloharjat navetan katon tanssijalle. Me ei olla satuolentoja (ei) vain erittäin totta ja todentuntuista unta. Hän saapuu luokseni sinisenpimeässä ja ennen aamun kajoa tanssimme navetan katolla ja piirrämme pulloharjoilla pimeälle taivaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti