Oho, en sitten tullutkaan eilen takaisin kertomaan millaista oli. Ei sillä varmaan ole niin väliä. Oli aika valoisa tämä kaupunki Earth Hourista huolimatta. Mutta oli kyllä hauskaa, kuten aina.
Niin, tänään olen taas viettänyt sunnuntaita. Heräsin joskus ja muistin kääntää kelloa. Ikävää, se vei päivästäni kokonaisen tunnin: heräsin kymmeneltä, mutta kello olikin jo yksitoista. Kurjaa. En ehtinyt kunnolla tunnustella sunnuntaiaamua ikkunan edessä. Tai kuoria sunnuntaiomenaa, vaikka vielä tässä taitaa keretä. Kuitenkin. Luin ahkerasti historiaa: valistus kuulostaa ihan hienolta. Tykkäsin myös siitä 1900-luvun alusta jossa oli niitä polkkatukkaisia jazztyttöjä ja iloista.
Päätin näköjään tälläkin viikolla toteuttaa sosiaalisen lukemisen taktiikkaa ja lähdin kolmeksi tunniksi lukemaan kahvilaan tovereitten kanssa. Oli oikein hienoa ja taisin oppia ainakin liikunnan vaikutukset terveyteen tai jotain. Opiskelimme oikeasti niin ahkerasti, että lopulta meidät häädettiin kun sulkemisaika koitti, kurjaa sekin. Jatkoimme kuitenkin opiskelua vielä Jeminan kanssa täällä meillä. Tiesittekös muuten, että on aika hienoa kun löytää talon alakerrasta liukumäen. Aivan loistavaa. Vietimme siellä monta iloista hetkeä.
Nyt on jotenkin tosi tehokas olo. Se johtuu varmaan koeviikosta. Olen viimein päässyt opiskelumielialaan, se on niin hieno! Sellainen oikein pystyvä ja ryhdikäs ja innokas. (Tosin silti saa väsyttää jos on liikaa tekemistä.) Huomisesta tulee aivan loistava päivä.
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Ikkunanpimennystä odotellessa
Oijoi. Kohta alkaa kauan odotettu Earth Hour, mihin toivottavasti joka ikinen on osallistumassa. Tämä on varmaan lempitapahtumiani kaikista, melkein, koska on niin hienoa sulkea valot ja olla yksi tunti kuin ei olisikaan. Pimeässä on kuin näkymätön ja sitten voi fiilistellä sitä. Viime vuonna muistan, kun olin Earth Hourin aikaan yksin kotona. Pimensin koko talon (myös ulkovalot) ja menin ulos keskelle korpea ja katsoin ylös tähtiä ja hengitin. Se oli niin hieno tunne.
Tänä vuonna aion sulkea valot ja lähteä ulos katsomaan moniko on tehnyt samoin. Voi miten hienoa olisi jos koko talo olisi pimeänä, vaikka suhtaudun moiseen aika skeptisesti. Mutta kuitenkin, aiomme mennä J:n kanssa vähän katselemaan kaupungille. Pitää laittaa pari villapaitaa varmaan päälle, tuolla taitaa tuulla.
Tulen pian takaisin kertomaan millaista oli. Nyt soittamaan pianoa.
Tänä vuonna aion sulkea valot ja lähteä ulos katsomaan moniko on tehnyt samoin. Voi miten hienoa olisi jos koko talo olisi pimeänä, vaikka suhtaudun moiseen aika skeptisesti. Mutta kuitenkin, aiomme mennä J:n kanssa vähän katselemaan kaupungille. Pitää laittaa pari villapaitaa varmaan päälle, tuolla taitaa tuulla.
Tulen pian takaisin kertomaan millaista oli. Nyt soittamaan pianoa.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Ihan sairasta täällä
Ei olisi ehkä kannattanut silloin sunnuntaina lähteä sinne ulos ilman toista huivia. Eikä tekstata ilman käsineitä, vaikka silloin ei palellutkaan. Tai oikeastaan, kyllä se kannatti, jouduin nyt vain hengailemaan sairaana. Maanantaina olin koulussa aika puolikuollut, minkä varmaan useimmat huomasivatkin melko hitaasta ajattelustani. Tiistaina olin lomalla (=sairaana) kotona.
Oli aika hauskaa oikeastaan! Heräsin myöhään ja kuuntelin jotain hittikanavaa radiosta ja fiilistelin. Puolenpäivän jälkeen jaksoin viimein mitata kuumeen (ei muuten ollut edes paljoa) ja vaihdoin musiikin vielä enemmän fiilistelyyn. Luin sen päivän aikana kokonaisen kirjan muuten. Niin, ja ehkä parasta oli se, että kerrankin joku kävi katsomassa minua kun olin sairas. Ihan parasta! Sain sellaisen hienon flunssa-apupakkauksenkin! Illalla lähdin vielä hassuun jazz-konserttiin tuonne itsenikin yllättäen. Ainakin luulisin, voi kyllä olla että hourailen vain enkä oikeasti edes käynyt missään.
Tänään sitten, hmm. Olin koulussa ja oli ihan hilpeää muistaakseni. On niin parasta kun on vähän pihalla vielä ja ajattelee kaikkea ihan omituisia. Niin kuin mietin tässä että esimerkiksi että voi hyvinkin olla että näen kokoajan vain jotain omituista kuumeunta koska elämäni on aika hassua. Mitä ihmettä täällä tapahtuu. Hmm, pitää joskus kirjoittaa enemmän tuosta mitä ihmettä täällä tapahtuu jutusta. Se taitaa olla merkittävä juttu tänä keväänä. Mitä ihmettä oikeasti.
Biisi on hieno ja olen sitä tässä viime aikoina kuunnellut.
Niin, taas yksi juttu mitä ajattelin tänään. Päädyin siihen että joku random kehitystehtäväni varmaan tässä lähiaikoina olisi työstää sitä suorittajatyyppiä pois minusta. Mutta sitten huomasin, että sehän on vähän niin kuin suoritus hävittää se? En siis taida tehdä asialle yhtään mitään niin en ainakaan suorita. Ja niille jotka eivät tiedä: taidan ihan oikeasti olla vähän suorittajatyyppi. Olen kyllä tässä viime viikkojen tai kuukausien, en tiedä, yrittänyt opetella että ihmissuhde ei ole suoritus. Voi ei, taidan yrittää suorittaa tuotakin. Tylsää tämän miettiminen. (Miten ovela pako ikävien asioiden miettimisestä!)
Yritän sitten ihan oikeasti muistaa huomenna kiitospalstan! En tajua, aina tuntuu että en vain ehdi tehdä mitään, esimerkiksi sitä kiitospalstaa. On aika vaikeaa muistaa että minä olen maailma ja aika on minun, koska kaikki vaativat aikaa ja pitäisi tehdä kaikkea enkä minä ehdi tehdä kaikkea. Miksi kaikki eivät voisi pitää tärkeänä jotain hienoa asiaa eikä sitä että argh. Mutta taitaa se kuitenkin olla minusta kiinni kuinka paljon hermostun jostain ajasta. Olisi varmaan hyvä tietää mikä minulle on tärkeää niin voisin miettiä aikaani senkin mukaan. Rankkaa tällainen asioiden työstäminen, niin kuin nyt tuon ajan katoamisen. Alkaa väsyttää ja tekee mieli tehdä jotain muuta.
// Etsin tänään paperia taitellakseni suoran ympyräkartion tilavuuden tai jotain mutta löysinkin kukan matematiikasta.
Keltainen oli liian keltaista
siksi otin kynäni ja väritin
minulla oli enemmän valtaa nyt
mutta koska väritin
sammutin kukan.
Oli aika hauskaa oikeastaan! Heräsin myöhään ja kuuntelin jotain hittikanavaa radiosta ja fiilistelin. Puolenpäivän jälkeen jaksoin viimein mitata kuumeen (ei muuten ollut edes paljoa) ja vaihdoin musiikin vielä enemmän fiilistelyyn. Luin sen päivän aikana kokonaisen kirjan muuten. Niin, ja ehkä parasta oli se, että kerrankin joku kävi katsomassa minua kun olin sairas. Ihan parasta! Sain sellaisen hienon flunssa-apupakkauksenkin! Illalla lähdin vielä hassuun jazz-konserttiin tuonne itsenikin yllättäen. Ainakin luulisin, voi kyllä olla että hourailen vain enkä oikeasti edes käynyt missään.
Tänään sitten, hmm. Olin koulussa ja oli ihan hilpeää muistaakseni. On niin parasta kun on vähän pihalla vielä ja ajattelee kaikkea ihan omituisia. Niin kuin mietin tässä että esimerkiksi että voi hyvinkin olla että näen kokoajan vain jotain omituista kuumeunta koska elämäni on aika hassua. Mitä ihmettä täällä tapahtuu. Hmm, pitää joskus kirjoittaa enemmän tuosta mitä ihmettä täällä tapahtuu jutusta. Se taitaa olla merkittävä juttu tänä keväänä. Mitä ihmettä oikeasti.
Biisi on hieno ja olen sitä tässä viime aikoina kuunnellut.
Niin, taas yksi juttu mitä ajattelin tänään. Päädyin siihen että joku random kehitystehtäväni varmaan tässä lähiaikoina olisi työstää sitä suorittajatyyppiä pois minusta. Mutta sitten huomasin, että sehän on vähän niin kuin suoritus hävittää se? En siis taida tehdä asialle yhtään mitään niin en ainakaan suorita. Ja niille jotka eivät tiedä: taidan ihan oikeasti olla vähän suorittajatyyppi. Olen kyllä tässä viime viikkojen tai kuukausien, en tiedä, yrittänyt opetella että ihmissuhde ei ole suoritus. Voi ei, taidan yrittää suorittaa tuotakin. Tylsää tämän miettiminen. (Miten ovela pako ikävien asioiden miettimisestä!)
Yritän sitten ihan oikeasti muistaa huomenna kiitospalstan! En tajua, aina tuntuu että en vain ehdi tehdä mitään, esimerkiksi sitä kiitospalstaa. On aika vaikeaa muistaa että minä olen maailma ja aika on minun, koska kaikki vaativat aikaa ja pitäisi tehdä kaikkea enkä minä ehdi tehdä kaikkea. Miksi kaikki eivät voisi pitää tärkeänä jotain hienoa asiaa eikä sitä että argh. Mutta taitaa se kuitenkin olla minusta kiinni kuinka paljon hermostun jostain ajasta. Olisi varmaan hyvä tietää mikä minulle on tärkeää niin voisin miettiä aikaani senkin mukaan. Rankkaa tällainen asioiden työstäminen, niin kuin nyt tuon ajan katoamisen. Alkaa väsyttää ja tekee mieli tehdä jotain muuta.
// Etsin tänään paperia taitellakseni suoran ympyräkartion tilavuuden tai jotain mutta löysinkin kukan matematiikasta.
Keltainen oli liian keltaista
siksi otin kynäni ja väritin
minulla oli enemmän valtaa nyt
mutta koska väritin
sammutin kukan.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Kellotonta
Ei kelloa pääsekään pakoon. Yritin tänään olla kelloton. Aamulla se olikin helppoa kun heräsin ja fiilistelin sunnuntaiaamua. Mutta voi ei - facebook pilasi kaiken. Eihän sitä kellonaikaa päässyt pakoon millään kun se kerran siinä keskustelussa näkyi. Peitin sen silti jollain paperilla. Sitten päätin lähteä kauppaan ja unohtaa siellä ajankulun.
Ja todellakin unohdin sen. Kai kävitte kaikki tänään ulkona, ihan mieletöntä! Kun pääsin ulos täältä talosta, taisin kulkea pitemmän aikaa vain hymyillen ihan mielissäni. Ensiksi näin että aurinko paistoi ihan lämmittävästi ja oli kevät. Sitten huomaisin jonkun randomin sedän kuvailemassa tienreunassa. Se hymyili. Oikeastaan unohdin koko kaupassakäymisen ja lähdin vain fiiliskävelemään ympäriinsä. Päädyin jonnekin ihan outoon paikkaan missä en ollut koskaan ennen käynyt ja se oli aivan huippua. Se taas oli hassua että vastaani käveli vain reippailijoita reippaissa asuissa ja minulla itselläni oli korkkarit jalassa. Kävelin niin kauan että oikeastaan eksyin vähäksi aikaa. Onneksi olin ovela ja tajusin lopulta missä olin ja miten sieltä pääsi pois ja kävin jopa siellä kaupassa.
Kävin muuten toisenkin kerran unohtamassa ulkona ajankulun. En tiedä milloin, mutta lähdin ulos koska huomasin että siellä oli samanlainen valaistus kun syksyllä. Oli todella hienoa vaikka olikin kylmä. Kävin katsomassa olet tässä -siltaa ja luistelijoita. Näin kun lapset laskivat rappusia pulkalla ja kun jotkut randomit sedät käyttivät varmasti vaimojensa koiria kävelyllä. Luistelin korkkareillani jyrkän mäen kanssa ja keräsin katseen vauvalta. Jossain vaiheessa kun aurinko valaisi kasvoni huomasin, että minä olen niin osa maailmaa ettei välillä ole mitään. Se oli tosi hienoa. En tuntenut itseäni.
Kelloton päiväni ei siis onnistunut ihan niinkuin suunnittelin. Oli se silti ihan valaiseva. Vaikka katsoinkin välillä kelloa, minun ei tarvinnut välittää siitä niin kamalasti. Kello tai sen miettiminen ei tunnu niin kamalan tärkeältä nyt. (Tosin en mene vannomaan huomisesta, voi ei, aikatauluja!) Aikaa ei välttämättä ole ja jos on niin se on aika suuri. Kello on vain sellainen hento juttu mikä on laitettu siihen päälle ja se on ihan okei. Minustahan se aika on kiinni. Minä olen maailma.
Ja todellakin unohdin sen. Kai kävitte kaikki tänään ulkona, ihan mieletöntä! Kun pääsin ulos täältä talosta, taisin kulkea pitemmän aikaa vain hymyillen ihan mielissäni. Ensiksi näin että aurinko paistoi ihan lämmittävästi ja oli kevät. Sitten huomaisin jonkun randomin sedän kuvailemassa tienreunassa. Se hymyili. Oikeastaan unohdin koko kaupassakäymisen ja lähdin vain fiiliskävelemään ympäriinsä. Päädyin jonnekin ihan outoon paikkaan missä en ollut koskaan ennen käynyt ja se oli aivan huippua. Se taas oli hassua että vastaani käveli vain reippailijoita reippaissa asuissa ja minulla itselläni oli korkkarit jalassa. Kävelin niin kauan että oikeastaan eksyin vähäksi aikaa. Onneksi olin ovela ja tajusin lopulta missä olin ja miten sieltä pääsi pois ja kävin jopa siellä kaupassa.
Kävin muuten toisenkin kerran unohtamassa ulkona ajankulun. En tiedä milloin, mutta lähdin ulos koska huomasin että siellä oli samanlainen valaistus kun syksyllä. Oli todella hienoa vaikka olikin kylmä. Kävin katsomassa olet tässä -siltaa ja luistelijoita. Näin kun lapset laskivat rappusia pulkalla ja kun jotkut randomit sedät käyttivät varmasti vaimojensa koiria kävelyllä. Luistelin korkkareillani jyrkän mäen kanssa ja keräsin katseen vauvalta. Jossain vaiheessa kun aurinko valaisi kasvoni huomasin, että minä olen niin osa maailmaa ettei välillä ole mitään. Se oli tosi hienoa. En tuntenut itseäni.
Kelloton päiväni ei siis onnistunut ihan niinkuin suunnittelin. Oli se silti ihan valaiseva. Vaikka katsoinkin välillä kelloa, minun ei tarvinnut välittää siitä niin kamalasti. Kello tai sen miettiminen ei tunnu niin kamalan tärkeältä nyt. (Tosin en mene vannomaan huomisesta, voi ei, aikatauluja!) Aikaa ei välttämättä ole ja jos on niin se on aika suuri. Kello on vain sellainen hento juttu mikä on laitettu siihen päälle ja se on ihan okei. Minustahan se aika on kiinni. Minä olen maailma.
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Olen myöhässä!
Seliseliseli. Taisin taas jättää tämän päivittelyn viikonlopulle koska voi kamala - joku ilkimys ajansäätäjä vei kaiken aikani viikolla. En edes muista mitä olen muka tehnyt joskus alkuviikosta, paitsi että katsoin kalenteriani ja hengitin syvään. Olin silti aika mielissään muistaakseni. Vaikka olikin aika vähän aikaa, taisin käyttää sen kuitenkin tehokkaasti ja viihtyen. Paitsi niin, kiitospalsta taisi taas vähän siirtyä.
On ihan kamalaa kun on sellainen kamala "apua aika ei riitä mihinkään haluan jäädä nukkumaan enkä tehdä yhtään mitään vaikka sitä ja tätä" fiilis. Keskiviikko ja torstai olivat aika pahoja. Torstaiaamuna harkitsin ihan tosissani että olisin jäänyt nukkumaan ja jättänyt inhokkituntini välistä. Ikävä kyllä raahauduin sinne kouluun ja kaikki saivat kuunnella jatkuvaa valitustani tai rääkymistä koko päivän. Olin hieman väsynyt.
Mutta onneksi viimein oli perjantai! Vaikka aamulla olin edelleen aika hermoheikossa tilassa, pääsin siitä eroon alkamalla odottaa iltaa. Oli nimittäin erään aika parhaan ihmisen (tai jonkin muun lajin edustajan, en ole varma) synttärit. Päivä meni onneksi aika nopeasti ja hilpeästi: onneksi nuo koulutunnit kestävät vain 75 minuuttia.
Niin, sitten koulun jälkeen. Kävimme katsomassa vähän joka puolella vastaan tulleen leffan, se Liisa Ihmemaassa. Olen kyllä edelleen sitä mieltä että sen pitäisi olla Aliisa Ihmemaassa, ihan henkilökohtaisesta syystä. Pidin oikeastaan siitä leffasta! Tästä varsinkin:
Tämä päivä onkin sitten kulunut tehdessä kaikkia viikolla ajanpuutteen takia jääneitä rästitöitä ja siivoamalla. Siirsin tuota peiliäni parisenkymmentä senttiä ja koko huoneessa on ihan uusi tunnelma. Lakkasin myös kynteni kirkkaanpunaisiksi, nyt ne näyttävät aika hienoilta kun kirjoitan. Ja nyt aion kirjoittaa kiitospalstan.
Minna
Vähän olit loistava perjantaina. Tuli sellainen hieno fiilis että vielä osataan leikkiä ainakin vähän.
Iiri
Hienoa, tulit meseen.
Perjantaityypit
Hei, oli hienoa kuunnella juttujanne siellä, vaikka itse olin aika hiljaa. En ihan tunne teitä. Mutta teidän on kyllä oltava aika hienoja tyyppejä, koska muuten ette olisi olleet siellä keskustelemassa.
Te, jotka olitte kirjoittaneet sukupuolineutraalista avioliittolaista Hesarin mielipidepalstalle muistaakseni torstaina. (En ole varma.)
Kiitos, oli tosi hienoa lukea niitä juttuja ja oli ne aika hyvin kirjoitettukin. Varsinkin se 9-luokkalainen Fedja: vähän parasta kun kirjoittelit sinne ja vielä nimellä.
S
Olet hieno.
Jemina
Tajusin tuossa miten sairaan tylsiä hissantunnit voisivat olla mutta eivät ole.
Se tyyppi, joka vastasi historianluokkaan jättämääni lappuun
Taidat olla aika hieno tyyppi kun vastailet randomeihin lappuihin. Piristi tosi paljon kun siihen oli ihan oikeasti vastattu.
Kuuntelin tämän biisin äsken ja yllätyin siitä miten hauska se oli.
Keksin muuten tänään tiskatessani ja aikaa ajatellessani taas jotain. Nimittäin sen, että minun on kokeiltava ihan oikeasti kellotonta olemista. Mietin vain, että miten ihmeessä se onnistuu. Periaatteessa voisin yrittää huomenna. Katsoisin kelloa sitten kun tuntuisi todella epämiellyttävän epätietoiselta. Hmm, oikeastaan aika hyvä idea kokeilla huomenna, koska olen täällä kämpällä yksin ainakin siihen asti että joku tulee. Ketään ei haittaisi vaikka peittäisin kaikki kellot ja heräisin vasta sitten kun oikeasti haluan. Voisin sekoittaa kännykänkin kellon niin etten tietäisi yhtään mitä kello oikeasti on. Miten riskialtista mutta loistavaa!
Aion toteuttaa tämän. Katsotaan sitten aamulla uudestaan miltä tuntuu.
Ehkä kelloton hengailu antaa minulle uutta tietoa ajasta joka loppuu kesken. Mihin se on mennyt? Olen niin myöhässä.
//
Älä juokse pois.
On ihan kamalaa kun on sellainen kamala "apua aika ei riitä mihinkään haluan jäädä nukkumaan enkä tehdä yhtään mitään vaikka sitä ja tätä" fiilis. Keskiviikko ja torstai olivat aika pahoja. Torstaiaamuna harkitsin ihan tosissani että olisin jäänyt nukkumaan ja jättänyt inhokkituntini välistä. Ikävä kyllä raahauduin sinne kouluun ja kaikki saivat kuunnella jatkuvaa valitustani tai rääkymistä koko päivän. Olin hieman väsynyt.
Mutta onneksi viimein oli perjantai! Vaikka aamulla olin edelleen aika hermoheikossa tilassa, pääsin siitä eroon alkamalla odottaa iltaa. Oli nimittäin erään aika parhaan ihmisen (tai jonkin muun lajin edustajan, en ole varma) synttärit. Päivä meni onneksi aika nopeasti ja hilpeästi: onneksi nuo koulutunnit kestävät vain 75 minuuttia.
Niin, sitten koulun jälkeen. Kävimme katsomassa vähän joka puolella vastaan tulleen leffan, se Liisa Ihmemaassa. Olen kyllä edelleen sitä mieltä että sen pitäisi olla Aliisa Ihmemaassa, ihan henkilökohtaisesta syystä. Pidin oikeastaan siitä leffasta! Tästä varsinkin:
The Mad Hatter: Have I gone mad?Oli siinä varmasti kaikkea muutakin hienoa. Se vain ei ollut niin kivaa että olin ihan sairaan kauan siinä leffafiiliksessä ja tuijottelin vähän turhan paljon seiniä. Leffan jälkeen kävelimme sen ystävättäreni (oho, katsokaas mitä sanaa käytin!) luo jatkoille ja olin koko matkan ihan muissa maailmoissa. Perillä olin jo aika mukana menossa, mutta tipahdin uudestaan siinä vaiheessa kun alettiin puhua vakavampia. Tosin ei hätää - muistan silti joka ikisen kertomanne asian. Onneksi kokosin itseni kuitenkin juuri sopivasti hassuksi ennen nukkumaanmenoa ja olin aamulla jo hyvinkin loistava tyyppi. Kannattaa muuten kokeilla luistelua korkkareilla liukkaalla tiellä.
