Hui!

Tänään olen neulonut sun muuta sellaista, opiskelin kolme tuntia ihan huomaamattani. Huomenna herään aamuyöllä ja lähden sinne Helsinkiin, voi miten mukavaa! Aion neuloa automatkallakin jos pysyn hereillä, se olisi mukavaa. Ylihuomenna olen siellä ja yliylihuomenna myös ja sitten loppui aika-ajattelukykyni. Tulen pois joskus ja sitten kirjoitan esseen joko muumeista tai euroopan taloustilanteesta. Saa muuten kertoa tuosta jälkimmäisestä. Tai mistä vaan. Hei hei.

Välipäiviä

Joulu, kuivattuja ananaspaloja ja jalkatavaroita, esim. sukkia! Nyt näitä randomeja päiviä kun pitäisi tehdä läksyjä.

Kaakaosta minä halusin kirjoittaa. Minusta on kauhean kivaa että kaakaota on. Se lämmittää hirveästi ja varmaan minä sen takia pidän siitä hurjasti. Se on kiva sekoittaa, laittaa ihan sekaisin ja tehdä pintaan kuvioita. Voi kun minulla olisi kaakaota.

Olen neulonut aika paljon tässä. Tein lapaset (en vieläkään muistanut koristella niitä!) ja nyt teen aivan kauhean söpöä huivia itselleni. Se on ehkä ensi talvena valmis jos muistan että teen sitä. Mutta onneksi ensi vuotta on kauhean paljon, toivottavasti se ei ole yhtä kiireellinen kuin tämä. Ei se varmaan. Voisin keskittyä kivoihin juttuihin. Esimerkiksi siihen että italiakaverini sanoi että tulee ensi kesänä Suomeen. Olen ihan ylimielissäni!

Me lähdetään vissiin keskiviikkona Helsinkiin, saa bongata. Ajattelin kiertää sellaisia vähän randomeita vintagesecondhandhippiliikkeitä ja sitten lopulta päätyä kuitenkin tuhlaamaan kaikki rahani Monkiin. Missähän siellä olisi joku kiva kahvila missä kirjoitan kortit, saa kertoa jos tietää. Älkää nyt kamalasti ihmetelkö että olen niin intona jostain Helsingistä, huomautan vain että asun aika korvessa sieltä katsottuna.

Enää yksi pimeä päivä

Oho, huomenna se on! Pimeä päivä. Mutta ehkä se ei ole niin pimeä koska koulussa vain vähän aikaa ja illalla voi olla aika mukavaa. Olen tehnyt jo kaiken jouluksi, voin vain hiimailla ja katsella kun joku on tehnyt torille punaisen sydämen lyhdyistä. Joku ihan oikeasti on tehnyt sellaisen ja nyt sitä linkitetään facebookissa muille.

Kuuntelen nyt venäläistä iskelmää ja juttelen vaikka kenen kanssa. Aika sosiaalinen olo, voisin melkein bilettää. Toisella puolella maapalloa kesälomaillaan, aika hurjaa; toisaalla on epäluuloisia lehmiä.

Ylihuomenna minä lähden täältä Shanghaihin taas. Siellä sitten katson kuusta ja italiankirjoja, saatan tehdä pari keksiäkin. Onneksi tänä vuonna hienompia ilotulituksia ja hienompia kauppoja koska minusta ne kuuluvat lomaan.

Minä pidän nyt siitä että huomenna on pimein päivä ja sitten paistaa aurinko enemmän, jouluna saa lahjoja, joku on kauhean suloinen, kuusi on kiva koristella, oon saanu hienoja kortteja, huomenna joulujuhlantapainen, oon huomenna nätti, sydän torilla, minulla on hienoja hattuja ja takkeja, sain tänään italiankielisiä hienoja juttuja ja että tähtisadetikkuja löytyy laukusta.

Muutin hattuni kun pakkanen tuli

Miten pitkä tauko. Taisin kadota ihan täysin kouluun ja jouluun. Koulussa olen opiskellut ahkerasti, innostunut kielistä ja vältellyt uskonnontunteja. (En pidä niistä, olen niin väärässä paikassa.) Joulussa kävin pikkujouluissa joissa ei ollut kiire mihinkään ja valuttiin tunnista toiseen. (Siitä pidin, varsinkin kun heräsi ja oli pakkaskukkia.)

Pakkanen on ihan hieno asia. Tänään heräsin ja kävelin röntgeniin kuvauttamaan varvastani (se ei liiku ylös eikä alas) ja kaikkialla oli valkoisia puita ja aamuisia autoja ja karvalakin alla lämmintä. Kainuulaiset vaeltaa pipo päässä eikä silmiä näy. En kyllä päässyt sinne röntgeniin, joku oli hajottanut sen laitteen.

Tein äsken pullaa ihan vähän, sellaisia hilloisia ja vähän sellaisia ihan kauhean rumia voipullia. En oikein tiedä mistä pidän eniten. Ehkä lusikkaleivistä, jos syötävistä asioista puhutaan. Jotain voi olla kiva maistella mutta ei syödä, eli ei ihan sama asia. Huomenna joku muuten yllättyy, lusikkaleivistä puheen ollen.

Minä olen aina niin iloinen kun joku on iloisen näköinen ainakin ja haluaisin ostaa kukkia joka päivä.

Talvitanssiaislunta taas!

Tänään on taas tanssiaiset (minusta tulee nätti ja kaikista muistakin) ja sataa lunta. Ainakin äsken satoi kun olin ruotsinkokeessa kirjoittamassa lempitapaluokkani väärin. Tuo lumi ei sula pois, sitä on jo aika paljon. Minusta on nyt ainakin ollut ihan mukavaa että on lunta, koska minulla on kaunis takki eikä nenäni ole vielä täysin syväjäätynyt. On kamalan ikävää kun nenä syväjäätyy, se on ihan punainen ja tunnoton.

Tanssiaiset, rehtorimme on hieno ihminen kun haluaa järjestää sellaiset. Siellä on ruokaa ja tanssia ja bileet, yöllä bileitten jatkot. Minä niin pidän sellaisesta, lukiolaisbileistä hihi. Ajattelin tänä vuonna uskaltaa tanssia mutta ei korkkarit jalassa koko iltaa.

Koeviikko alkaa loppua tässä, sekin on  ihan mukavaa. Osasin ainakin muutamassa kokeessa mutta en kyllä ihan täydellisesti missään. Olisi ollut mukavaa osata mutta venäjän ja italian kokeissa oli niin kivaa että muistelen sitä kun harmittaa. On niin hienoa kun keskittyy vain siihen kokeeseen ja nauttiii suuresti verbien taivuttelemisesta. Ja sekin on  hienoa että tietää että se opettaja joka kokeen arvostelee ei ole mikään pöhkö.

Tuo tuossa vieressä tutkii perspektiiviratkaisuja, aika fiksu, minulla ei ole hajuakaan mistä siinä on kysymys. Se on varmaan aika hyvä tuossa. Sillä on kivat hiukset eikä sitä haittaa vaikka naputan kovaäänisesti. Voi parkaa kun sen pitää tehdä tuota vielä viimeisenä koepäivänä.

Tänään saa avata joulukalenterin. Itse en ole vielä ehtinyt, sääli. Minulla on niin kaunis joulukalenteri ja vielä suklaatakin. Toivottavasti se tyyppi, jolle lähetän salaisen joulukalenterin muistaa myös avata ensimmäisen luukun. Heihei ja hyvää iltaa. Voisin rakentaa minilumiukon tässä joskus.

kirjoittaisin tähän venäjää jos osaisin vaihtaa kyrilliset kirjaimet

Koeviikko on vasta puolessa välissä ja olen pitkällä viikonlopulla. Toissapäivänä heräsin aikaisin ja sitten luin illan. Eilen heräsin myös ajoissa ja luin päivän. Tänään sama juttu, lopetin äsken ahkerimman ahkeroinnin ja kohta psykadokumentti jos jaksan. En minä oikeasti ole niin hikari kuin kuulostaa, käyn välillä jääkaapilla ja randomhengailemassa ja kymmeneltä alkaa aina BB. Tänään näkyy uutisvuoto, sen aion katsoa ja olla hiljaa.

En osaa edelleenkään vaikka olen lukenut. Venäjä näyttää edelleen välillä täysin käsittämättömältä mutta sehän johtuu vain siitä että en käy tunneilla. Minä en halua luovuttaa siinä. Psykologia ei tällä kertaa vain kiinnosta, paitsi sitten kun kerrotaan muistista eikä soluista.

Huomenna takaisin toiseen kotiin, ihan mukavaa, koska kaapissa on siellä vähän suklaata ja toinen on sitten ihan lähellä. Väsyttää vähän. Haluaisin kuunnella jotain ihan hiljaista mutta kuitenkin jotain. Haluaisin mennä ulos ja käydä kävelemässä mutta en tiedä onko se vaivan arvoista.

Olin viikon ja kävellessä kädet jäätyy

Oho, melkein jo myöhä. Minä täällä kuuntelen italiafiilistelybiisiä, se on tuolla alhaalla. Anteeksi, kuuntelen vähän kummallisia. Huomenna aion herätä, en oikein tiedä onnistuuko kun saattaa väsyttää ja olisi luettava matematiikkaa. Lattialla on tuolla lapsia, ne syö kaiken minkä löytää kaapista. Hienon rauhallista ja aion kammata hiukseni vasta aamulla.

Huomenna taidan ehkä olla menossa johonkin, en oikein tiedä mihin mutta lämpimästi piti kuulemma pukeutua. Hui. Ehkä otan nyt selvää kaikista. Jännää tämä.

Koeviikko alkaa pian, en ole hirvittynyt enkä porottunut, mutta vähän kyllä on hassua kun pitäisi osata se venäjä nyt vaikka ei ole aavistustakaan. Italia sen sijaan ja ruotsi, ne ovat minun ja pidän niistä melkein molemmista. Nyt pitäisi mennä nukkumaan, nostin tyynyt jo lattialle.



Tänään nukkumaan. Tai huomenna. Mielissään vissiin.

Olet hullu

Täällä on lumista ja aurinko tulee kolme tuntia myöhemmin kotoani. Eilen, tai oikeastaan toissapäivänä heräsin viideltä. Aamulla oli hienoa kävellä aivan tyhjillä kaduilla ja huomata ettei ulkona ollutkaan kylmä. Pysyin valveilla koko matkan abipäiville ja sen jälkeen bileisiin. Bileet, ne olivat hienot. Siellä oli hattu ja sitten sain kirjekuoren ja kaikki olivat ihan kamalan kivoja ja minä hämmennyin aivan täysin! Minulla on kaikkea.

Saatan sittenkin pitää talvesta ihan pikkuisen. Kylmä on se huono puoli, mutta vähän valaistu luminen tie ja postilaatikoille käveleminen on mukavaa. Ennen joulua kaikilla on salaisuuksia ja yllätyksistä pidetään ihan mielissään.

Heräsin vasta äsken, sillä luulen että opiskelu sujuu paremmin puoliunessa. Luin kolmea kieltä ahkerasti ja kaikissa oli jotain hyvää. En osaa enkä oikein ymmärrä venäjää, mutta pidän siitä silti aivan hurjasti. Olen aina halunnut osata salakieltä.
Olen hermoillut koulusta aika paljon, koska kaikki ovat vaatineet paljon. Mutta pian on mukavampaa: ensi jaksossa ei enää liikuntaa (ei enää ikinä!), kolme lukuainetta eli ei niistä läksyjä, ei matematiikkaa mutta kolmea kieltä, äidinkieli eli saatan viimeinkin ehtiä lukea jonkin kirjan. Viimeinen italiankurssi minua vähän surettaa, mutta sitten alkaa kirjoitukseen lukeminen ja siitä minä pidän ihan hurjasti, toivottavasti.

Haluaisin olla ahkera toisessakin blogissa, ehkä ehtisin nyt hieman aloittaa projekteja. Viikonloppuisin ei ole niin mitään.

tässä ei ole mitään järkeä, hi!

Hetkiä ei voi kalastaa, niin. Varsinkaan jos vesi on kylmää.

Ihmiset ovat kovin ikävystyttäviä. Aloitetaan aina puhumalla säästä. Aloitan aina kertomalla että ulkona on kylmä; oikeasti ei edes ole, haluan vain kaikkien tietävän että tunnen heidät. Olen vähän askeleen edellä, valmista viikko ennen pakkoa.

Olen saanut kortteja kaukaa.

Kerran menin ulos ja yritin leikkiä että lumi natisee hienosti. Jos minulla vain olisi haavi.

Älkää olko huolissanne, kaikki järjestyy

Tänään kävelin puiston kautta pimeässä. Korot vähän upposivat maahan mutta sitten oli silti pimeää ja mukavaa. Puolessavälissä piip-piip, äkkiä ovelle. Kaksi baskeripäätä kahdesta suunnasta, ensimmäisen ohi juoksin ja toinen odotti siellä.

Kahvilassa opin mikä on jokin hieno juttu, Marcus Grönholm voitti rallin joskus.
Vaikka katsoin välillä ohi niin siinä se on, voi että minä olen iloinen. Poks.

Älä hyppää liikkuvasta junasta

Haluaisitte ehkä lukea jotain oikeaa ja tärkeää ja ihmeellisiä päiviä.
Vähän niin kuin joskus ennen.

Mutta minä olen kuitenkin ihan tavallinen.

Vaiheilua

Loma menee ohi ja eilen opiskelin venäjää vanhassa kirjastossa. Leikin kirjastonhoitajaa ja tuntui määrätietoiselta.

Olen nähnyt unia, unenlahjani ovat kohtuulliset, aina unet eivät niin hyviä. Ensin oli bileet ja palavia vuohia: enkä nähnyt sitä enää missään. Toisessa oli kerrostalo kaupungissa ja ikkunaluukut ja olisi pitänyt toimia ryhmässä ja osata tietää asioita maisemasta.

Tänään nukuin pitkään ja kävin aamusuihkussa: omituista minulle sellainen, en yleensä tykkää kylmästä aamulla. Kylmenin lisää kun menin ulos ja varpaani kalahti jäähän. Täällä on niin kylmä. Aikuiset ovat vilukissoja mutta minä en millään haluaisi alkaa palella. Minua kuitenkin paleli kun puhuttiin hyppäämisestä.

Yhtenä iltana näkyi kuu kun olin autossa klassisen musiikin keskellä. Mietin kuuta ja sitä että siinä on meriä. Se on vähän outoa, että meret siirretään sinne, koska olisi varmaan jokin muukin kaunis sana millä niitä voitaisiin kutsua. Kuusta vähän oikealla oli paikka jossa ajattelin että minun pitäisi olla.



Olen lukenut yhtä muumikirjaa tässä lomalla. Olen niin jäänyt kiinni tiettyihin kirjoihin, en mainitse niitä tässä koska se on salaisuus. Mutta on ikävää että en lue mitään uutta. Mikään ei ole tarpeeksi hyvä, en halua lukea epämiellyttävää tai tavallista. Mitä voi lukea? Kirjoittakaa mulle kirja.

//Olen edelleen vähän kiinni tässäkin, mitä lienee. Tarkkuus olisi hyväksi.

14 lammasta, ja yksi

Hei vaan, Shanghaissa taas. Kuulin että tänään olisi yöelämää, saatan tyytyä kuitenkin vain iltaan. Ei pilven pilveä ja värit ovat viimeisestä pehmenneet.

Synttärit menossa jo kolmatta päivää, luulisin. Niiden kunniaksi olin ihan sairas. Kun palasin kouluun, runoilijaopettaja sanoi että pitää pitää haaveista kiinni. Minä nojailin pulpetin ääressä käsiini ja hymyilin nätisti. Juhlin ihan vähän: eilen oli hienoa, punavaloisa huone ja juustonmetsästystä. En osaa päättää mitä oikein ajattelen niistä, jotenkin väistän aina. Musiikista pidin, ihan hurjasti, katsokaas, ne olivat tehneet laulun ihan itse. Yöllä näin ikkunasta tähtiä.

Tänään heräsin hitaasti. Aluksi olin apea, mutta tunnin päästä aurinko paistoi ja keräsin korvakoruni ikkunalaudalta. Hiimailin koko aamun ja lopulta kävin kiireessä kahdessa kirjastossa. Olosuhteiden pakosta aion elää viikon liian vähällä musiikilla, koska kännykkäni ei osaa. Toivottavasti en aivan höpisty. Tässä yksi.



Loma on täällä niin selvästi, mutta syysloman tapaan olen hieman mielissäni. On vielä ilma josta pidän ja hiukset kihartuvat söpösti pipoon. Täytyy opiskella paljon nytkin, mutta aion vielä joskus luoda tavoitteen joten opiskelen vain.

Menkää ulos, siellä on kallista hengitettävää.

// Minä en usko. Mitä. Anteeksi. Mitä!

Pää oli kipeä

Ihan sairasta taas täällä, mutta ei oikeastaan kovin kamalaa. Taidan kyllä yrittää mennä ajoissa nukkumaan, vaikkei huomenna aikaista herätystä olekaan.

Alan pian epäpanikoitua koulusta: enää pari sanakoetta ja psykologian muistiinpanot niin alan olla taas kartalla. Onneksi alkaa loma niin voi olla vähän rauhassa. En kyllä tiedä mitä aion, mieli tekisi herätä jonakin aamuna ihan yksin.

Sain muuten yllätyskortin tässä ihan vähän aikaa sitten ja mielissään siitä! Laitan sen seinälle heti kun olen fiilistellyt sitä tarpeeksi kauan!
Huomenna on astetta hienompi päivä, tämä kuukausi kertaa kaksi eli 20.10., siinä päivässä on jotain erityistä. Ei kyllä tunnu yhtään siltä, mutta huomenna kaunistun suuresti.

// Nyt en uskalla laittaa yhtään mitään.

una volta ero a roma!

Oho, taisin tulla takaisin Roomasta. Ennen kuin arvaatte, niin siellä oli aivan huippua!

Ennen matkustin Ruotsiin lentokoneella mutta nyt Roomaan. Opiskelin vähän itaa ja korvat olivat ihan hukassa koko matkan. Viereiset ihmiset poukkoilivat ja Italian kohdalla aloin hihittää sisäisesti. Uscita luki ensimmäisenä ja sitten vielä kaikki muukin. Lämmintä ja pimeää, ihmisiä ja ihan hulluja skootterinajajia.

Muinaisia kivikasoja katseltiin aika paljon, osa jopa kiinnosti. Caracallan kylpylä oli niin kuollut että melkein pidin siitä. Kohtasin viheltäjän ja pian koko kylpylässä kuului iloinen vihellys, se siitä kuolleesta kuvasta. Colosseum oli liikkumaton järkäle, siitä en pitänyt. Fontana di Trevi - sitä tulee ikävä. Onneksi heitin kaupungille kolikon. Metrosta pidin myös paljon, ahtaus ei ole ongelma. Kamalasti ihmisiä ja ne puhuivat minullekin italiaa ja ympärillä vain humisi kun muka-matkattiin.

Gelateriassa avasin suuni ja sain ihan hurjan herkullista jäätelöä, kalakaverina tykkään! Tarjoilija taputti selkään ja tutustuin teihin, olette hyviä ihmisiä. Italiakaveri vei meidät toiseen paikkaan syömään, givaa: i miss you.

Hihittelystä väsyneenä ja palatessani tänne kylmään (todellakin kylmään, mitä täällä on tapahtunut?) luin lehdestä hurjia, onneksi olen ollut uutispimennossa! Nyt takaisin tähän syksyyn, hermoston toiminta täytyy saada tavalliseksi asiaksi. Eilen illalla elokuvaa, poks!

// En muista mistä oikeastaan lähdin, ehkä alun aika. Uutta on aika paljon joten olisi helpompi vielä kerran samaa.

Andiamo a Roma!

Oho, tänään olin siellä pedaali jyrisee. Pidin ja piirsin vähän, voisin aloittaa uuden hiljaisen harrastuksen. Voi ei se taida edes tajuta miten. Hienoa tytöt!

Ruokalan linjastossa huomasin että huomenna on huomenna ja pian olen Roomassa, eduskunnan käytävien kautta ja koneeseen. Pitää kerrata kahvisanasto, vorrei venticinque francobolli per favore, tarkkailkaa postianne. Roomassa edessä muutama nähtävyys ja väsyneitä aamuja mutta ei se mitään koska italia on kaunista kieltä. Aion kyllä puhua sitä, toivottavasti uskallan edes epäselvästi.

Arrivederci! Nyt minua väsyttää ja aamulla pitäisi herätä.

// Minä haluaisin ehkä tietää!

Täällä käy Puhuri

Oho, koeviikko taitaa loppua aika kohta. Enää äidinkielen esseekoe, jonka olisi parempi mennä paremmin kuin italian koe. Hieno uudistumisolo tässä, uusi jakso alkaa sitten ja kaikkea hienoa: ensi jaksossa on melkein pelkästään kivoja aineita. Voisin ehkä tehdä jotain tälle blogille kun vähän kyllästynyt tähän ulkoasuun mutta toisaalta voisin kunnioittaa vuosisittenminän päätöksiä ja antaa asian olla vielä vähän aikaa.

Ensi viikolla lähden Roomaan, en ihan edes tajua sitä. Puhun siellä italiaa ja olen todella mielissäni, voin kertoa. Yritän muuttaa sisäistä puhetta aina välillä italiaksi mutta aika vaikeaa se kun pääni sanakirja ei ihan toimi. Pitäisi googletella että missä haluan käydä siellä.

Tänään siivosin ja vaikka en ollenkaan siistinyt omaa huonettani niin silti on se hieno siivottu fiilis. Siistiä.

// Uudistumisolo; en ole vieläkään ohittanut vuotta 2005.

Minusta on niin hienoa oppia

Viikonlopussa oli materiaa ja etsimisen iloa. Junassa istuin ja katselin jotain toisen raamatuntapaista ja omaa italian kielioppia. Kirjoitin kirjeen ja söin mansikkapallon. Niin ja luin sitä historiaakin taas kerran, en vieläkään ole ihan varma että tajuan siitä yhtään mitään, mutta alan jo muistaa kaikkea hyödyllistä. Ihan jännittävä kurssi tuo kansainväliset suhteet mutta kuitenkin ihan kamalan väsyttävä.

Olen aika mielissäni tuosta piposta jota neulon, siitä saattaa tulla ihan kiva. Olen kyllä muustakin mielissäni mutta en muista mitä aioin kirjoittaa siitä tänne. Hi, ei tässä ole mitään järkeä. Tämä soi päässä.

Viime torstaina satoi vettä kun kävin kirppiksellä ja kaikkialla. Kuuntelin Mikaa ja ihan vähän hypähtelin kadulla ja hymyilin ihan liian mielissään kaikille. Pidin sateesta ja pyörittelin sateenvarjoa.




// Nyt kun katson uudestaan niin saattaa olla vielä jotain tekemistä.

itsenäisyyspyrkimykset siirtomaissa ja ranska, koeviikkolla lauseet saattavat venyä otsikoissakin koska pitää tarkentaa ja täsmentää

Kyllä meissä on jotain yhteistä, tuossa ja minussa. Olemme molemmat täällä ilman että aamulla arvasimme mitä kahden tunnin päästä on. Datailemme, siinä tosin ero että itse en ole ihan yhtä jeesjees asian kanssa. Tuo toinen tuolla taas, mikähän sillä on sillä en ymmärrä sitä. Se ei sovi tänne koska sillä on tuo pussi. Älkää kysykö meiltä mitään.

Selkäni on ihan hajalla, en kestä. Se saattoi naksahtaa eilen kun juoksin paikasta toiseen. (Kävin kirpparilla ja ostin nätin metsäpaidan, melkein värikkään sateenvarjon myös.) En pääse eteen enkä taakse ja kenkiä minun on pidettävä jalassani kokonainen päivä sillä en saa niitä poiskaan. Tai jos saan niin en saa takaisin. Nuttura venyy ja sotkeentuu ihan itsestään ja se hieman ärsyttää.

Mietin vieläkin kirahveja ja että saisiko sellaista mahtumaan lipastonlaatikkoon.

-a.sd,fm,d.s-a.,dmf,d.s-a.s,fm,d.s-.,masd,.fmnm,.,masd

// Viimeisten aikana kaikki ymmärrykseni kirjaimista saattaa kadota ja vain merkitys jää.

krasivi

Huomenna selviää osaanko yhtään mitään venäjää, kyllä varmaan jotain koska olen ollut ahkerantapainen. Pitäisi osata vielä kirjoittaakin adjektiiveja. Täällä en ole ahkera koska tavarani ovat kaaos. Jos minulta kysytään.

Jotenkin jäävä tunnelma tänään kaikkialla, unohdin asioita ja ehdin säikähtää pääni puolesta. Onneksi hymyä vähän ja hienojen vaatteiden kyttäystä. Kirjastossa oli rauha ja kaunista. Ei mitään hätää, minä vain pidän tarinasta luulisin.

Haluaisin nähdä kirahvin! Ei kellään sattuisi olemaan?

Huomenna on pukeudu punaiseen -päivä, mutta olen laiska ja vain punainen laukku. Muusta en tiedä, aamulla ehkä ihan pieni vaatekriisi.

// Minusta vähän tuntuu että ei se edes ymmärrä, hassu. Toisesta asiasta sen verran että taitaa olla valaistuksesta kiinni.

Ei nää oo niin bileet

Eilen oli hämärät illanistujaiset, koko huone oli ihan punaisesti hämärä ja vähän jazzia. Tykkäsin, hiukset näytti melkein hyvältä jopa ja osasin vaikka mitä italiaa. Valvoin ja väsymys oli hienoa jaloissa. Tänään syksyväreissä hengailua kirjastossa ja kahvilassa, vaikka facebook väittääkin että olen karkuri.

Italia tuntuu niin mun jutulta. Tai sitten vain luulen kun haluan että se on niin.

Ostin eilen ensimmäisen vääränlaisen luentolehtiön lukioaikana. Siinä on kuitenkin ihan hyvä tunne, uusi kynänikin on hieno. Pysähtynyt hetki täällä blogissa nyt, en muista mitä aioin seuraavaksi.

// päätin viimeisen yöllä.

Herran huomaan, oi hevoskotkat!

Kotona täällä, hassu päivä. Olen lukenut harry potteria italiaksi Ravenclaw-paita päällä. Viimeinkin tämä näyttää mun päällä ihan hyvältä! Sitten kun tulin tietokoneelle, katsoin parhaaksi tehdä HP-fanien tupatestin. Arvaatte varmaan että olen viettänyt aika paljon aikaa elämästäni potteristina. Ei tässä muuta. Hi.



Harry Potter -fanit | Testejä ja muuta kivaa!

// Mutta minä olen jo iso tyttö.

Voi käyttää takkia ja huivia

Minusta on mukavaa hakea suklaapuodista konvehti, ei sitä missä on samppanjaa mutta ihan hyvä kuitenkin. Istua oikeassa auringossa linnanraunioilla, kertoa mitä on kuullut ja neuloa harmaata lapasta kuin talven varalle. Halusin käyttää lehtitakkia enkä suoristanut hiuksia. Minä olen.

Zumbasin mielissäni, en osaa ikävä kyllä hymyillä niin että kaikki hampaat näkyy. Neuloin lisää lapasta enkä halua nukkumaan. Huomenna saan tietää mikä minusta tulee isona ja ehkä unohtaa viikonlopun jos innostun.



// kun kerran teen näitä niin teen. tänään katsoin itseäni peilistä, yritin huomata enkä osannut ollenkaan kuvata mistä viime viikolla oli kysymys.

Ulkona minä olen

Kävin ammatinvalintapsykologilla, sanoin että elämäni on kuin elokuvaa kun kysyttiin. Se taisi melkein tajuta. Vastailin kysymyksiin itsekään tietämättä vastasinko oikein. Sitten tein monta testiä liian vaikeilla kysymyksillä, luulen että minusta tulisi aika hyvä veturikuski. Ensi viikon torstaina se kertoo mikä minusta tulee isona.

Vietimme villapäivää, oli kivaa pukeutua kuin olisi vielä kylmempi. Ei siitä ehkä sen enempää, lukekaa tuolta.
Minulla ainakin oli kivaa, käyttäytymisestäni saattoi päätellä että kuvissa näkyvät ihmiset eivät ole enää niin vakava juttu, lähinnä huippu.

Taas yksi liikuntatunti ohi, mutta tasapainon säilyttämiseksi melkein-hermoromahdus matematiikan tunnilla. Hyvässä ja huonossa on varmaan sellainen hieno tasapainoteoria, kehitän sen loppuun kun kerkeän, se on pari vuotta ollut tässä työn alla. Tein eilen kaksi tuntia matematiikan läksyjä, muita tänään kolme tai neljä. Ei se mitään, nyt ei ole kauheasti tekemistä, ainoastaan venäjää.

Aloitin neulomaan lapasia, se on varmaan joku syksyjuttu. Jos joku muistaa, neuloin myös viime syksynä lapaset. Tällä kertaa niistä tulee harmaat, varmaan keksin jotain muutakin niihin kun innostun enemmän. 



// olen vähän miettinyt että sillä ei ehkä ole kamalasti väliä, mutta ei millään saa olla liikaa. elämän tarkoituksesi voi olla niin kuin sanot mutta en oikein tiedä pitäisikö uskoa, olisiko se sitten omaa.

Vielä on maanantai

Tänään en ymmärtänyt venäjässä mitään kiinnostavaa ja nuokuin muutenkin. Sanakoe, ei, juoruilin liian kauan ja innokkaasti: kirpparit taitavat yhdistää. Haluaisin ihan kamalasti tietää pari nimeä, ehkä kysyn kun on tämä fiilis taas, toivottavasti en väsy siihen.

Huomenna matikkaa, aion opiskella italiaa. Opiskelen vähän enemmän nykyään, varmaan ihan hyvä. Toisaalta, missä se aika on, kun haluaisin kirjoittaa runon tai mennä kävelylle, ei riitä vaan jään tiskaamaan astioita. Pidän kyllä siitäkin.Väsyttää ihan kamalasti nyt.

Tänään tulin kaupasta ihan iloisena, lempimyyjä oli palannut ja aurinko oli paikalla. Kadulla oli ruohonleikkaaja vielä kerran ja naapurin lapsia pihalla. Tämä paikka.

//Vaikka mikä olisi niin aina huominen, liian nopeasti ja seisahdun.

Oho, synttärit!

Olin lähellä nukkua koko päivän ohi, mutta ihan oikeasti, tänään on blogin vuosipäivä! Ihan kamalaa kun näin unohdin, olin miettinyt tänne jotain todella hienoa projektia synttäreitten kunniaksi koska synttärit on melkein parasta ikinä.

Kakkua.

täältä
Vuosi sitten olin ihan intona tästä blogista mutta pidin silti koko jutun salassa aika pitkään. Kummaa kyllä, olisi pitänyt kyllä samantien huutaa asiasta laajemmin, onhan tämä sentään maailmankaikkeuden paras blogi. Kun lopulta uskalsin mainita blogista niin tuli kirjoittamiseen kyllä enemmän fiilistä kun tuntui että kirjoittaa Jollekin. Sen jälkeen olen saanut ainakin 28 aivan loistavaa lukijaa, kiits, ja kirjoittanut kerrassaan mielettömiä juttuja tänne. Mielettömiä tosiaan. Hassua ajatella että minä, siis minä, harrastan jotain ihan oikeasti huippua ja siistiä ja mukavaa. Ainakin omasta mielestäni.

Löytyykö keneltäkään jotain hienoa sanottavaa näin synttäreitten kunniaksi? Ideoita tai muuten vain yleistä hihkumista?

Paikanvaihdos

Shanghaista taas moi.
Ei enää koskaan koulujalkapalloa, pitäisi juhlia. Harkitsen vakavasti jotain turhaa projektia, ehkä värjään hiukset tänään. Onnistuin sanakokeissa hyvin ja huonosti, toinen vain harmittaa vähän. Nukuin tunnin matkan tänne kuoppatiellä ja aika hyvässä valossa, söin nektariinin (toisenkin) ja uppouduin astetta huonompaan sarjaan, mutta ei se mitään koska se oli tuttua. Tulin tänne lukemaan italiaa, ehkä opettelemaan litanian venäjän ässiä, kirja nukkuu laukussa.

En ensin aikonut päivittää ollenkaan, mutta sitten katsoin ulos ja valo oli pehmeä. Haluan ulos, kävellä ympäri kylän vaikka. Syksy olisi ihan kiva, on mukavaa laittaa sukkikset ja pipo. Sitten sisälle, silitän kissaa (se kiipeilee syliin) ja venyttelen niin kuin kunnon ihmisen pitää.

Liian kauas

Hui, anteeksi vain epäpäivittelyni, mutta koulu ja kaikkea muuta. Aloitin siellä venäjän opiskelun maanantaina. Tykkään tosi paljon, on jotenkin siistiä opetella tavallaan uudelleen kirjoittamaan. Ne uudet aakkoset on tosi hienot.Muuten siellä lukiolla on aika tavallista, matikka on yhtä kamalaa kuin ennenkin ja äidinkieli ehkä hieman järjettömämpää. Mistä ihmeestä keksin pitää puheen siellä kurssilla!

Eilen hengailin illan ja yön ja aamun Jeminan luona. Se on ihan huippu tyyppi, jos joku ei tienny. Mutta kuitenkin, se mokoma sai päähänsä lähteä toiselle puolelle maapalloa vaihtoon. Toiselle puolelle maapalloa, ei hyvänen aika, vuodeksi! Aika hienoa kyllä Jeminalle, siellä on varmaan aika kivaa, mutta toisaalta ihan kamalaa kun sitä ei tosiaan näe sitten livenä vuoteen. Mitä ihmettä, kenen kanssa lusmuan nyt historiantunneilla! Olen vähän sekava, mutta se saattaa johtua myös siitä että valvottiin eilen siellä jeminalla aika pitkään. HeiheiJenima ja pidä hauskaa -illanvietto, tiedättehän. Niin, ja ajattelin tässä vuodatuksen mukana myös hieman mainostaa: Jeminan vaihtariblogi, tuolla se on.

Voi kamala, taitaa tulla ikävä sitä Jeminaa. Tuo ei kyllä ollut yhtään minun tapaistani, ehkä hiljenen.

Ihan äkkiä taas

Eilen oli hieno rynnimispäivä tuolla lukiolla. Jonotin opolle vaikka kuinka kauan ja olin poissa (ainakin vähän aikaa) kaikilta tunneilta. Sain kuitenkin tahtoni läpi melkein kaikessa, mukavaa.

Uusia tavaroita: punainen 365 kalenteripäiväkirja ja uusi epävalkoinen paperi kansion kanneksi. Siinä lukee että Ethän unohda tätä, liimasin itse. Tiedä sitten mitä täällä, hi.

Elokuun 11.

Niin, huomenna lähdetään tosiaan kouluun. Ajattelin vielä tiskata tässä illalla niin aamulla olisi hieno ja valoisa tuolla keittiössä hengailla ja kaikkea. En kuitenkaan taida jaksaa, ei se ole niin tärkeää. On tämä tärkeä huone kuitenkin siisti niin voin olla mielissäni täällä meikkailemassa aamulla. Meikkasin tänään silmät tosi nätisti, ikävä kyllä en muista ollenkaan miten. Vähän jännä kyllä mennä tuonne kouluun, en oikeastaan tiedä mitä tunteja mulla on.

Täällä on viimeinkin silitysrauta täällä Kajaanissa. Arvatkaa vain tykkäänkö silittää? Tykkään, ja ihan hurjasti. Oikeasti on niin siistin näköistä kun yhtäkkiä se ryppyisä vaatteentapainen on ihan hurjan nätti ja sileä. Silitin ihan mielissäni huomiset vaatteet ja tunsin itseni oikein seesteiseksi ja järjestelmälliseksi. Se on niin hienoa, valo on niin hieno kun se paistaa sateen läpi.

Menin tänään käymään S:n luona, juuri kun olin lähdössä niin satoi ihan kamalasti. Ensin olin ihan voiei, mutta päätin sitten että kastuminen voisi olla ihan kivaa. Mutta sitten kävikin niin, että sade loppui kun avasin käytävän oven. En kastunut mutta ilma oli raikas.
Niin joo, heippa kesä.

(täältä)

Välähteli ulkona

Ihan epäkesäfiilis, pitkästä aikaa. Oikeastaan ei tee mieli tehdä luettelopäivitystä mutta niitten tekeminen on ihan hurjan mukavaa joten en vanno mitään tästä päivityksestä. Selvisin kuitenkin jo tähän asti vain yhdellä pilkulla.

Kouluun on viikko ja juuri tuo sai minut muistamaan että taidan käydä wilmassa. Näin viime yönä ensimmäistä kertaa koulu-unen, eikä se edes ollut kamalaa. Koulun kaakaoautomaatti toimii taas, ostan sieltä mustikkakeittoa koska metsässä ei ole mustikoita. Haluan opiskelemaan ja aloittamaan uutta, mutta vasta kun olen siivonnut ja paljon. Materialistisesti haluan ennen koulua päiväkirjan, silitysraudan ja yhden reseptikirjan. Kynän, normaalin ja lyijytäyte. Sitten etsin myös kortin.

Sain tänään aivan hurjan kivan paketin, hihi, rakkaus ei ole potaatti vai miten se meni. Ajattelen edelleen kahden kuukauden päähän, kotoisasti niin ei pelota. Eilen kun sisko oli metsässä sähköt oli poikki, saapuivat vasta aamulla kun nukuin. Jyrin jyrin. Yritän olla huomaamatta että ukkonen yritti olla merkki. Ajattelen nyt kuukauden päähän ja sitten järkytys.

Lähdössä

Pitkästä aikaa nätti laukku. Parin kriisin jälkeen ehkä tiedän montako niitä on. Hiukseni ovat aika kirkuvat, älkää kuitenkaan järkyttykö. Taidan myös pitää niistä, taipuvatkin tänään aika kivasti. Mietin liian montaa asiaa yhtä aikaa, menin nettiin ja keskityin vain hengailemaan, silti: turkoosi vai pinkki toppi,  harmaa t-paita vai mitä ihmettä. 2/3 mukaan, lopulta kuitenkin ostetaan kaupungista uusi.
Mitä sitten tehdään kun J lähtee sinne kauas.

Eilen oli biitsipäivä, uin kuin lapsi ja pyydystin kaloja. En pitänyt bikineistäni mutta yleinen ranta antaa paljon anteeksi. Illalla ipana, en oikein osannut mutta ei se haitannut koska olin mielissään. Takki leikkii valmista.



Huomenna, HI!

Taas yksi luettelo

Tänään kävin kampaajalla ja petyin. Katsos värisilmäni tai hius, ei tainnut ihan täsmätä ja nyt kuljen söpö pipo päässä huomiseen asti. Piposta sen verran että se on uusi ja tykkään siitä ihan valtavasti, en sentään enempää kuin ennenkin täällä mainitusta väristä. Näytän se pipo päässä toisinaan jopa uskottavalta, uskottekohan. Jännä, se on kuitenkin vain vaate.

J & J oli täällä viikonloppuna, E viikolla. Oli oikein mukavaa, mutta viikonloppuna väsytti jo ihan liikaa ja nukuin hereilläkin. Kävin katsomassa lehmiä mutta ei näkynyt mitään kiinnostavaa. Donnie Darko, siitä minä pidin vaikka tulos olikin +-0. Komerooni on taas muuttanut joku pahis, on pidettävä jalat peiton alla öisin. Paha vain että hukkaan peittoni niin helposti.

Kamalan kuuma, saatan kohta piiloutua vadelmapensaaseen ellei herhiläisparvi tai keksitaikina yllätä matkalla.Veikkaan jälkimmäistä, lupaus on lupaus.

Pitäisiköhän alkaa kuva-aktiivisemmaksi.

Kesäpäivitykset ovat luetteloita, anteeksi

Oho, mitähän olen puuhannut tässä, unohdin.

Viikonloppu oli aika random mutta hieno, runonlausuntaa ja puistohengailua. Eilen kello 22.32, lämpöä 22 celciusta, aurinko oli palavan punainen mikä ei yllättänyt. Tänään en edes huomannut käyneeni jossain, nyt tuulee ikkunasta kasvoihin. J lähtee kohta ihan kamalan kauas, hämmentävää! Pitäisi tässä samalla vastata italialaiselle, mailikaveri tai jotakin, mutta en oikein uskalla lukea mitä se on kirjoittanut italiastani. Olen ajanut viimein autoa, taidan pitää siitä vaikka en uskallakaan ajaa oikein kunnolla ja kääntäminen on pahinta ikinä. Kyllä se siitä. Lomaa jäljellä alle kuukausi enkä osaa ajatella elokuuta pidemmälle.

Tekstiviestit ovat ihan liian kirjoitettuja ja muistan vain kahdet kasvot, voi ei.
Mutta ei se mitään.

Olen kohta lukenut lainaamani kahdeksan hyvää kirjaa, huomenna haluan kirjastoon lainaamaan Don Quijoten. Muita ehdotuksia?

Kuvahaaste!

Pilottiarska tuli kerran kaukaisesta maasta ja kertoi minulle kuvahaasteesta. Piti sitten tehdä se - miettikää, siitä on jo aikaa kun täällä on viimeksi ollut kuva! Omg!

(Niin, siis se haaste:
1. Avaa kuvatiedostostasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaise kuva blogissasi, ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!)

Vai pitäisi tämä selittää, taidan olla puunhalaajatyyppiä. Niin, kuva on vuodelta 2008, vissiin ihan vähän ennen riparia otettu luulisin. Olin värjännyt hiukset blondiksi ihan muutama viikko sitten ja piti varmaankin saada sitten kuvia ja innoistuin poseeraamaan sitten oi-niin-suloisen lehtikuusen kanssa.
En haasta, mutta saa tehdä.

Ei tässä muuten mitään, hihitys, hengailu ja sellaista. Ikkunalauta on melkein tarpeeksi suuri. Pitäkäähän huoli toistenne salaisuuksista. Kerron tästä joskus lisää.

Astronautista

Aivan kuten sanoit, kun ikkunasta näkyy vain pilviä, voi uskoa tämän huoneen leijailevan hyvin ylhäällä, olemme ylimmässä kerroksessa. Oikeasti niin onkin, joskus yöllä saattaa koko huone olla lattiamatto ja ylösalaisin.

"ja silloin ei ei sanota elämälle ei annetaan sen virrata lävitsemme"

Eikä sitä että huone on ylösalaisin huomaa ellei makaa sängyllä ja tuijota kattoa. Anna katseen eksyä ikkunaan ja huomata miten ne pilvet kipittävät honteloilla jaloillaan tai sitten eivät.

"en pelkää mitään enempää kuin että saavun perille maailma pysähtyy ja ymmärrän on kaikki ollut kuin värjättyä vettä"

Tätä on se ettei tee mitään. Levyä voi soittaa liian isolla ja tuijottaa kattoa, vanha mankka saattaa äristä kun kännykkään saapuu viesti johon vastataan vasta kun saattaa olla jo liian myöhäistä. Katossa on kolmekymmentäyksi lautaa. Seuraavan kerran kun huone kääntyy ylösalaisin, saatan laskea ne myös lattiakatosta.

"kun ilmalento alkaa on hyvä antaa sen tapahtua kädet osuu maahan ja ensimmäinen ajatus on on olla nousematta enää koskaan luovuttaa suosiolla"

 Jos joku ei ymmärtänyt, niin voin myöntää että kuuntelin Pariisin Kevään Astronauttia.

Kunhan kirjoitin vähäsen

Tämän postauksen kirjoittamisessa on jotain aivan erilaista, koska olen sulkenut sälekaihtimet. En näe eteeni, tai näen, mutta siellä olen minä itse, heijastuneena, mutta en oikeastaan halua katsoa itseäni juuri nyt, vaikka se saattaisi tehdä tästä postauksesta paremman.

Kävin tänään kämpällä ja erään toisenkin kämpällä, oli muuten hieno. 20 minuuttia olikin 45 minuuttia, ei sillä että valittaisin. Hassua miten aika alkaa venyä, purukumia. Taidan pitää myös hammasharjastasi. Unohdin viedä punaisen kynsilakan. Kävellessäni valelääkärien (ihan oikeita ne olivat!) ohi ja myöhemminkin minua harmitti, koska palasin tänne ja tuijotin pitkään kattoa. En malta odottaa keskiyötä.

Katsoin äsken televisiota ja innostuin Afrikasta. Ajattelin mennä googlaamaan jotain aiheesta (harrastukset: googlettaminen), mutta sitten ajattelin että se olisi liian ilmeistä ja jätin sikseen. Pitäisi tietää että se ei kyllä oikeasti olekaan sellaista, vaikka niissä onkin hienoja värejä niissä vaatteissa. Nyt odotan, haluaisin ehkä juoksemaan mutta tilanne ei ole sopiva. Jos pysähtyy, huomaa, mutta onneksi voi juosta vähän lisää, niin oli ainakin eilen.

Ars Poetica iski tajuntaani eilen illalla ja tänään huvituin googlettaessani "epodon liber". Älkää ymmärtäkö väärin, en ole juurikaan mitään erityistä tämän suhteen. Ylimalkaista nuuskimista edelleen.

Hetki ennen arvausta

Peilien risteyskohdassa
edellinen aika on hetken kauempana
Tavoiteltu tasainen pinta taas näyttää
miten peilissä on myös joku muu.
Ja samaan aikaan
keittiöstä vaniljamaustettu vesi huutaa
huutaa
turhautumistaan.


(Ei niin että tämä liittyisi mihinkään, mutta tapoin, tai ainakin toivon että todellakin tapoin, ihan valtavan hämähäkin horoskooppikirjalla.)

minäkin!

Viisitoista minuuttia tämä ei ollut tämä huone

Nyt olen ollut täällä jo tunnin ja kaksi minuuttia, luulisin. Aika, se ei ole mitään mitä muualla tässä huoneessa. Oli hieno viikonloppu, harmi että se kesti vain vartin, tai en oikeastaan muista, suunnilleen sen verran kuitenkin.

En muista olenko maininnut, mutta kävin vähän aikaa sitten kirjastossa ja lainasin yhdeksän kirjaa. Mietin siinä lainatessani, että muistaakohan se kirjastotäti minua. Lainasin joskus ihan kamalasti kirjoja, kymmenestä toiseen mahtui siihen yhteen valtavaan kirjastokassiin. Sitten seisoskelin kirjaston edessä painavan laukun kanssa ja odotin että pimeästä näkyy tuttu rekisterinumero. Piti kysyä jos ei ymmärtänyt jotain mmitä kirjoissa oli, en kyllä kysynyt koska se saattoi selvitä seuraavasta kirjasta.

Luin viime yönä loppuun yhden niistä kirjoita. Se oli Leena Rantasen Puolen tunnin loma. Sen kannessa on sellainen kuva, missä näkyy ulkokahvilan pöytiä, etualalla oleva pöytä on tyhjä ja siin on kaksi kahvikuppia. Kauempana joku yksin istuva nainen katsoo tyhjää pöytää. Se on oikeastaan aika hieno. Se kirja, niin, se kertoi kohtaamisista. Takakannessa oli hienosti kirjan aiheesta: "--että toinen ihminen on vain yhden askeleen päässä". Lyhyet, korkeintaan kolmen sivun tarinat kertoivat aina miten ensin jossain oli nainen, jossain mies ja sitten jompikumpi teki tai sanoi ja lopussa ne lähtivät yhdessä tarinasta. Sinänsä ikävää että aina vain miesnainen mutta luulen että idea toimi ihan hyvin ja tuli kyllä selväksi.

Lempitarinani oli kirjan nimikkotarina Puolen tunnin loma. Siinä ensin mies toteaa vastaantulevalle naiselle tämän olevan rakastunut. Nainen kieltää ja kertoo olevansa korkeintaan kaikkeen yleensä ja viettävänsä puolen tunnin lomaa ihmetellen ja huomaten kaiken ihmeellisen mitä kaupungissa on, kaikki näyttää niin erityiseltä. Mies pitää ideasta ja pyytää päästä lomalle mukaan, sehän olisi hauskaakin. Nainen empii ja estelee aluksi, mutta hyväksyy lopulta miehen seuraansa ja he viettävät oikein hauskan loman.

Kohtaaminen, hetki, ensivaikutelma, yllätys, inspiraatio, huomaaminen ja huolettomuus, aika. Tätä lisää kotikaupunkeihin ja ihmisille. Ehkä luen toisenkin kirjan, ehkä tavoitan yölukemisen seuraavan uppoutumisen.
Vartin loma, mitä.
Ehkä voisitte mennä ulos ja viettää viiden minuutin loman.

Onko se muuten kukka-istutukset tai kukkais-tutukset?

Pilvet katosivat taivaanrannasta kun kirjoitin tätä

Oho, taidan taas olla Shanghaissa. Tässä on tainnut olla vähä sopeutumisvaikeuksia tähän paikkaan, tiedättehän, en oikein saanut koko paikasta otetta kun kaikki tavarat oli hukassa ja huoneeni oli ihan tukkoinen. Ensin yritin sopeutua, mutta niin, oli ihan pakko siivota tuo varastokomero ja tämä huone ja joskus tässä vielä vaatekaappikin. Nyt olen tyytyväisempi tähän huoneeseen: sälekaihtimet auki, ikkuna auki, avaraa tilaa, pieniä kivoja juttuja ympäri huonetta, vähän valheellisuutta ja The Beach Boysia isin levyhyllystä taustalla, jostain vuosituhannen alun mankasta kuunneltuna. Jos kuvaisin, niin nyt ottaisin kuvia tästä huoneesta tänne.

Kesällä, tai tänä kesänä
valo on Amélien, valon pehmeys ja tuuli
tuulta ei ole
koska olen vähitellen alkanut uskoa maisemaa.

Olen muuten tässä kesäkuun aikana innostunut hiuksistani. Aina työpäivän jälkeen (niin, olin töissä sellaisessa randompaikassa, mutta se on tylsä juttu, ei siitä enempää) riensin kotiin ja kiharsin hiukseni lämpörullilla. Ihan mielissäni, en ole saanut näitä kiharrettuja todellakaan pariin vuoteen. Nytkin kirjoittelen tätä luullakseni neljä lettiä päässä, ihanaa, huomenna voin fiilistellä kevyttä kiharaa. Kiharissa hiuksissa on jotain ihan mielettömän siistiä ja pöyhittävää. En sitten tiedä miltä oikeasti näytän kiharapäänä, en varmaan erityisen sädehtivältä mutta tykkään siitä fiiliksestä.



// Kamalaa, miten monta kertaa kaikki on sanottu.

Syvänmerenkalat, ne ovat sellaisia himatuikkuja

/ Niin, minä kirjoitin tämän äidinkielen kurssille, enhän minä kirjoita ellei ole pakko. Tosin niin, en viitsinyt viedä kouluun tätä ihan oikeaa versiota, en tiedä miksi. Nyt sitten korjailin sen todellisemmaksi ja laitoin sen tänne. Kommentoiminen olisi oikeastaan pakollista, mutta ei sentään. Se olisi kuitenkin ihan kiva, jos joku sanoisi  tästä jotain. /

Mariaanien hauta ja lamppukala

Huoneessa, johon siirryimme eteisestä, oli ihan liian vähän kalusteita ja seinät, ne olivat kummallisen tyhjät. Ikkunassa roikkuivat harmaat verhot ja niiden takaa saattoi onneksi nähdä kadulle. Huoneen valaisi ainoastaan pilvisen päivän valo ja koko talossa vallitseva hiljaisuus virtasi vapaasti nurkasta nurkkaan ja ohimennen kutitteli nilkkojani.

”Minä pidän enemmän tällaisesta hiljaiselosta”, kuiskasit ja istuuduit keinutuoliin, verhoutuen rakastamaasi hiljaisuuteen. Tutut kasvot olivat kuluneet ja silmät vaelsivat seinää pitkin eleettömän tyyninä. Kun katseesi törmäsi seinällä varjooni, se pysähtyi hämmentyneenä, etsi minun katseeni ja vinkkasi istumaan. Vähän kauemmas sinusta, ruskeaan nojatuoliin.

Hiljaisuus kosketti korvaani kun olimme taas vähän aikaa katselleet verhojen takaista maisemaa. ”Sinua ei ole näkynyt. Mitä sinulle kuuluu?” Räpäytit silmiäsi kerran ja raotit hieman verhoasi: ”Mukavaa kun tulit käymään. Haluaisitko jotain, teetä?” Pudistin päätäni ja jäin katsomaan käsiäsi. Nostit toisen korvallesi kuin se kertoisi sinulle mitä tehdä. Pudistit itsekin päätäsi tuskin havaittavasti, ethän tarkoittanut sitä kenellekään. Hiljaisuus aaltoili ja kieppui tyhjästä seinästä toiseen.

Olin levoton ja puhuin ohitsesi kertomuksen matkan varrelta ja hymähdit sille huolimattomasti. Sylissäsi kätesi olivat yhtä valkoiset kuin tyhjä seinä takanasi. Hiljaisuus, alistunut seinien katselusi muistutti epätoivoista unetonta yötä. ”Olen nukkunut huonosti viime aikoina. Se varmaan johtuu valosta”, sanoit hiljaa kun näit mitä ajattelin. Nyökkäsin, vaikka tiesimme kumpikin että valvomisesi oli hiljainen pimeä ja kiinni ihossasi. Mereltä puhalsi kova tuuli ja seurasit katseellasi kieppuvia lehtiä kunnes korvani kumisivat.

”Tiedätkö, olen vähitellen alkanut uskoa ihmisiin”, sanoit vielä ovella, kosketit kevyesti hiuksiasi ja suljit sitten itsesi talon hiljaisuuteen joka ulottui jo hartioittesi tasolle.

//Niin, ja vielä täysin asiaanliittymättömästi, löysin ihan kivan biisin taas kerran. Kuunnelkaa vain.

Kesäpäivä on joka päivä

Päätin tehdä listan.
Niin, minä tosiaan pidän niistä listoista.
Tämä kyseinen lista kertoo aika monta tekemisideaa niille kesäpäiville, jotka muuten käyttäisin tekemättä mitään mieleenjäävää ja katsoisin lähinnä ostos-tv:tä, vaikka kyllä sekin on joskus ihan hienoa. Aika kulunut idea, tiedän, mutta luulen että tämä voisi olla ihan hyödyllinen. Unohdan aina kaikki hienot ideani niin varmaan kannattaa kirjoittaa ne ylös jo tässä vaiheessa.

Päivää, neiti Nokkonen eli nokkoskeitto
Joskus ihan pienenä luin jonkun kirjan missä tehtiin nokkoskeittoa ja se jäi jotenkin todella selvästi mieleen. Mutta en kyllä muista koskaan maistaneeni sitä. On siis perin selvää, että minun on aivan välttämättä käytettävä yksi kesäpäivä siihen että poltan käteni nokkosissa ja lopulta vaadin äidin ryöppäämään vaivoin poimitut nokkoseni. Itse keitosta tulee totta kai vähintäänkin erikoista, mutta syön sitä ainakin sen verran että voin leijua sillä blogissani, lol.

Älä mene metsään
Nyt on loistava aika sotia susivaroituksia ja hyttysiä vastaan ja mennä metsään. Vaatetus kevyt mutta itikanpitävä, mukaan sellainen pienehkö astia ettei sen marjoilla täyttämisestä tule paineita; kuitenkin tarpeeksi iso että sitten mahtuu mukaan myös eväsleipä ja mehupullo. Itse metsässä sitten saapastellaan ympäriinsä ihan kamalan kauan ja etsitään hyviä apajia ja mahdollisia muita marjastajia yritetään eksyttää, etteivät vain löydä niitä parhaita paikkoja. Metsästä tullaan pois vasta sitten kun on itikoiden jälkeen ihan verihukkainen ja kaikki poimitut mustikat kaatuivat sammalikkoon.

Terveisiä täältä randomlandiasta
Koska rahat ovat tietenkin ihan lopussa eikä bussien aikatauluista tiedä kuin taitava meedio, on tyydyttävä lähettämään kesälomakortteja ja -kirjeitä kavereille hieman eksoottisemmista kohteista kuin suosituimmat turistikohteet. Hienoja paikkoja korttien kirjoittamiseen voisivat olla esimerkiksi kiipeilypuut, kellarit, urheilukentät ja lähikauppa. "Terveisiä täältä K-marketista. Olen täällä ostamassa maitoa ja leipää. Sää on hieno! Huomenna on kyllä pakko tulla tänne uudestaan, rahat loppuivat eikä ole varaa ostaa karkkia. Toivottavasti siellä Italiassa on myös mukavaa!"

Biitsillä
Kun vesi ehkä juhannuksen jälkeen alkaa olla riittävän lämmintä, kesäpäivät ovat tylsiä ja on ihan pakko lähteä juuri sinä kuumimpana mahdollisena päivänä pyöräilemään se 13 kilometriä lähimmälle rannalle. Matkan aikana lisätään aurinkorasvaa ja pelätään kuollakseen käärmeitä joita koko tie on mustanaan. Rannalla lakataan varpaankynnet ja mahdollisesti jopa uidaan. Kun palaan retkeltä, olen hyvin todennäköisesti polttanut selkäni ja säikyn kaikkea käärmettä muistuttavaa liiallisesti taas kesän loppuun asti.

"Biitsillä"
Tämä on täyttä ajanhukkaa mutta ei se mitään. Ensin takapihan nurmikolle levitetään juuri se yksi suuri ruskea viltti ja pakataan puukoriin kaikki mahdollinen mitä saattaa keksiä tarvitsevansa loikoilun aikana. Yleensä ennen kuin olen valmis keskittymään aurinkoon, olen juossut ainakin kolme kertaa korkosandaaleissa ja bikineissä takaisin sisälle hakemaan hiusharjaa/aurinkorastaa/lisää lukemista/musiikkia/jatkojohtoa/ruokaa/juomaa/kyniä/hellemekkoa/muistilappuja/puhelinta/tarkistamaan jotain juttua netistä. Mutta ei silti, "biitsillä" on tosi kivaa, aika rauhallista ja niin.

Mielentyyneysharjoitus mansikkamaalla
Minä inhoan mansikoiden poimimista. Se on ihan kamalaa. Ne lehdet raapivat käsiä ja homeiset marjat on ällöttäviä. Aurinko paistaa joko liian vähän tai sitten sataa vetta aivan kaatamalla. Housuihin tulee ruohotahroja. Mansikkakoppa kaatuu. Marjoihin jää roskia. Aikaa menee ihan tuhottomasti. Ymmärrätte varmaan? Mutta tällä kertaa, tässä mielentyyneysharjoituksessa keskitytään hengittämiseen ja poimitaan ne marjat todella hitaasti, marja kerrallaan ja jokaista miettien. Tylsyys raastaa aivoja vähintään yhtä pahasti kuin mansikanlehdet käsiä. Mutta silti, siellä mansikkamaalla pysytään niin kauan että edes yksi koppa on täynnä. Mutta en kyllä varmasti perkaa niitä marjoja itse, en edes kerro miten inhottavaa se on.

Tiedättekö, en oikeastaan pidä tästä merkinnästä itse, en sitten yhtään: tylsä, kulunut ja mukajotakin. Mutta toisaalta, kun nyt kerran kirjoitin sen niin ihan sama varmaan julkaistakin. Nyt on vähän sellainen fiilis. 

hys

// Mä luin just yhtä blogia ja (kirjoittaja varmaan tunnistaa itsensä, ehkä ei) siellä se kertoi, silloin kun se sai sen stipendin jostain ahkeruudesta ja tunnollisuudesta. Sitä seurasi nauru.

Vaikka se on psykologisesti oikein (siis se että ahkeruudesta), niin minäkin nauran silti, mutta en niin että se tarttuisi. Katsos, niin monista se tuntuu niin nurinkuriselta että palkitaan tuosta. En taida osata selittää.

Niin, sille kirjoittajalle, mikäli se tunnistaa itsensä. Minulla ei ole oikein voimia kommata mitään sinulle ja tehdä hyvempää. Mutta tavoitan sen hiljaisuuden.

Erään järven ranta

Oho, pitäisi varmaan olla kovin nostalginen olo. Kävin tänään erään järven rannalla, siellä kävin joskus pari vuotta sitten rippileirin. Se oli ihan mukavaa, vaikka en tainnut ihan tajuta sitä koko jutun pointtia, oli kuitenkin ihan hienoa, se että siellä niin paljon vain oltiin ja haluttiin kuitenkin ihan hyvää.

Nyt kävin sitten vierailemassa yhden jos toisenkin kaverin luona siellä riparilla. Matkustin sinne bussilla, jossa oli ihan kamalan mukava kuski, se neuvoi niin mielissään missä kohti kannattaa jäädä pois. Myös yksi koira joka oli harvinaisen epäpelottava ja kävi nuuhkimassa kättäni. Matkalla ihastelin italiankielistä Pinokkiokirjaa ja vähän musiikkia. Perillä oli kylmä ja ihan pieni epävarmuusaalto.

Oli tosi mukavaa jutella siellä leiriympäristössä, oli niin seesteinen olo ja aikaa oli niin kiireettömästi. Ne kyllä puhuivat aika paljon joistakin poimureista ja marjatyrneistä ja aika paljon jeesuksestakin mutta muuten oli ihan kivaa. Sen jeesuspalveluksen aikana ehdin oikein hyvin kirjoitella lappuja pöydän alle ja sen miltä sen järven rannalla tuntui olla. Niin:


Erään järven ranta

Minä en halua enää kävellä
mustan veden päällä

Lipputanko on valtava
hammasharja.
Sitten se poimuri tuli ja
poimi minut.
Ei auttanut vaikka niin huusin
Marja Tyrnin nimeen

päästäkää minut viileään veteen.

// Ihan oranssia.

Huijausta kaikki tyynni

Niin, olen tässä viettänyt ensimmäisen lukiovuoden täällä. Oikeasti opiskelu päättyi jo vähän aikaa sitten, mutta olen ollut kiireinen juhlistaessani sitä. Mutta kuitenkin, tämä on ehkä ollut paras lukuvuosi ikinä, voittaa jopa ykkösluokan! Jos olisin kuullut vuosi sitten millaista minulla on vuoden kuluttua, en olisi varmaan uskonut sanaakaan. Mutta hyvä kun en silloin kuullut mitään, ainakin olen yllättynyt monta kertaa.

Ehkä suurimpia muutoksia entiseen on se, että hengaan viimeinkin sellaisten tyyppien kanssa, joiden kanssa haluan oikeasti hengata enkä sellaisten, joiden kanssa täytyy hengata, koska piirit ovat pienet ja on pakko tulla toimeen. Kaikella kunnioituksella Shanghaita kohtaan, kyllä sielläkin on loistavia ihmisiä. On vain niin hienoa, että voin tavallaan valita seurani täällä itse. En tiennyt että on olemassa niin hienoja ihmisiä kuin täällä löytämäni.
Niin, esimerkki. Muistan aika hyvin, miten menin varmaankin toisena tai kolmantena lukiopäivänä historian ykköskurssille, enkä tuntenut sieltä ketään, ja yksinkertaisesti valitsin luokan edessä hengailevasta porukasta yhden ja menin sanomaan sille jotain. Sitten tutustuin siihen ja muihin ja se on huippua. Se valitsemani hengailija on muuten edelleen aika hieno tyyppi!

Niin, ja koska tulin tänne asumaan ihan opiskelemisen takia, niin siitäkin pitää varmaan mainita jotain. Kuten olen varmaan ennenkin hehkuttanut, niin on todella hienoa, kun voin päättää niin paljon itse mitä haluan opiskella. Viides kurssi italiaa päättyi vasta ja se on edelleen suunnilleen lempiaineeni, eikä vain mahtavan opiskeluseuran takia. On niin kivaa, että sen opiskelemiseen on mahdollisuus vaikka opiskelijoita on aika vähän.

Kuten J aika usein sanoi viime koeviikon aikana, aika on kulunut ihan kamalan nopeasti tämän vuoden ajan. Siitähän on ihan vähän aikaa kun J tuli puhumaan minulle ensimmäisenä lukiopäivänä ja kohta ollaan jo kakkosella. Tämän bloginkin aloitin ihan vähän aikaa sitten ja nyt täällä on jo ihan kamalasti kirjoitusta. Vähän pelottavaa, toivottavasti aika hidastuu ihan vähän ensi lukuvuonna, eihän tässä ehdi edes nauttia joka hetkestä kun aika kuluu liian nopeasti koeviikolla ja muutenkin.

Ja entä sitten kesä.
Mitähän tästäkin tulee. En osaa päättää pitäisikö odottaa parasta vai olla kuin ei olisikaan.

Vihreä on ainoa väri

Hirveän kulunutta, mutta ihan hassua. Tuolla ulkona on vain kolmea väriä: ruskeaa, harmaata ja vihreää. VIHREÄÄ, VAIN VIHREÄÄ. Kävin äsken siellä harmaassa sateessa kävelemässä sadetakissa ja tein saappaalla pari jokea tiehen. En silti muistanut mitä joki on ruotsiksi, vaikka luin ruotsia koko päivän.

Niin, olen täällä Shanghaissa. Ihan hiljaista, luulen ainakin olevani yksin kotona. Jos tänään ei väsytä, niin saatan katsoa jonkun tyhjänpäiväisen elokuvan. Ja varmaankaan ei väsytä, en ole rasittanut itseäni tänään, en sitten yhtään. Ihan kesälomafiilis: vähän tylsää, ylimalkaista nuuhkimista ja hengailua. Ja tätä loputonta dataamista.

Kesälomasta kirjoituksen ollen, en oikein tiedä siitä mitään tänä kesänä. Olen varannut sinne noin puolihuolimattomasti jotain ohjelmaa, töitä ja muutamia hengailuja kavereiden kanssa. Mutta silti, en yhtään saa kiinni siitä, että mitä oikein haluan moiselta kesälomalta tänä vuonna. Voisin ehkä haluta mukavan hengailun lisäksi ymmärtää jonkin hienon ja suuren elämän tarkoituksen ja oppia ehkä hieman venäjää. Mutta toisaalta ei sillä ole mitään väliä enkä jaksa suunnitella asiaa. Hassua.

Tätä blogia muuten vaivaa jokin. Tapahtuu ihan kamalasti kaikkea mistä haluan kirjoittaa, mutta sitten kun kirjoitan niin en muista mitä haluan kertoa enkä oikeastaan edes tiedä onko sen kertominen kamalan tärkeää. Mistähän tässä on kyse. Siis vaikka tässä blogissa. En tiedä.

Sadaskahdeskymmenesviides

Haluaisin kirjoittaa kamalan lyhyesti, ettei hiljaisuudelle käy mitään. Mutta jos kirjoitan lyhyesti niin väärinymmärretään.
Ehkä siksi en vain löydä sanoja.
Oikeastihan minä tiedän.

Koeviikko alkaa huomenna, enkä edes muista mitä se oli viimeksi. Hengailua, yhtistä ja epälämmitetty koulu ehkä? Odotan sitä oikeaa lomaa, en tiedä miten mutta odotan kuitenkin. Pitäisi kirjoittaa italian aine ensin pitäisi, ehkä inspiroidun siihen keskiviikkona. Nyt en ehdi, haluan fiilistellä vähän. Ajattelen hyvin vähän.

Niissä yksissä puissa on nyt kukkia, se on minusta ihan hienoa. Kukat on kivoja ja tuoksuvia. Katselin niitä bussin ikkunasta ja mietin sanoja. Sunnuntaina ilma oli oikea, palelin vain kerran sateessa. Itse viikonloppu oli keinu: levollisuus, katselu, mahanpohjatunne ja hihitys.



"i know we are the best of the best"

Puunlatva

// En tiedä oletteko huomanneet
miten valtava hiljaisuus kaikessa on.
Tuolla ulkona on puita, liikkumatta,
katsoin kuitenkin uudemman kerran ja ne heiluivat kovin,
mutta tänne ei kuulunut mitään.

Kirjoitin eilen novellin ja sitten se lähti pois.
Ei se kuitenkaan mitään
se oli vähän turhankin äänekäs.
Olisi hienoa, kun se teksti ei ynähtäisikään
vain olisi siinä ja katsoisi.

Ja minä sanon uudelleen, että joskus tuntuu että sisälläkin tuulee.
Se ei kuitenkaan ole alkuperäisversio.

Aurinkotervehdys

Hauskaa vappua.

Kalenteri taisi erehtyä, se vappu oli oikeasti nyt. Ainakin sään takia.

Olin pari päivää Shanghaissa hengailemassa, ja siellä oli kyllä harvinaisen upeaa. Oli oikein hauskaa etsiä vaatekaapista kesävaatteiden rippeitä ja lähteä ulos. Ensimmäisenä iltana menin ulos ja kävelin ihan huomaamattani syrjäisen pellon keskelle, kuuntelin jotain ja ja joogasin. Aurinko oli kovin ystävällinen minulle. Toisena päivänä kaipasin jo enemmän toimintaa: oli siis jonkin yllättävän retken aika.

Hienoon seikkailuun lähti mukaan Henttu, tottakai, olihan kyseessä sentään osaksi myös vapun uudelleenjuhlinta.

Aivan aluksi suunnistimme (kiipeilytelineen kautta) Shanghain hiekkarannalle, kuten kuvasta näkyy. Perustimme sinne myös perinteisen vappuleirimme (joka sekin näkyy kuvasta)! Oi miten hienoa - hiekkaa (melkein) silmänkantamattomiin ja täytyy kyllä sanoa että pelkäsin palavani siinä auringon paahteessa. Ei voinut edes mennä veteen vilvoittelemaan, sillä tällä Shanghain hiekkarannalla ei jostain syystä ole ollenkaan vettä. Hengailimme rannalla aika kauankin ja jätimme lopuksi puumerkkimme hiekkaan. Toivottavasti ne kamalat mopotyypit eivät tuhoa taideteostamme.

 Niin, vappuleiri hiekkarannalla oli vähän köyhempi kuin yleensä. Onneksi löysimme sentään tuon vappuhuiskan piristämään.

Hiekkarannalta menimme vielä jatkoille puuhun. Siitä ei ikävä kyllä ole kuvia, sillä ymmärrätte varmaan että puussa istuessa ei tyylikäs poseeraaminen ole ihan yhtä helppoa kuin maassa. Joka tapauksessa istuimme myös puussa (tai puissa), katselimme kaukaista maata ja siellä olevaa kaupunkia (siristä silmiä niin näet sen), muistelimme vähän menneitä ja juttelimme. Olimme mielissämme!

Kotimatkalla meille valkeni minkälainen ihmeellinen mysteeri käveleminen oikeastaan on. Mieti, jalka menee tuohon ja yhtäkkiä olet ihan eri paikassa kuin äsken. Vähän kummallista!

Kiitos oikein paljon loistavalle seuralle, auringolle, puille.

Kaikki kuvat on sitten ©Henttu.

Niin, palattuani Shanghaista tänne näin huomasin taas kerran miten hieno paikka tämä on. Istuimme ja kävelimme J:n kanssa iltaa ympäri kaupunkia. Siellä oli yli 10 seuruetta ja yksi kiitettävä. Lyhyt kiitospalsta:
Kilisevä ukko klo 20 perjantai-iltana
KIITOS. Kilttiä kun keräät kaikki pullot rumentamasta maisemaa.

Niin, aurinkoa.

Minusta tulee isona ovenkääntäjä

Kävin vähän aikaa sitten kävelyllä ulkona. Joku kiva mummo (hän oli kyllä kovin hitaastikäveleväinen) kertoi minulle läheisen sillan olet tässä -tekstin tarinan. En kerro sitä, säilyy arvoituksena edes joillekin. Kävelin raiteiden keskellä, vakoilin jänistä ja pyörähtelin vähän. Kirjoitin lappuja ja jätin ne yllättämään junatyyppejä.
Huomenna, niissä luki.

Niin, tänään oli lettukestit. Kutsuimme kaikkia hienoja tänne käymään, paistoimme ihan kamalasti lettuja ja söimme ne. Mehua juotiin värikkäillä pilleillä ja kuunneltiin radiota kuin piknikillä. Puhuttiin tulevaisuudestakin, olisiko letunkääntäjä vai ovenpaistaja hienompi ammatti kuin jokin toinen? En arvannut että olisin vielä tänään ehtinyt vilkuttamaan bussipysäkillekin.
Kun aurinko alkoi katsella ikkunasta, päädyin pelkäämään paulaa ahtaaseen autoon, ajattelin kyllä ensin kävellä sinne missä olin. Oli ihan hassua, tosin minua taitaa huomenna väsyttää. Lakkasin kynnet, ehkä ensi viikolla jaksan keskittyä siihen paremmin ja taiteilla vähän.

Huomasin että yksi saattaa olla myös kaksi tai jotain omituisempaa. Vanhojen aikojen muistoksi huolestuin turhasta ja tuijottelin vähän seinää: onneksi koulussa on ikkunoita. Apinapenaali yllätti tänään, varsinkin se mihin apina katsoi. Ei kai minulla muuta.
Kun olin vielä aika lapsi, päättelin kaiken ikävän johtuvan siitä että ei tiedä.
Pitäisi ajatella sitä!

Asiatonta oleskelua tämä

Tänään oli aika hienoa avata kalenteri ja huomata että vain yhdelle päivälle tällä viikolla oli varattu kaksi muistutusta tai menoa. Lisäilin niitä kyllä sitten, etten vaikuttaisi liian veltolta. Mutta kuitenkin, mitähän elämälleni on tapahtunut! Siellä oli vain sanakokeita ja jotain ihan hassuja juttua.
Kirjoitin muuten kerran kalenteriini itselleni terveisiä. Piti kuulemma muistaa se kun istuin ikkunalaudalla.

Ei ole tapahtunut oikeastaan mitään, ja se on ihan piristävää. Tavallaan. Taidan olla vähän laiska, pitäisi saada taas jostain takaisin se vähän-siistiä-olen-täällä-ja-voin-tehdä-vaikka-mitä-olo niin jaksaisin taas juoksennella kirjaston, lukion, kauppojen, polkujen, metsien, reittien, kartan, randomien paikkojen ja eksymisen välissä ja kaikkialla. Tai sitten pitäisi ihan vain olla ihan vähäsen lämpimämpi niin viitsisin raahautua ulos. Sää sanoi että vasta melkein kahden viikon päästä on melkein 20 astetta lämmintä.

Aion muuten ostaa päiväkirjan. Sellaisen hienon, minkä voi kirjoittaa isolla, näin, Päiväkirja. Sen on oltava lukollinen ja sitä avainta voi kantaa aina mukana. Siihen olisi oikein hienoa kirjoitella aina kun olisi aikaa ja näyttää salamyhkäiseltä. Sitten voisi kriiseillä ihan niin kuin salkkareissa jos joku lukisi sitä. Ja parasta olisi kyllä se, että saisin kirjoittamisesta varmaan kaiken irti, kun voisin vielä selittää kaikki ihan omituisimmat jutut sinne päiväkirjaan. En kyllä ala jos en löydä sellaista oikeanlaista hienoa. Siinä pitää olla kullanvärinen avain ja lukko.

Voi miten kivaa olisi jos kysyisitte joku jotain. Vastaamisolo!

hela natten

Hei, olen taas täällä Korkeasaaressa tai Shanghaissa, ihan miten vain. Eilen oli vappu, hienoa meteliä, tanssijoita ja fiilistä melkein koko illan. Voi miten kaunista ja viileä huppari. Nyt väsyttää vähän niin kuin aamuisin ja kuuntelen tätä. Ja muita myös, mutta juuri nyt tuota.

Shanghai yrittää niin kovasti että se on aika suloista. Tänään kävelimme keskustaan ja löysimme kaikenlaista! Rengaspuolen ja kirkkaankeltaisen traktorin sijoitimme ilmoitustaulujen läheisyyteen ja perustimme virallisen vappuleirin tiiliseinän toiselle puolelle. Pilvet yrittivät verhoutua susiksi lampaiden vaatteisiin ja toisinpäin. Valo näytti kankaalta ja pommitin sitä saippuakuplilla. Meitä pommitettiin takaisin puolikkaalla jääkiekkomailalla; osansa sai myös seinä. Satoi vettä, joten sateenvarjokin pääsi fiilistelemään. Ai niin, se vielä että kun kuljimme kohti kotia, näimme ihan kamalan leveän sateenkaaren. Se oli ehkä hienoin sateenkaari ikinä ja päätin että sen pitää olla jokin merkki. Keksin joskus mikä.

Niin. Voisitte laittaa banaanin korvaanne. Ihan hyvällä.



"Tahtoisin painaa kädet silmille ja tunkea sormet korviini pitääkseni sen kaiken ulkopuolella. Kyllähän minä tiedän että maailma on paha, mutta en tiedä kestänkö tietää että se on oikeastaan vielä pahempi."
- Torey Hayden - Tiikerin lapsi

Niin, ei kai muuta. Minämietintäkausi taas.
Missä olet, mikä?

"Se oli aika positiivinen yllätys"

Sain tänään taas muistutuksen siitä miten hienoa on saada kirjeitä. Olen oikeastaan aina ylimielissäni kun saan kirjeen, mutta tämä oli ehkä ensimmäinen josta yllätyin näin paljon. Mitä ihmettä!
En muista mainitsinko täällä, mutta lähetin tuossa viime viikolla kirjeen eräälle tyypille. En ehkä maininnut sitä kirjettä, mutta kerroin kuitenkin siitä tyypistä. Taidan lainata itseäni hieman:

Tunsin kerran ihmisen, joka oli oikein hieno. Sitten aika kului ja en enää tuntenut häntä. Puhuimme joskus ja hän sanoi että haluaa että kaikki on niin kuin ennen, että minä olisin kuin ennen.
En suostunut.
Olinkohan oikeassa. En minä halunnut että kaikki olisi kuin ennen, vaan että juuri nyt olisi hienoa.
Niin, vitsi meni jo. Taidan kirjoittaa sille tyypille joskus. 

En edes muista tarkalleen, mitä kirjoitin siihen kirjeeseen (oli muuten hienoa barbie-kirjepaperia taas!) mutta ilmeisesti olin aika vakavasti pohtinut jotain teemoja. Oikeastaan, olin siinä kirjeessä varmaan aika avoin. Taisin pyytää anteeksi jotain, valittaa vähän ja pyytää myös vähän selityksiä. Niin, ja taisin itsekin yrittää muka selittää toimintaani. Olen aika ylpeä siitä kirjeestä: kerrankin kirje joka saattaa jopa muuttaa jotain. Tulee oikein merkityksellinen olo tuollaisesta!

Odotin kyllä vastausta, mutta en todellakaan näin pian tai näin hienoa. En ole vielä analysoinut tuota kirjettä ihan loppuun, mutta kyllä siinä taitaa olla vähän vilpittömyyttäkin mukana. En ole kyllä joka lauseesta ihan varma. Jotenkin hienoa, että tyyppi, josta olen ajatellut lähinnä negatiivisia, kirjoittaa noin hyvän kirjeen minulle. Muistan tuota kirjettä lukiessa todella selkeästi sen miksi en pidä tyypistä ihan kamalan paljon, mutta toisaalta myös sen miksi se kuitenkin on ihan hyvä tyyppi. (Milloin siitä on tullut noin huomaavainen?)
Ja samalla olen ihan mielissäni että uskalsin sitten tehdä aloitteen keskusteluun. Melkein muistan miltä tuntuu antaa anteeksi. Niin, ja saada anteeksi. Ehkä kerron tästä lisää joskus.

Vietin tänään muuten myös syömispäivää hienossa seurassa, mutta en vain jaksa laittaa kuvaa tai kirjoittaa siitä enempää. Hyvää kakkua oli ja silleen!

Biisi, jaa-a, taidan ihan vain randomisti tykätä tuosta. Fiilismusiikkia varmaan.



//
Kyllä minä näen tuon tarinan lävitse. Vaikka olen kuullut sen monta kertaa, taidan vielä kerran palata alkuun. Kenkäni unohtuivat joskus puolimatkaan.

Ja poimin kaikki pellon lemmikit

Hei kaikki.

Kävin tänään tutustumassa yhteen menneistä tulevaisuusmahdollisuuksistani. Piipahdin eräässä lukiossa, missä aina moni hieno tuttuni yläasteajoilta opiskelee. Oli aika jännää ajatella, että jos se ja se ja ehkä myös tuo asia olisi mennyt toisin niin heräisin joka aamu liian aikaisin ehtiäkseni sinne opiskelemaan matikkaa ja englantia. Mutta niin, on pakko sanoa että onneksi valitsin toisin. En varmaan jaksaisi tuolla kovin kauaa.

Niin, kyseessä on sellainen pieni lukio, hyvin pieni. (Sanotaan että paikan nimi on vaikka Lemmikkipelto. Joo tiedän, aivan hillitön nimi, keksin sen aika äkkiä. Ei ole mitenkään kuvaava tietääkseni.) Mutta niin. Olin siellä koko päivän nuuskimassa paikkaa. Vaeltelin ympäriinsä, piilotin pari lappua, bongasin potterfaneja, tutustuin ihan hienoihin ihmisiin ja pyöritin haarukkaani kerrassaan herkullisen näköisessä ruuassa. Osallistuin muutamalle tunnille, kirjoitin pari runoa, yritin eksyä sinne Lemmikkipeltoon ja kävin mummokirpparilla ostamassa taas sellaisen hassun neuleen. Mokomat pyysivät kyllä ylihintaa siitä, olen ihan varma. 

Niin, taisin jo mainitakin että onneksi en mennyt tuonne lukioon. Voi kamala, se luokka oli niin pieni, että kaikki tiesivät toisensa ja olisi pakko tulla siellä kaikkien kanssa toimeen (mutta edelleenkin, hyviä tyyppejä ne kaikki taitavat olla, tuntuu vain jotenkin ahdistavalta tuollainen). Ei, ihan liian yläastetta. Kyllä siihen paikkaan kuitenkin varmasti tottuisi, ja saatan ihan muistakin syistä olla negatiivinen sen suhteen. Oli todella omituista vierailla esimerkiksi hissan kakkoskurssin tunnilla. Joka ikinen oppilas oli ihan hiljaa ja teki kiltisti tehtäviä. Ihmiset viittailivat ihan normaalisti ja osallistuivat. Olin varmaan ainoa joka tekstaili ja epäkeskittyi luokassa. 

Oikeastaan kaikkein epäilyttävintä siinä koko Lemmikkipellossa oli se hiljaisuus. Tunnilla kaikki olivat hiljaa, juttelu oli käytävillä viipyilevää ja vaiteliasta, tuijottaminen oli ilmeetöntä ja lapsetkin olivat kovin ilmeettömiä ja näin muutaman jopa "nukkuvan unissaan", ainakin omien sanojensa mukaan. Kun aulassa joku huusi, se huuto jäi viipymään sinne ja huutaja sai kaikkien huomion. Kun pidin ovea auki laumalle tokaluokkalaisia, yksi suoraan silmiin lähetetty katse kesti kamalan kauan. Asioilla oli jotenkin paljon suuremmat mittasuhteet kuin muualla. Tai niin, tietenkin saatoin kuvitella kaiken. 
Ja kun kävin kylällä, oli kaikkialla hiljaisuus. Ei ollut ääniä, joita hiljaisuus rikkoi vaan ihan oikeasti hiljaisuus, johon äänet tömähtelivät. Tömähtelivät niin, en keksinyt toista sanaa.


Oli niin hienoa kuitenkin, että kiitospalstailen ihan vähän. Ihan oikeasti vähän, muistini on vähän huono.


Iiri, K ja toinen K
Kiits aika yllättävästä mutta hienosta illasta sen ensimmäisen K:n luona. On tosi hienoa että omituisesta yläasteesta huolimatta on niin kivaa jutella randomisti porukalla! Teistä tulee varmasti kaikista hienoja ihmisiä, kuunnelkaa vain sen ensimmäisen K:n nerokkaita elämänohjeita.


Ne tyypit joihin tutustuin tänään
Niin, muistelen että teidät nimet saattoi olla Paula ja Saija. Niin, olitte oikein hienoja ja otitte vierailevan supertähden (minut!) hyvin vastaan. Oli kiva tavata.

Juoruilevat mummot Lemmikkipellon K-kaupassa
Olitte oikein stereotyyppisiä ja se oli kamalan piristävää!

Améliekerho
Tykkään edelleenkin hienoista teemapäivistä ja raportoinnista kahviloissa. Fiilis on aika tosi hieno siellä.


Tyyppi, joka avasi minulle porraskäytävän oven kun olin unohtanut avaimen
Olet oikein ystävällinen!

Niin, oli siellä lukiossa muuten ihan hauskaa joillakin tunneilla. Kirjoittelin täytettä kaverin luentolehtiöön ja omiin muistilappuihini. Tämä jäi sinne matematiikan luokkaan Lemmikkipellon lukioon. Siellä on muuten oikein mukava se matematiikan opettaja.

Lemmikkipelto
on mitä on

         hiljaa

äänettömyys aivan
pyytämättä
   klo 04:21
koko päivän

tämä hiljaisuus
 

Koira joka juoksi katolla

Viikonloppua ja silleen.
Kävin tänään kevätkävelyllä H:n kanssa, käytiin katsomassa kaikkia lempipaikkoja, palelemassa ja juoruilemassa ihan vähän. Olimme molemmat kyllä niin väsyneitä, että hyvä kun pysyimme hereilläkään. Tarkemmin ajatellen saatoimme kävellä unissammekin koko matkan. Oli ihan hauskaa ja sellaista rentoa, kiireetöntä. Tämä paikka on niin kuihtuva että täällä on välillä ihan hiljaista, lukuunottamatta meitä kahta jotka kävelevät kylän läpi ja taskussa soi musiikki. Ja koulurakennus katsoi meitä ihan hiljaa ja vakavana. Ei se kaatunut päälle, koska näin on parempi.

Kun kävelin poispäin H:n kotoa, kokeilin viimein yksinpuhumista. En kuitenkaan uskaltanut puhua suoraan hiljaisuudelle, vaan kuuntelin samalla jotain musiikkia taustalla. Oli oikein miellyttävä keskustelutuokio. Puhuin koirasta joka kävelee katolla ja metsästä joka katosi. Pohdin hieman yksilöä ja yhteiskuntaa, maailmafiilistä, kenkiäni, sitä mistä tässä voi olla kyse ja analysoin ihan vähän koulurakennuksen katsetta. Ja se oli hienoa, vaikka toistinkin aika paljon sanoja "tai siis", "en tiedä" ja "tarkoitan että". Kokeilkaa jos jaksatte, se oli ihan kivaa vaikka varmaan aika hyödytöntä.

Mutta haluan kuitenkin kertoa siitä että vähän ennen. 

Tunsin kerran ihmisen, joka oli oikein hieno. Sitten aika kului ja en enää tuntenut häntä. Puhuimme joskus ja hän sanoi että haluaa että kaikki on niinkuin ennen, että minä olisin kuin ennen.
En suostunut.
Olinkohan oikeassa. En minä halunnut että kaikki olisi kuin ennen, vaan että juuri nyt olisi hienoa.
Niin, vitsi meni jo. Taidan kirjoittaa sille tyypille joskus.

(Joku on ensi heinäkuussa jossain missä saattaa olla aika parasta. Biisi on ihan vain vinkki.)



//
Ja silloin kun mä kävelin mä tiesin että voisin kävellä niin kauan kuin haluaisin mutta en silti olisi kaukana. Katolla istuva koira näkisi aina.

Aika suuri katastrofi

En taida nyt kiinnostua kertomaan viimeisen viikon tapahtumia, vaan fiilistelen ihan yleisesti. Ruotsinopettajani muuten käytti sanaa fiilistellä, ja päätin että se on paras ruotsinopettaja ikinä.

Alkoi uusi jakso ja yritän kovasti olla mielissäni siitä. Luulen että se onnistuu ihan hyvin, koska ulkona on kesä (kevät ei ole vuodenaika, ha!) ja voin käyttää hameita ja pyöräillä ja hengailla. On oikein mukavaa istua jossain ja jutella kun aurinko paistaa ja huijaa että on lämpimämpää kuin onkaan. Niin, jos kevät olisi vuodenaika niin varmaan inhoaisin siinä eniten sitä että se aina huijaa. Vaikka taivas on ihan kesänsininen, niin maassa on vielä kasoittain lunta ja sormia alkaa palella ilman hanskoja. Se on aika ikävää toisinaan.
Mutta onneksi nyt onkin jo kesä.

Tänään oli ihan hienoa taas. Olimme kaupungilla ja näimme kun roskis paloi tuossa, ihan keskustassa. Oli ihan hassua, kun jäimme sitä sitten tuijottelemaan ja kaikki ihan mielissään olivat. Joku pätevä soitti paikalle palokunnan ja toinen pätevä alkoi sammutella sitä jollain vedellä. Sitten sinne tuli kaksi huutavaa paloautoa ja kamalasti palotyyppejä. Ne sanoivat että onpas suuri katastrofi ja hekottelivat vähän. Sitten lähdimme.

Aloitin tässä sosiaalipsykologian kurssin ja taidan pitää siitä aika paljon. On niin pätevä olo kun lukee sitä kirjaa ja fiilistelee ja keksii vähän hienoja esimerkkejä kaikesta. Psykologiassa on aika hienoja määritelmiä, pidän niistä melkein eniten, mutta en ole varma. En malta odottaa että osaan sen kirjan.

On sellainen muumiolo vähän. Sellainen että sitä vain nuuskii kaikkea vähän ylimalkaisesti, mutta ei jaksa oikein keskittyä mitään. Pitäisi vain päättää keskittyä johonkin niin olisin siinä varmasti loistava. Mutta niin. Mihinkähän. Kiinnostaisi vähän keskittyä äidinkielen kurssissa siihen novellin kirjoittamiseen. Toisaalta taas tarkkailemiseen, sillä huomasin että tuo yksi kerrostalo on taas alkanut välähdellä omituisesti: mitä ihmettä siellä tapahtuu! Keskityn aina niin epämääräisesti kaikkeen, että kaikessa on jotain mutta ei kaikkea. Mikähän se on parempi, hmm-hmm, pitänee miettiä asiaa.

Pitäisi yrittää varata aika hammaslääkärille. En oikein tiedä jaksanko suorittaa moista tehtävää huomenna.
Hihi, hauskaa jotaintaita.

Mielissäänpäivä

Voi miten hienoa! Loistava, maaginen ja yllätyksellinen elämäni on täällä taas. Taisin vain unohtaa koko asian vähäksi aikaa, mitä maallisia murheita olenkaan ajatellut. Niin, tänään oli erityisen hieno päivä.

Kaikki alkoi italiankokeella, joka alkoikin tunnin olettamaani myöhemmin ja ehdin valmistautua aika paljon paremmin. Oli hienoa juoksennella E:n kanssa portaita aamulla tyhjässä koulussa ja olla ylpeä osaamastaan italiasta. En tiedä kyllä yhtään miten se koe meni, yksi tehtävä ainakin meni melko puhtaasti arvailemalla. Mutta fiilis oli oikein hieno siellä luokan takanurkassa.

Niin, kokeen jälkeen hengailin S:n hienossa seurassa ja hihittelimme vähän. Sitten lähdin ostamaan kenkiä sisareni kanssa, mutta moisesta ajatuksessa tulikin kunnon shoppailukierros ympäri tämän hienon pikkukaupungin. Parasta oli kyllä kirpparilla, oli niin oikea fiilis siihen tutkimiseen. Löytyi ihan hienoja juttuja kyllä.

Mutta paras osio, joka teki koko päivästä vielä paremman. Kun suunnistin viimein kaupungilta kohti tätä hienoa asuntoa, kuulin yhtäkkiä musiikkia kadulla. Ensin luulin että elämäni oli viimeinkin muuttunut oikeaksi elokuvaksi taustamusiikkeineen, mutta ei sentään! Joku joukko herrasmiehiä oli virittänyt kaiuttimensa ikkunalaudalle ja soitti koko kadulle bilemusiikkia. Kutsuin tietysti seuralaiseni paikalle ja kävimme vähän bilettämässä näiden herrasmiesten ikkunan alla. Olivat oikein kivoja tyyppejä ne ja piristivät kaikkien tarpeeksi huumorintajuisten päivää.

Eikä hieno päiväni vielä siihenkään loppunut. Laskettuani menestyksekkäästi matematiikkaa (elämä pitkä, matikka lyhyt) lähdin aika lailla ex tempore liikkumaan. Kävin taas kerran tasapainottamassa mieleni hengittelyharjoituksilla. Kun lähdin sieltä jumppasalista, olin vain yhtä hymyä ja aivan tyyni. Niin tyyni, että kävelin ulkona uusilla kengilläni vesilätäkköön enkä ensin edes huomannut sitä. Melkein tuntui että ymmärsin mistä puhutaan silloin kun sanotaan että liikunta voi olla hauskaa. Ihan oikeasti! Siellä oli niin hieno tunnelma ja taisin unohtaa olevani ja olin taas koko maailma.

Ulkonakin oli niin hienoa, juuri mukavan lämminviileä hamekeli. Tässä muuten taas haastetta kaikille: käyttäkää tällä viikolla hametta! Itse ajattelin ainakin yrittää laittaa sellaisen joka päivä kouluun. Hypätkää pariin vesilätäkköön ja tanssikaa vähän kadulla. On ihan kamalan helppoa olla mielissään taas!

Niin, biisi on vähän tuollainen mielissäänfiilisbiisi. Kiva video ja silleen, katsokaa tarkkaan jos jaksatte.

Minulla ei ole aavistustakaan

En ole tainnut tässä paljon kirjoitella, koska kevät on vienyt huomioni. Ja koeviikko ja hengailu ja paniikissa psykologian lukeminen ja kahvilat ja sosiaalinen elämä ja projektien harkitseminen ja itsensä kehittämisen pohdiskelu. Ihan kamalaa kun ei vain ehdi päivitellä niin hienosti kuin haluaisi. Mutta niin, ehkä tämä nyt on sitäkin hauskempaa.

Olen miettinyt tässä viime aikoina aika paljon itseäni. Se varmaan johtuu keväästä ja siitä että pitäisi taas olla jotakin. Kävin äskenkin ihan mielissäni vaeltelemassa päämäärättömästi ympäriinsä ja hengailemassa ja hengittelemässä vähän aurinkoa ja tuntemassa itseni oikein hyväksi ihmiseksi. Tiedättehän, että sitä fiilistä omasta hyvyydestä pitää joskus vähän kerätä, koska se itsensä ajatteleminen kuluttaa sitä ainakin minulla.

Mutta niin, yritin siellä ulkona hengaillessani muodostaa kuvaa itsestäni ja yrittää tajuta että kukas minä nyt taas oikein olinkaan. Se ei kyllä oikein onnistunut, en edes ollut ihan varma miltä näytän. (Varmaan ihan hauskalta, vaatteeni olivat ne jotka olivat ensimmäisenä hypänneet mukaan.) Luonnekin oli vähän hämärän peitossa, olen kuitenkin melko vakuuttunut että olen aika tunnollinen.
Ehkä vaikeinta itsensä tajuamisessa on se, että sekoitan iloisesti keskenään sen mitä olen, mitä haluaisin olla ja mitä pitäisi olla ja mitä mieltä olen mistäkin ominaisuudesta. En kuitenkaan ole siitä kovin huolissani, koska minulla on nyt taas vähän enemmän aikaa kuin viime viikolla. Ja minulla on aika hyvä fiilis tästä miettimisestä. Jotakin muutosta on tulossa ja parasta on että en tiedä mitään enkä osaa edes ajatella liian pitkälle tulevaan.

Oi miten hienoa tuolla ulkona nyt on. Aurinko paistaa silmiin ikkunasta kun olen tässä koneella. Ikkuna on auki eikä silti ole epämiellyttävän kylmä. Jos huomenna on yhtä hienoa, saatan yllättää itseni ja lähteä uudelleen ulos. En malta odottaa että kadut on oikeasti kuivia ja voin mennä tutkimusmatkailemaan ympäri kaupunkia. Ja yrittää eksyä metsään. Ja käyttää ballerinoja ja kivaa hametta jossa on hyvä fiilis.

Tällä kertää valitettevan lyhyt kiitospalsta, olenkin lykännyt sitä jo aika kauan. Voisin varmaan puhua muustakin kuin itsestäni.

J&J
Loistavaa hengailuseuraa, kevätjäätelöhetki oli aika upea.

Tyyppi, joka keksi laittaa talomme alakertaan liukumäen
Kiitos! Toivottavasti pääsit itsekin laskemaan sitä mäkeä, on muuten aika hauskaa.

Nelonen
Vähän loistavaa että näytätte Ruman Bettyn uusintoja. Minä tykkään!

S
Hei sinä, on aika hienoa kun olet hieno koska käväiset aina välillä täysin samalla aaltopituudella kanssani ja olet oikein taitava saamaan ainakin minut hymyilemään. Varmaan muutkin, varsinkin parisuhdeneuvoillasi facebookissa.

Ruokalan tädit
Kiitos ruuasta, on ollut oikein maittavaa tällä viikolla. Ja niin, taisimme joskus puhuakin siitä miten hienoa on kun koristelette sen ruokalan aina vaikka ei sitä moni varmaan edes huomaa. 

E
Kiits hei, oli aika loistavaa italianlukemista, vaikka vähän levotonta! Taisin tajuta sen buonoverbin!

Sunnuntai on espanjaksi jotain

Oho, en sitten tullutkaan eilen takaisin kertomaan millaista oli. Ei sillä varmaan ole niin väliä. Oli aika valoisa tämä kaupunki Earth Hourista huolimatta. Mutta oli kyllä hauskaa, kuten aina.

Niin, tänään olen taas viettänyt sunnuntaita. Heräsin joskus ja muistin kääntää kelloa. Ikävää, se vei päivästäni kokonaisen tunnin: heräsin kymmeneltä, mutta kello olikin jo yksitoista. Kurjaa. En ehtinyt kunnolla tunnustella sunnuntaiaamua ikkunan edessä. Tai kuoria sunnuntaiomenaa, vaikka vielä tässä taitaa keretä. Kuitenkin. Luin ahkerasti historiaa: valistus kuulostaa ihan hienolta. Tykkäsin myös siitä 1900-luvun alusta jossa oli niitä polkkatukkaisia jazztyttöjä ja iloista.

Päätin näköjään tälläkin viikolla toteuttaa sosiaalisen lukemisen taktiikkaa ja lähdin kolmeksi tunniksi lukemaan kahvilaan tovereitten kanssa. Oli oikein hienoa ja taisin oppia ainakin liikunnan vaikutukset terveyteen tai jotain. Opiskelimme oikeasti niin ahkerasti, että lopulta meidät häädettiin kun sulkemisaika koitti, kurjaa sekin. Jatkoimme kuitenkin opiskelua vielä Jeminan kanssa täällä meillä. Tiesittekös muuten, että on aika hienoa kun löytää talon alakerrasta liukumäen. Aivan loistavaa. Vietimme siellä monta iloista hetkeä.

Nyt on jotenkin tosi tehokas olo. Se johtuu varmaan koeviikosta. Olen viimein päässyt opiskelumielialaan, se on niin hieno! Sellainen oikein pystyvä ja ryhdikäs ja innokas. (Tosin silti saa väsyttää jos on liikaa tekemistä.) Huomisesta tulee aivan loistava päivä.

Ikkunanpimennystä odotellessa

Oijoi. Kohta alkaa kauan odotettu Earth Hour, mihin toivottavasti joka ikinen on osallistumassa. Tämä on varmaan lempitapahtumiani kaikista, melkein, koska on niin hienoa sulkea valot ja olla yksi tunti kuin ei olisikaan. Pimeässä on kuin näkymätön ja sitten voi fiilistellä sitä. Viime vuonna muistan, kun olin Earth Hourin aikaan yksin kotona. Pimensin koko talon (myös ulkovalot) ja menin ulos keskelle korpea ja katsoin ylös tähtiä ja hengitin. Se oli niin hieno tunne.

Tänä vuonna aion sulkea valot ja lähteä ulos katsomaan moniko on tehnyt samoin. Voi miten hienoa olisi jos koko talo olisi pimeänä, vaikka suhtaudun moiseen aika skeptisesti. Mutta kuitenkin, aiomme mennä J:n kanssa vähän katselemaan kaupungille. Pitää laittaa pari villapaitaa varmaan päälle, tuolla taitaa tuulla.

Tulen pian takaisin kertomaan millaista oli. Nyt soittamaan pianoa.

Ihan sairasta täällä

Ei olisi ehkä kannattanut silloin sunnuntaina lähteä sinne ulos ilman toista huivia. Eikä tekstata ilman käsineitä, vaikka silloin ei palellutkaan. Tai oikeastaan, kyllä se kannatti, jouduin nyt vain hengailemaan sairaana. Maanantaina olin koulussa aika puolikuollut, minkä varmaan useimmat huomasivatkin melko hitaasta ajattelustani. Tiistaina olin lomalla (=sairaana) kotona.

Oli aika hauskaa oikeastaan! Heräsin myöhään ja kuuntelin jotain hittikanavaa radiosta ja fiilistelin. Puolenpäivän jälkeen jaksoin viimein mitata kuumeen (ei muuten ollut edes paljoa) ja vaihdoin musiikin vielä enemmän fiilistelyyn. Luin sen päivän aikana kokonaisen kirjan muuten. Niin, ja ehkä parasta oli se, että kerrankin joku kävi katsomassa minua kun olin sairas. Ihan parasta! Sain sellaisen hienon flunssa-apupakkauksenkin! Illalla lähdin vielä hassuun jazz-konserttiin tuonne itsenikin yllättäen. Ainakin luulisin, voi kyllä olla että hourailen vain enkä oikeasti edes käynyt missään.

Tänään sitten, hmm. Olin koulussa ja oli ihan hilpeää muistaakseni. On niin parasta kun on vähän pihalla vielä ja ajattelee kaikkea ihan omituisia. Niin kuin mietin tässä että esimerkiksi että voi hyvinkin olla että näen kokoajan vain jotain omituista kuumeunta koska elämäni on aika hassua. Mitä ihmettä täällä tapahtuu. Hmm, pitää joskus kirjoittaa enemmän tuosta mitä ihmettä täällä tapahtuu jutusta. Se taitaa olla merkittävä juttu tänä keväänä. Mitä ihmettä oikeasti.

Biisi on hieno ja olen sitä tässä viime aikoina kuunnellut.



Niin, taas yksi juttu mitä ajattelin tänään. Päädyin siihen että joku random kehitystehtäväni varmaan tässä lähiaikoina olisi työstää sitä suorittajatyyppiä pois minusta. Mutta sitten huomasin, että sehän on vähän niin kuin suoritus hävittää se? En siis taida tehdä asialle yhtään mitään niin en ainakaan suorita. Ja niille jotka eivät tiedä: taidan ihan oikeasti olla vähän suorittajatyyppi. Olen kyllä tässä viime viikkojen tai kuukausien, en tiedä, yrittänyt opetella että ihmissuhde ei ole suoritus. Voi ei, taidan yrittää suorittaa tuotakin. Tylsää tämän miettiminen. (Miten ovela pako ikävien asioiden miettimisestä!)

Yritän sitten ihan oikeasti muistaa huomenna kiitospalstan! En tajua, aina tuntuu että en vain ehdi tehdä mitään, esimerkiksi sitä kiitospalstaa. On aika vaikeaa muistaa että minä olen maailma ja aika on minun, koska kaikki vaativat aikaa ja pitäisi tehdä kaikkea enkä minä ehdi tehdä kaikkea. Miksi kaikki eivät voisi pitää tärkeänä jotain hienoa asiaa eikä sitä että argh. Mutta taitaa se kuitenkin olla minusta kiinni kuinka paljon hermostun jostain ajasta. Olisi varmaan hyvä tietää mikä minulle on tärkeää niin voisin miettiä aikaani senkin mukaan. Rankkaa tällainen asioiden työstäminen, niin kuin nyt tuon ajan katoamisen. Alkaa väsyttää ja tekee mieli tehdä jotain muuta.

// Etsin tänään paperia taitellakseni suoran ympyräkartion tilavuuden tai jotain mutta löysinkin kukan matematiikasta.
Keltainen oli liian keltaista
siksi otin kynäni ja väritin
minulla oli enemmän valtaa nyt
mutta koska väritin
sammutin kukan.

Kellotonta

Ei kelloa pääsekään pakoon. Yritin tänään olla kelloton. Aamulla se olikin helppoa kun heräsin ja fiilistelin sunnuntaiaamua. Mutta voi ei - facebook pilasi kaiken. Eihän sitä kellonaikaa päässyt pakoon millään kun se kerran siinä keskustelussa näkyi. Peitin sen silti jollain paperilla. Sitten päätin lähteä kauppaan ja unohtaa siellä ajankulun.

Ja todellakin unohdin sen. Kai kävitte kaikki tänään ulkona, ihan mieletöntä! Kun pääsin ulos täältä talosta, taisin kulkea pitemmän aikaa vain hymyillen ihan mielissäni. Ensiksi näin että aurinko paistoi ihan lämmittävästi ja oli kevät. Sitten huomaisin jonkun randomin sedän kuvailemassa tienreunassa. Se hymyili. Oikeastaan unohdin koko kaupassakäymisen ja lähdin vain fiiliskävelemään ympäriinsä. Päädyin jonnekin ihan outoon paikkaan missä en ollut koskaan ennen käynyt ja se oli aivan huippua. Se taas oli hassua että vastaani käveli vain reippailijoita reippaissa asuissa ja minulla itselläni oli korkkarit jalassa. Kävelin niin kauan että oikeastaan eksyin vähäksi aikaa. Onneksi olin ovela ja tajusin lopulta missä olin ja miten sieltä pääsi pois ja kävin jopa siellä kaupassa.

Kävin muuten toisenkin kerran unohtamassa ulkona ajankulun. En tiedä milloin, mutta lähdin ulos koska huomasin että siellä oli samanlainen valaistus kun syksyllä. Oli todella hienoa vaikka olikin kylmä. Kävin katsomassa olet tässä -siltaa ja luistelijoita. Näin kun lapset laskivat rappusia pulkalla ja kun jotkut randomit sedät käyttivät varmasti vaimojensa koiria kävelyllä. Luistelin korkkareillani jyrkän mäen kanssa ja keräsin katseen vauvalta. Jossain vaiheessa kun aurinko valaisi kasvoni huomasin, että minä olen niin osa maailmaa ettei välillä ole mitään. Se oli tosi hienoa. En tuntenut itseäni.

Kelloton päiväni ei siis onnistunut ihan niinkuin suunnittelin. Oli se silti ihan valaiseva. Vaikka katsoinkin välillä kelloa, minun ei tarvinnut välittää siitä niin kamalasti. Kello tai sen miettiminen ei tunnu niin kamalan tärkeältä nyt. (Tosin en mene vannomaan huomisesta, voi ei, aikatauluja!) Aikaa ei välttämättä ole ja jos on niin se on aika suuri. Kello on vain sellainen hento juttu mikä on laitettu siihen päälle ja se on ihan okei. Minustahan se aika on kiinni. Minä olen maailma.