voi tätä iltaa

Kun verhot on kiinni niin alan blogata. Tai oikeastaan, kun tulee syksy niin alan blogata.

Olin äsken facebookissa ja pyörin ympäriinsä ja stalkkasin ja sellaista. Mutta sitten tuli vähän yksinäinen olo ja menin tänne. Nyt on kivempi. Vähän niinkuin kirjoittaisi jollekulle kirjettä. Mikä pitäisi muuten tehdä joku päivä. En tiedä vain kenelle.
Olen jotenkin onnistunut säilyttämään kaikkien osoitteet mutta en sitten säännöllistä yhteydenpitoa. Tai oikeastaan yhteyttä. En tajua niitä.

Olen tänään ollut kämpällä. Opiskelin. Datasin. Katsoin muumeja ja säikähdin. Tein pannaria ja söin sitä. Vähän tylsää oikeastaan. Aamulla oli vielä äitiä ikävä, ei kyllä yleensä edes ole. Varmaan se on tämä yo-juttu.

Luulen aina että jos en siirrä huomiseen mitä voin tehdä tänään, niin sitten huomenna ei tarvitse tehdä mitään. Huomasin vasta tuossa kun sairastin, että ei se taida toimia. Mutta se on silti hyvä vähän tehdä niin, koska sitten ei haittaa vaikka on viikon poissaoleva. Pitäisi muistaa rentouttaa hartiat vähän useammin.

Huomenna enää päivä. Kunde jag svenska då, skulle jag vara lycklig.

4 päivää ennen

Kämpä on sotku. Minä peiton alla ja puhun ruotsia teddykarhun kanssa. Vad ska vi göra Anders, vad ska vi göra! Vi ska tänka på det och sova lite. Har du karameller? Ei ollut karkkeja - neuvottelin josko olematta karkitta pääsisin pois peiton alta. En päässyt. Illalla karkasin, ovelasti toiselta puolelta, Anders jäi vahtiin. Minä menin itsepäisenä ja luin miten lammaslauma ratkaisi murhan. Tänään ei kuumetta, mutta muista vaikeuksia ehkä tulossa.

Yöllä kämpässä on niin pimeää että on pakko nukkua. Jos päivällä ei avaa verhoja, on kuin asuisi illassa koko päivän. Aamu voi siis tulla vaikka kymmenen kertaa päivässä jos avaa verhot.
Enää ei öisin pelota, se on vain jääkaappi joka ärjyy öisin. Tai naapuri joka myhäilee käytävässä.

Jännittää taas. Eri asia tämä kuin keväällä kun oli italia, tuntuu paljon vakavammalta nyt syksyllä.