[Alice checks Hatter's temperature]
Alice Kingsley: I'm afraid so. You're entirely bonkers. But I'll tell you a secret. All the best people are.
Tämä päivä onkin sitten kulunut tehdessä kaikkia viikolla ajanpuutteen takia jääneitä rästitöitä ja siivoamalla. Siirsin tuota peiliäni parisenkymmentä senttiä ja koko huoneessa on ihan uusi tunnelma. Lakkasin myös kynteni kirkkaanpunaisiksi, nyt ne näyttävät aika hienoilta kun kirjoitan. Ja nyt aion kirjoittaa kiitospalstan.
Minna
Vähän olit loistava perjantaina. Tuli sellainen hieno fiilis että vielä osataan leikkiä ainakin vähän.
Iiri
Hienoa, tulit meseen.
Perjantaityypit
Hei, oli hienoa kuunnella juttujanne siellä, vaikka itse olin aika hiljaa. En ihan tunne teitä. Mutta teidän on kyllä oltava aika hienoja tyyppejä, koska muuten ette olisi olleet siellä keskustelemassa.
Te, jotka olitte kirjoittaneet sukupuolineutraalista avioliittolaista Hesarin mielipidepalstalle muistaakseni torstaina. (En ole varma.)
Kiitos, oli tosi hienoa lukea niitä juttuja ja oli ne aika hyvin kirjoitettukin. Varsinkin se 9-luokkalainen Fedja: vähän parasta kun kirjoittelit sinne ja vielä nimellä.
S
Olet hieno.
Jemina
Tajusin tuossa miten sairaan tylsiä hissantunnit voisivat olla mutta eivät ole.
Se tyyppi, joka vastasi historianluokkaan jättämääni lappuun
Taidat olla aika hieno tyyppi kun vastailet randomeihin lappuihin. Piristi tosi paljon kun siihen oli ihan oikeasti vastattu.
Kuuntelin tämän biisin äsken ja yllätyin siitä miten hauska se oli.
Keksin muuten tänään tiskatessani ja aikaa ajatellessani taas jotain. Nimittäin sen, että minun on kokeiltava ihan oikeasti kellotonta olemista. Mietin vain, että miten ihmeessä se onnistuu. Periaatteessa voisin yrittää huomenna. Katsoisin kelloa sitten kun tuntuisi todella epämiellyttävän epätietoiselta. Hmm, oikeastaan aika hyvä idea kokeilla huomenna, koska olen täällä kämpällä yksin ainakin siihen asti että joku tulee. Ketään ei haittaisi vaikka peittäisin kaikki kellot ja heräisin vasta sitten kun oikeasti haluan. Voisin sekoittaa kännykänkin kellon niin etten tietäisi yhtään mitä kello oikeasti on. Miten riskialtista mutta loistavaa!
Aion toteuttaa tämän. Katsotaan sitten aamulla uudestaan miltä tuntuu.
Ehkä kelloton hengailu antaa minulle uutta tietoa ajasta joka loppuu kesken. Mihin se on mennyt? Olen niin myöhässä.
//
Älä juokse pois.
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Ai mikä johdonmukainen asiajärjestys?
Varoitus: tämä on sitten melko lailla sekava postaus jossa vain yleisesti fiilistellään asioita.
Tämä on vähän randomia näin alkuun (tai oikeastaan mihin tahansa), mutta tiesittekö miten hienoa on että luokassa on naulakko? Tänään historiantunnilla tuijottelin sitä luokan eteen kannettua naulakkoa aika kauan. Se oli niin hieno kokonaisuus sen liitutaulun ja muutenkin miellyttävän nurkan kanssa. Ei siinä kyllä kenenkään takkia ollut mutta se oli todella pysäyttävä näky. En varmaan osaa selittää tätä tarpeeksi hienosti, että tajuaisitte miten jännittävää sen naulakon olemassaolo oli!
Kirjoittelin aika paljon tänään vihkooni. Siihen prinsessavihkoon siis. Pohdin tavoitteita parin kappaleen verran. En oikeasti tiedä yhtään haluanko luoda niitä. Koska jos luon niitä, niin miten estän sen että en ala haluamaan niiden saavuttamista niin paljon että itse asian arvo kärsii. Totta kai voisin ottaa yhdeksi tavoitteeksi tavoitteiden järjellisyyden säilyttämisen. Mutta niin. Siinä ei ole tarpeeksi hyvää fiilistä. En oikein kykene näkemään järkeä tavoitteissa. Tai ehkä käsitän koko käsitteen jotenkin kummasti ja otan sen tapani mukaan liian vakavasti. Ehkä viikon päästä olen näistä enemmän jotain mieltä.
Pakkohan tavoitteissa on olla jotain järkeä jos niistä puhutaan kaikkialla ja niitä pitäisi koko ajan olla keksimässä ihan pieniinkin projekteihin!
Hmm. Mitähän muuta hienoa tänään. Oli taas teemapäivä, sateenkaaripukeutumista tällä kertaa (= siis jotain värillistä tai jotain sinnepäin.) Kahvilointia ja keskustelua sivistyneistä aiheista. Taidemuseo ja hengailua. Hienoa ja silleen, tosin mikä näitä kaupunkilaisia vaivaa: ihan apaattisia. En tietenkään puhu ihan kaikista mutta niistä jotka katselevat pipon sisäpuolta kävellessään.Tuo ei muuten näytä yhtään minun kirjoittamaltani. Lieköhän edes?
Löysin muuten tämän biisin pitkästä aikaa. Vähän hieno tunnelma. Ehkä parhaita kertosäkeitä.
HEI, tuli muuten mieleen. Tehtiin terveystiedon tunnilla sellainen stressitestin tapainen ja tulokseni kertoi että minulla -mitenkähän se meni- on suuri elämänkriisivaihe juuri nyt. Siis, kyllähän se nyt on aikamoinen kriisi että esim. saa uusia kavereita tai hyvänen aika - vaihtaa koulua vuoden aikana!
Elämäni on suorastaan sekaisin.
Älkää sitten ärsyyntykö tästä, mutta haluaisivatkohan arvoisat lukijani lukea jostain tietystä aiheesta? Voisin jaksaa kirjoitella tällä viikolla jos joku ehdottaa jännää aihetta. Tosin fiilispostailu on kyllä aika mukavaa.
Tämä on vähän randomia näin alkuun (tai oikeastaan mihin tahansa), mutta tiesittekö miten hienoa on että luokassa on naulakko? Tänään historiantunnilla tuijottelin sitä luokan eteen kannettua naulakkoa aika kauan. Se oli niin hieno kokonaisuus sen liitutaulun ja muutenkin miellyttävän nurkan kanssa. Ei siinä kyllä kenenkään takkia ollut mutta se oli todella pysäyttävä näky. En varmaan osaa selittää tätä tarpeeksi hienosti, että tajuaisitte miten jännittävää sen naulakon olemassaolo oli!
Kirjoittelin aika paljon tänään vihkooni. Siihen prinsessavihkoon siis. Pohdin tavoitteita parin kappaleen verran. En oikeasti tiedä yhtään haluanko luoda niitä. Koska jos luon niitä, niin miten estän sen että en ala haluamaan niiden saavuttamista niin paljon että itse asian arvo kärsii. Totta kai voisin ottaa yhdeksi tavoitteeksi tavoitteiden järjellisyyden säilyttämisen. Mutta niin. Siinä ei ole tarpeeksi hyvää fiilistä. En oikein kykene näkemään järkeä tavoitteissa. Tai ehkä käsitän koko käsitteen jotenkin kummasti ja otan sen tapani mukaan liian vakavasti. Ehkä viikon päästä olen näistä enemmän jotain mieltä.
Pakkohan tavoitteissa on olla jotain järkeä jos niistä puhutaan kaikkialla ja niitä pitäisi koko ajan olla keksimässä ihan pieniinkin projekteihin!
Hmm. Mitähän muuta hienoa tänään. Oli taas teemapäivä, sateenkaaripukeutumista tällä kertaa (= siis jotain värillistä tai jotain sinnepäin.) Kahvilointia ja keskustelua sivistyneistä aiheista. Taidemuseo ja hengailua. Hienoa ja silleen, tosin mikä näitä kaupunkilaisia vaivaa: ihan apaattisia. En tietenkään puhu ihan kaikista mutta niistä jotka katselevat pipon sisäpuolta kävellessään.Tuo ei muuten näytä yhtään minun kirjoittamaltani. Lieköhän edes?
Löysin muuten tämän biisin pitkästä aikaa. Vähän hieno tunnelma. Ehkä parhaita kertosäkeitä.
HEI, tuli muuten mieleen. Tehtiin terveystiedon tunnilla sellainen stressitestin tapainen ja tulokseni kertoi että minulla -mitenkähän se meni- on suuri elämänkriisivaihe juuri nyt. Siis, kyllähän se nyt on aikamoinen kriisi että esim. saa uusia kavereita tai hyvänen aika - vaihtaa koulua vuoden aikana!
Elämäni on suorastaan sekaisin.
Älkää sitten ärsyyntykö tästä, mutta haluaisivatkohan arvoisat lukijani lukea jostain tietystä aiheesta? Voisin jaksaa kirjoitella tällä viikolla jos joku ehdottaa jännää aihetta. Tosin fiilispostailu on kyllä aika mukavaa.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Hieno juttu tuo loma
Facebook kertoi juuri että huomenna pitää mennä kouluun. Ihan miellyttävää, koska koulussa tapahtuu ja koulun jälkeen on mukavaa hengailua! (Ai mikä ihmeen opiskelu, mitä?) Lehdessä oli joku ilmoitus jostain hienosta jutusta taidemuseolla tai jossain. Voisi oikeastaan kiinnostaa, mikäli se lehti oli uusi. En ole asiasta ihan varma.
Tämä talviloman tapainen oli kyllä onnistunein loma aikoihin. Alkuloma oli pelkkää hauskanpitoa, sitten ohjelmassa oli hieman shoppailua ja miettimistä, jonka jälkeen koittikin viikonloppu suunnilleen hienoimmassa seurassa. Aika ihmeellistä seikkailemista tuo viikonloppu. Metsään ei muuten saa mennä pimeällä. Voisin melkein kertoa enemmänkin seikkailemisesta mutta en ihan. Katsos, parhaita tarinoita ei saa kertoa liian tarkkaan.
Äsken oli muuten tosi hyvä fiilis tuolla keittiössä. Tai oikeastaan useampiakin! Ensiksi vietimme täällä kakkubileitä muutaman oikein kivan ihmisen kanssa. Söimme jääkaapista pitsaa ja kakkua, kun sitä sinne kerran oli jostain ilmestynyt. Ruokailun jälkeen katsoimme vähän salkkareita ja pelasimme uutta ja hulvatonta seurapeliä, josta kerron ehkä myöhemmin lisää. Sitten tyypit taisivatkin lähteä ja hengailin vähän aikaa datailemassa ja hengailemassa.
Kun olin aikani ollut tekemättä oikeastaan mitään ajattelin viimein rohkaistua ja tiskata ne mokomat astiat tuolta. Täällähän ei tosiaan ole sitä tiskikonetta joten kaikki tiskataan käsin. Oli kyllä onni että muistin miten moisesta tylsäilystäkin saa kaikkea muuta kuin tylsää. Kannoin kauniin antiikkiradioni (Se on oikeasti ihan mahtava! Kuvaisin sen jos ylipäätään kuvailisin mitään.) keittiöön ja himmensin valoja. Sitten kuuntelin jotain mitä radiosta kuului, suunnilleen puolella korvalla, ja samalla mietin omiani. Oli niin hieno tunnelma - tosi rauhallinen ja hymyilevä. Olen vieläkin ihan mielissäni, tosin se saattaa johtua muustakin kuin tiskaamisesta.
Biisi valittu aika randomilla viikonlopun musiikista.Varmaan tästä muistan tämän loman.
Ajatuksena viikonlopulta sen verran, että huomasin että olen saavuttanut niin monta niin kutsuttua tavoitettani, että olisi syytä luoda uusia jos sellaisia haluan. Mutta hyvänen aika, enhän minä tiedä haluanko! Olisi niin hienoa vain mennä hetkestä toiseen juuri sillä tavalla mistä kaikki ihme elämänohjepostikortit puhuvat. Mietin tuota sitten kun jaksan, jos enää sitten kiinnostaa.
//
Jokin sekoitti koko ajankulun.
Mitä ihmettä täällä tapahtuu?
Tämä talviloman tapainen oli kyllä onnistunein loma aikoihin. Alkuloma oli pelkkää hauskanpitoa, sitten ohjelmassa oli hieman shoppailua ja miettimistä, jonka jälkeen koittikin viikonloppu suunnilleen hienoimmassa seurassa. Aika ihmeellistä seikkailemista tuo viikonloppu. Metsään ei muuten saa mennä pimeällä. Voisin melkein kertoa enemmänkin seikkailemisesta mutta en ihan. Katsos, parhaita tarinoita ei saa kertoa liian tarkkaan.
Äsken oli muuten tosi hyvä fiilis tuolla keittiössä. Tai oikeastaan useampiakin! Ensiksi vietimme täällä kakkubileitä muutaman oikein kivan ihmisen kanssa. Söimme jääkaapista pitsaa ja kakkua, kun sitä sinne kerran oli jostain ilmestynyt. Ruokailun jälkeen katsoimme vähän salkkareita ja pelasimme uutta ja hulvatonta seurapeliä, josta kerron ehkä myöhemmin lisää. Sitten tyypit taisivatkin lähteä ja hengailin vähän aikaa datailemassa ja hengailemassa.
Kun olin aikani ollut tekemättä oikeastaan mitään ajattelin viimein rohkaistua ja tiskata ne mokomat astiat tuolta. Täällähän ei tosiaan ole sitä tiskikonetta joten kaikki tiskataan käsin. Oli kyllä onni että muistin miten moisesta tylsäilystäkin saa kaikkea muuta kuin tylsää. Kannoin kauniin antiikkiradioni (Se on oikeasti ihan mahtava! Kuvaisin sen jos ylipäätään kuvailisin mitään.) keittiöön ja himmensin valoja. Sitten kuuntelin jotain mitä radiosta kuului, suunnilleen puolella korvalla, ja samalla mietin omiani. Oli niin hieno tunnelma - tosi rauhallinen ja hymyilevä. Olen vieläkin ihan mielissäni, tosin se saattaa johtua muustakin kuin tiskaamisesta.
Biisi valittu aika randomilla viikonlopun musiikista.Varmaan tästä muistan tämän loman.
Ajatuksena viikonlopulta sen verran, että huomasin että olen saavuttanut niin monta niin kutsuttua tavoitettani, että olisi syytä luoda uusia jos sellaisia haluan. Mutta hyvänen aika, enhän minä tiedä haluanko! Olisi niin hienoa vain mennä hetkestä toiseen juuri sillä tavalla mistä kaikki ihme elämänohjepostikortit puhuvat. Mietin tuota sitten kun jaksan, jos enää sitten kiinnostaa.
//
Jokin sekoitti koko ajankulun.
Mitä ihmettä täällä tapahtuu?
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Fiilis nro jotain
Olen todellakin lomalla. En jaksa selittää kaikkea mieletöntä mitä lomalla on tapahtunut koska olen aika sekava. En tajua, aina kun ajattelen jotain niin kyllästyn siihen ja unohdan koko jutun. Sitten yhtäkkiä, parin päivän päästä saatan taas muistaa sen ajattelemani jutun ja innostun siitä taas vähäksi aikaa. En ole tämän takia ollut kovin aikaansaava lomalla. Oikeastaan ihan hyvä, ehkä jaksan sitten ei-lomalla taas olla ahkera.
Olen taas hieman myöhässä, mutta kuitenkin: kiitospalsta! En tajua miten kirjoitan niin harvoin, täällä melkein muita postauksia olekaan kuin kiitospalstoja. Missä kaikki erityispäivät elämästäni ovat! Tosin epäilen että niitä on ihan yhtä paljon kuin ennenkin, ne ovat vain niin siistejä etten osaa kirjoittaa sitä. Mutta niin, asiaan.
Mukavat myyjät kaupoissa
Niin, sinä kirjakaupan myyjä joka etsit minulle sen yhden kirjan ja olit muutenkin oikein hieno. Sinä Anttilan myyjä, joka tosiaankin osasit hymyillä ja katsoa silmiin. Oikein hyvää päivänjatkoa sinullekin. Oli tosi hienoa kun se pikkutyttö oli jonossa ennen minua ja suhtauduit siihen rasittavuudesta huolimatta niin hyvin.
H
Loistavaa että pyysit kaveriksi facebookissa: olen nimittäin itse aikonut aika kauan mutta en sitten ole uskaltanut. En tiedä. Ehkä joskus juttelen jotain.
Eräs K-kaupan myyjä
On aika hienoa että jaksat aina heittää jotain läppää asiakkaille.
Uudet lukijat
Kiitos ja tervetuloa!
S
Sitä samaa varmaan kun viimeksikin. Aika parhaita viestejä!
Mitä ihmettä. En keksi oikein kiitettävää nyt. Sen siitä saa kun viettää loman täällä jossain. Ehkä teen tähän lisäyksiä joskus!
Niin ja se vielä, että fiilis on tällä hetkellä aika hyvä. Melkein samanlainen kuin ennen bileitä mutta tyynempi.
Olen taas hieman myöhässä, mutta kuitenkin: kiitospalsta! En tajua miten kirjoitan niin harvoin, täällä melkein muita postauksia olekaan kuin kiitospalstoja. Missä kaikki erityispäivät elämästäni ovat! Tosin epäilen että niitä on ihan yhtä paljon kuin ennenkin, ne ovat vain niin siistejä etten osaa kirjoittaa sitä. Mutta niin, asiaan.
Mukavat myyjät kaupoissa
Niin, sinä kirjakaupan myyjä joka etsit minulle sen yhden kirjan ja olit muutenkin oikein hieno. Sinä Anttilan myyjä, joka tosiaankin osasit hymyillä ja katsoa silmiin. Oikein hyvää päivänjatkoa sinullekin. Oli tosi hienoa kun se pikkutyttö oli jonossa ennen minua ja suhtauduit siihen rasittavuudesta huolimatta niin hyvin.
H
Loistavaa että pyysit kaveriksi facebookissa: olen nimittäin itse aikonut aika kauan mutta en sitten ole uskaltanut. En tiedä. Ehkä joskus juttelen jotain.
Eräs K-kaupan myyjä
On aika hienoa että jaksat aina heittää jotain läppää asiakkaille.
Uudet lukijat
Kiitos ja tervetuloa!
S
Sitä samaa varmaan kun viimeksikin. Aika parhaita viestejä!
Mitä ihmettä. En keksi oikein kiitettävää nyt. Sen siitä saa kun viettää loman täällä jossain. Ehkä teen tähän lisäyksiä joskus!
Niin ja se vielä, että fiilis on tällä hetkellä aika hyvä. Melkein samanlainen kuin ennen bileitä mutta tyynempi.
maanantai 8. maaliskuuta 2010
"Hyvää maanantaita!"
Ajattelin vain kertoa lyhyesti siitä että tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen. Kaikki on nimittäin melkein täydellistä. Kiitokset kaikille yllätyksistä.
Tässä lähiaikoina parasta on ollut esimerkiksi:
- bileet
- porraskäytäväfilosofia
- katseleminen
- salaiset viestit randomeille
- citymarketin ruusut
- yllättävä kohtaaminen missä kaikilla oli kivaa
- pikku huopalahden talot ovat niin kuin keksipaketteja
- piano
- villasukat (vaikka jalkoja palelee kyllä vieläkin..)
- tekstiviesti
Niin, lyhyesti sanottuna.
Tässä lähiaikoina parasta on ollut esimerkiksi:
- bileet
- porraskäytäväfilosofia
- katseleminen
- salaiset viestit randomeille
- citymarketin ruusut
- yllättävä kohtaaminen missä kaikilla oli kivaa
- pikku huopalahden talot ovat niin kuin keksipaketteja
- piano
- villasukat (vaikka jalkoja palelee kyllä vieläkin..)
- tekstiviesti
Niin, lyhyesti sanottuna.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Äläs huolehdi, koska nyt kaikki on hyvin
Oho! Olen ihan täysin tainnut unohtaa tärkeitä asioita, esimerkiksi tämän viikon kiitospalstan! Tässähän on tapahtunut vaikka sun mitä, mutta hups taisin unohtaa kaiken ja tiedän kyllä ketä syyttää.
Eli yllätys: nyt on talviloma. Aloitin tämän loistavan viikon bilettämällä mahtavien ihmisten seurassa. Teemana oli tanssibileet ja voin sanoa että oli tosi hieno fiilis siinä viittä minuuttia vaille kerrostalon hiljaisuus kun musiikki todellakin soi ja kaikki oli ihan tunnelmassa mukana tanssimassa. Muutenkin oli kivaa, ainakin minulla. Taiteilimme parin kamelin kanssa viuhkoja ja lähettelin sitten illan aikana oikeastaan tietämättäni ihmisille viestejä omallani. Katsoin vasta nyt mitä mikäkin viuhkaviesti tarkoittaa! Eli random poiminta täältä.
Mutta nyt kiireesti tähän unohtuneeseen aiheeseen: kiitospalstaan! Tosin aika lyhyt tällä kertaa. Olen havainnoinut aika vähän ja muutenkin ollut vähän jotain muuta.
Kaikki perjantaina täällä tanssineet ihmiset
Oli tosi hienoa kun tulitte ja tanssitte! Olen pahoillani mokoman kaiuttimen särkymisestä, mutta onneksi keksimme ratkaisun.
Eräs ruotsinopettaja
Hei kiits kun päästiin perjantaina vähän aikaisemmin. Ei tullut niin kiire kuin olisi voinut tulla.
Graafisen päivän graafiset
Se oli aika loistava päivä. Sen lisäksi että tämä on sellaista yleishyvää juttua, tästä tulee kans itelle niin sairaan hyvä fiilis.
Halpa mutta ihan hyvä kaiutin
Kiitos hienosta toiminnastasi perjantaihin asti. Toivottavasti vielä tervehdyt!
Hymyilevä pariskunta raatihuoneentorilla
Voi teitä! Olitte niin hienoja kun kävelitte siellä käsi kädessä ja kannoitte sitä S-marketin pussia ja näytitte niin onnellisilta että olin aika mielissäni!
S
Oho, paras viimeisenä! Eli kiitos esimerkiksi sen yhden viikonlopun piristämisestä, vaikka se kännykkä jäikin tänne. Ja loistavista keskusteluista livenä ja facebookissa. Ja kirjeestä! Olet todella hieno, koska olet niin sinä ja taidat tajuta. On jotenkin niin hassua että tunnen näin loistavan tyypin.
Eikä muuten enää mitään muttia tähän loppuun. Perjantai-lauantai oli tosi hyvä juttu ja aamu suorastaan maaginen. Tsihihi.
Biisi on tuo siksi että se on juuri nyt hienoin.
// Ja aika lakkasi olemasta niin ajallista.
Eli yllätys: nyt on talviloma. Aloitin tämän loistavan viikon bilettämällä mahtavien ihmisten seurassa. Teemana oli tanssibileet ja voin sanoa että oli tosi hieno fiilis siinä viittä minuuttia vaille kerrostalon hiljaisuus kun musiikki todellakin soi ja kaikki oli ihan tunnelmassa mukana tanssimassa. Muutenkin oli kivaa, ainakin minulla. Taiteilimme parin kamelin kanssa viuhkoja ja lähettelin sitten illan aikana oikeastaan tietämättäni ihmisille viestejä omallani. Katsoin vasta nyt mitä mikäkin viuhkaviesti tarkoittaa! Eli random poiminta täältä.
Viuhka auki sydämen päälläHahaa, tarkkailkaa jatkossa viuhkankäyttöäni. Nojoo. Ehkä ei enempää tuosta perjantaista. En juuri nyt jaksa.
-Rakastan sinua
Osoitetaan suljetulla viuhkalla (ote mieluusti keskeltä):
-Varo sanojasi tai tekojasi
Avoin viuhka huulille vietynä:
-Tahdon suudella sinua
Avaa viuhkan (katse erityisen tärkeä, koska tätä tehdään muutenkin)
-Kyllä
Sulkee viuhkan (katse erityisen tärkeä, koska tätä tehdään muutenkin)
-Ei
Sipaisee sormilla avoimen viuhkan kärkeä:
-Haluan keskustella kanssasi
Vedetään suljettu viuhka käden läpi:
-Vihaan sinua
Pyöräytetään avointa viuhkaa vasemmassa kädessä:
-Meitä tarkkaillaan
Mutta nyt kiireesti tähän unohtuneeseen aiheeseen: kiitospalstaan! Tosin aika lyhyt tällä kertaa. Olen havainnoinut aika vähän ja muutenkin ollut vähän jotain muuta.
Kaikki perjantaina täällä tanssineet ihmiset
Oli tosi hienoa kun tulitte ja tanssitte! Olen pahoillani mokoman kaiuttimen särkymisestä, mutta onneksi keksimme ratkaisun.
Eräs ruotsinopettaja
Hei kiits kun päästiin perjantaina vähän aikaisemmin. Ei tullut niin kiire kuin olisi voinut tulla.
Graafisen päivän graafiset
Se oli aika loistava päivä. Sen lisäksi että tämä on sellaista yleishyvää juttua, tästä tulee kans itelle niin sairaan hyvä fiilis.
Halpa mutta ihan hyvä kaiutin
Kiitos hienosta toiminnastasi perjantaihin asti. Toivottavasti vielä tervehdyt!
Hymyilevä pariskunta raatihuoneentorilla
Voi teitä! Olitte niin hienoja kun kävelitte siellä käsi kädessä ja kannoitte sitä S-marketin pussia ja näytitte niin onnellisilta että olin aika mielissäni!
S
Oho, paras viimeisenä! Eli kiitos esimerkiksi sen yhden viikonlopun piristämisestä, vaikka se kännykkä jäikin tänne. Ja loistavista keskusteluista livenä ja facebookissa. Ja kirjeestä! Olet todella hieno, koska olet niin sinä ja taidat tajuta. On jotenkin niin hassua että tunnen näin loistavan tyypin.
Eikä muuten enää mitään muttia tähän loppuun. Perjantai-lauantai oli tosi hyvä juttu ja aamu suorastaan maaginen. Tsihihi.
Biisi on tuo siksi että se on juuri nyt hienoin.
// Ja aika lakkasi olemasta niin ajallista.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Mikä teillä on?
Voi minua parkaa! Kaikki eilen hienosti suunnittelemani epäonnistui tänään, koska olin ihan liian laiska. En tajua minne kaikki energia on mennyt. En muistanut ollenkaan olla outo ja hämmentää ihmisiä. Tai taisin sittenkin hämmentää niitä, tosin ne ilmeet eivät olleet ihan hymyjä. Mikä kaikkia oikein vaivasi, keskiviikko on ihan loistava päivä.
Niin, keskiviikkoaamut ovat ihan loistavia. Kun heräsin, ulkona oli valoisaa enkä edes ollut väsynyt. Heräsin niin aikaisin että ehdin fiilistellä joka hetken. Lehdenjakaja oli taas mukava ja toi sen lehden taas niin hienoon aikaan. Luin lehden ja sitten löysin vielä kauneus&terveys-lehdenkin ja luin mielissäni juttua positiivisuudesta. Söin samalla terveellisen näköistä aamupalaa ja hengasin peilin edessä miettien miten sairaan hieno olen. Siinä vaiheessa kun menin ulos, aloin jo ihmetellä miten ihmeessä aamu on ollut niin helppo - ulkonakaan ei ollut edes kylmä. Matkalla joku yllätti, tosin en tietenkään saisi hihittää toisen vahingolle. Voi ei, anteeksi.
Loistava aamuni kuitenkin palautui normaaliksi koulussa, koska niin monilla tuntui olevan huono päivä. En enää viimeisillä tunneilla jaksanut hihitellä kamalasti.
Tässä on nyt jotain oikein väärää. Tein äsken ihan sairaan ahkerasti koulujuttuja, mutta en osaa vielä oikein olla siitä mielissäni. Ahaa, ja taidan tietää mistä se johtuu, mutta ikävä kyllä sensuurimörkö ei nyt halua kertoa asiasta. Ihan kumma tyyppi sekin, voisi muuttaa vaikka kuuhun.Tai ei, sääli kuu-ukkoja. Niillä varmaan on jo oma sensuurimörkö kun niitä ei koskaan näe. Mitä ihmettä täällä tapahtuu. En varmaan jaksaisi lukea omaa blogiani jos olisin joku random. Vaan ei sillä niin väliä.
Hei piristäkää vähän. Tuon ei tarvitse koska se teki sen jo.
// persoonallisuus on ihmisen ainutkertaisten piirteiden kokonaisuus
Niin, keskiviikkoaamut ovat ihan loistavia. Kun heräsin, ulkona oli valoisaa enkä edes ollut väsynyt. Heräsin niin aikaisin että ehdin fiilistellä joka hetken. Lehdenjakaja oli taas mukava ja toi sen lehden taas niin hienoon aikaan. Luin lehden ja sitten löysin vielä kauneus&terveys-lehdenkin ja luin mielissäni juttua positiivisuudesta. Söin samalla terveellisen näköistä aamupalaa ja hengasin peilin edessä miettien miten sairaan hieno olen. Siinä vaiheessa kun menin ulos, aloin jo ihmetellä miten ihmeessä aamu on ollut niin helppo - ulkonakaan ei ollut edes kylmä. Matkalla joku yllätti, tosin en tietenkään saisi hihittää toisen vahingolle. Voi ei, anteeksi.
Loistava aamuni kuitenkin palautui normaaliksi koulussa, koska niin monilla tuntui olevan huono päivä. En enää viimeisillä tunneilla jaksanut hihitellä kamalasti.
Tässä on nyt jotain oikein väärää. Tein äsken ihan sairaan ahkerasti koulujuttuja, mutta en osaa vielä oikein olla siitä mielissäni. Ahaa, ja taidan tietää mistä se johtuu, mutta ikävä kyllä sensuurimörkö ei nyt halua kertoa asiasta. Ihan kumma tyyppi sekin, voisi muuttaa vaikka kuuhun.Tai ei, sääli kuu-ukkoja. Niillä varmaan on jo oma sensuurimörkö kun niitä ei koskaan näe. Mitä ihmettä täällä tapahtuu. En varmaan jaksaisi lukea omaa blogiani jos olisin joku random. Vaan ei sillä niin väliä.
Hei piristäkää vähän. Tuon ei tarvitse koska se teki sen jo.
// persoonallisuus on ihmisen ainutkertaisten piirteiden kokonaisuus
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Sekavaa tiistai-iltaa taas kerran
Hei taas. En muista juuri nyt yhtään mitään oikeaa ja muutenkin olo on vähän sellainen että kirjoitan nyt ihan mitä haluan. Tai ei siinä mitään uutta, mutta nyt en jaksa keksiä tähän mitään ideaa.
On jotenkin tosi tyyni olo. Tai sellainen rauhallinen mutta vain siksi että olen sullonut kaiken ajateltavan sellaiseen siistiin lipastoon tuolla päässä. Tein sen psykologian tunnilla, koska katsoimme videota jossa joku tyyppi kertoi hienosti omasta linnoituksestaan. Varmaan poimin siitä idean ja muokkasin sitä. Sitten laitoin kaiken sinne lipastoon ja yritin hukata avaimen (ei onnistunut) ja kirjoitin tyytyväisenä vihkooni. Se uusi vihko on muuten uhkaavasti päiväkirjantasoinen fiilistallenne.
Onkohan se lipasto tarpeeksi hyvä säilytyspaikka. Hmm. En usko itsekään.
Sen lisäksi että olen rauhaisa, olen myös yllättäen aika mielissään. Esimerkiksi siksi että olen tässä kahden päivän aikana saanut kaksi, siis KAKSI, kirjettä. Ensimmäinen oli aika yllätys ja aivan loistava sellainen. Toista sentään odotin, mutta en aivan vielä! Arvatkaa olinko ihan liian mielissään niistä kirjeistä. Ihan niinkuin paras kirjeenvaihtokaverini aina sanoo (tai siis kirjoittaa), että se on aivan mahtava fiilis saada kirje: ajatella että joku on oikeasti kuluttanut aikaa ja kyniään sanoakseen jotain ihan vain sinulle.
Nyt kuunnelkaa tuota biisiä. Saatan laittaa sen kyllä joskus tänne uudelleenkin, koska se on hieno.
Tuli juuri tätä kirjoittaessa ja tuota kuunnellessa sellainen olo, että kaikkien pitäisi tajuta miten helppoa ja kivaa se on että on kivaa. Ajattelin tehdä huomenna jollakin tunnilla vihkooni listaa asioista jotka ovat kivoja. Ja sitten yrittää lisätä niitä päivääni. On tärkeää huomata kaikki kiva.
Muumifiilis on muuten tosi hyvä juttu, sellainen ei-tämä-nyt-niin-merkittävää-ole-vaikka-onkin-pienisuuri-asia. Ei välinpitämätön mutta kuitenkin tarpeeksi rento.
Olen tänään vähän sekavapuheinen. Kaikki hämmentävät minua jatkuvasti, mutta se on todella siistiä. Ehkä se että kaikki saavat minut hämmentymään aiheuttaa sen että haluan saada vastaavasti muut hämilleen. Tai edes katsomaan toisen kerran. Voisin kokeilla yllättää huomenna ihmisiä niin että ne hymyilevät tai ainakin pyöräyttävät silmiään silleen hassusti. Toisaalta olisi myös kiva yrittää huomioida asioita vähän enemmän. Jännittävää, vaikka suunnittelen jotain huomistakin ihan mielissäni, minulla ei oikeasti ole aavistustakaan.
Oletteko tekin huomanneet miten ihanan epävarmaa kaikki on?
On jotenkin tosi tyyni olo. Tai sellainen rauhallinen mutta vain siksi että olen sullonut kaiken ajateltavan sellaiseen siistiin lipastoon tuolla päässä. Tein sen psykologian tunnilla, koska katsoimme videota jossa joku tyyppi kertoi hienosti omasta linnoituksestaan. Varmaan poimin siitä idean ja muokkasin sitä. Sitten laitoin kaiken sinne lipastoon ja yritin hukata avaimen (ei onnistunut) ja kirjoitin tyytyväisenä vihkooni. Se uusi vihko on muuten uhkaavasti päiväkirjantasoinen fiilistallenne.
Onkohan se lipasto tarpeeksi hyvä säilytyspaikka. Hmm. En usko itsekään.
Sen lisäksi että olen rauhaisa, olen myös yllättäen aika mielissään. Esimerkiksi siksi että olen tässä kahden päivän aikana saanut kaksi, siis KAKSI, kirjettä. Ensimmäinen oli aika yllätys ja aivan loistava sellainen. Toista sentään odotin, mutta en aivan vielä! Arvatkaa olinko ihan liian mielissään niistä kirjeistä. Ihan niinkuin paras kirjeenvaihtokaverini aina sanoo (tai siis kirjoittaa), että se on aivan mahtava fiilis saada kirje: ajatella että joku on oikeasti kuluttanut aikaa ja kyniään sanoakseen jotain ihan vain sinulle.
Nyt kuunnelkaa tuota biisiä. Saatan laittaa sen kyllä joskus tänne uudelleenkin, koska se on hieno.
Tuli juuri tätä kirjoittaessa ja tuota kuunnellessa sellainen olo, että kaikkien pitäisi tajuta miten helppoa ja kivaa se on että on kivaa. Ajattelin tehdä huomenna jollakin tunnilla vihkooni listaa asioista jotka ovat kivoja. Ja sitten yrittää lisätä niitä päivääni. On tärkeää huomata kaikki kiva.
Muumifiilis on muuten tosi hyvä juttu, sellainen ei-tämä-nyt-niin-merkittävää-ole-vaikka-onkin-pienisuuri-asia. Ei välinpitämätön mutta kuitenkin tarpeeksi rento.
Olen tänään vähän sekavapuheinen. Kaikki hämmentävät minua jatkuvasti, mutta se on todella siistiä. Ehkä se että kaikki saavat minut hämmentymään aiheuttaa sen että haluan saada vastaavasti muut hämilleen. Tai edes katsomaan toisen kerran. Voisin kokeilla yllättää huomenna ihmisiä niin että ne hymyilevät tai ainakin pyöräyttävät silmiään silleen hassusti. Toisaalta olisi myös kiva yrittää huomioida asioita vähän enemmän. Jännittävää, vaikka suunnittelen jotain huomistakin ihan mielissäni, minulla ei oikeasti ole aavistustakaan.
Oletteko tekin huomanneet miten ihanan epävarmaa kaikki on?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)