Siistiä, lakkasin itelle äikänkoekynnet, violettia ja siihen jotain ihmeen tummantummansinistä sähläystä. Vasemman käden nimetön onnistui, mutta oikeasta kädestä ei sitten edes puhuta. Huomenna äidinkielen koe: kielioppia ja tekstitaidon vastauksen tapaista juttua.
Viikonloppu oli yllättävän viihtyisä, mitä nyt vähän stressaava välillä. Tänään oli kuitenkin hienoa lukea monta tuntia kemiaa ja filoa. Kemia sujui astetta paremmin (silti en tiedä mitä on poolisuus tai ainakaan muista), mutta menetän pian hermoni tuon filon kanssa. En vain kestä sitä ihme miettimistä.
Aion viettää seuraavia päiviä pysähdysryntäilemällä. Eli fiuuuh - aika saa kulua liian nopeasti ja sitä saa olla liian vähän paitsi silloin kun päätän pysähtyä keskittymään johonkin hetkeen. Toimii! Nyt menen nukkumaaan: toivottavasti pian on aamu ja olen myös pian tehnyt sen kokeen.
// On hienoa sanoa.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
perjantai 29. tammikuuta 2010
Olla ja haluta olla hyvä
Ei hyvänen aika, nyt riittää tämä kysymysolo ja turhuusahdistus! Käytän tilanteeseeni taas väliaikaista "mitä minä nyt haluan"-ratkaisua ja teen sitä mikä juuri nyt tuntuu kivalta. Nyt haluan tehdä jotain projektia ja aion keskittyä itseeni, yllätys.
Viime postauksessa valitin sitä etten ole vieläkään hyvä missään. Olisi siis varmaan hyvä hetki keksiä se juttu missä olen hyvä. Saattaa nimittäin hyvinkin olla, etten vain tajua sitä missä olen hyvä tai en vain anna lupaa edes yrittää olla hyvä jossain tai tunnustaa sitä.
Missähän minä olisin hyvä, ihan rehellisesti? (Ja kyllä, tiedän että aika lailla kaikessa voisi olla hyvä jos harjoittelisi. En vain välitä siitä nyt.) On varmaan helpompi aloittaa kysymällä missä en ole hyvä, eli aletaan sulkea vaihtoehtoja pois.
En luullakseni ole erityisen musikaalinen, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. En jaksa harjoitella minkään soittamista, koska se on työlästä. En halua harjoitella soittamista, koska en osaa ja siinä kestää niin kauan. En uskalla harjoitella soittamista, koska siitä lähtee ääni, jonka myös muut kuulevat. Soitin kyllä ennen pianoa, mutta lopetin sen koska en jaksanut harjoitella ja koko jutusta alkoi tulla liian suorituspainotteista. Ja aina vain klassista. Olisi niin siistiä osata soittaa nuoteista ihan randomilla mitä vain.
En ole varmaan kovin hyvä kuvallisessa ilmaisussakaan, valokuvaamisesta puhumattakaan. Hyvät arvosanat kuvataiteessa selitän lähinnä innostuksella ja taitavasanaisilla arvioinneilla - oikeasti minulla ei ole näkemystä. Tykkään kyllä toisinaan tehdä jotain kuivapastelleilla, mutta sekin on jotenkin jäänyt. Tämä ei vain innosta ja unohdan sen.
En todellakaan ole myöskään liikunnallisesti erityisen lahjakas, sillä normaali kärrynpyöräkin on aika mahdoton suoritus minulle, puhumattakaan haastavammista liikkeistä. En myöskään keksi vielä oikein mitään lajia josta nauttisin aivan sairaasti. Saattaa tosin olla että tämä asia korjaantuu ajan myötä, kun liikunnasta tulee viimein vapaaehtoista eikä oppilaitoksen sanelemaa pakkoa.
"Yllättäen" laitan ei-listaan myös käsityöt. Ne ovat jees pieninä annoksina, mutta vaativat liikaa keskittymistä ja varmaan jonkinlaista näkemystäkin. Onnistumisen tunne on näissä ihan mieletön, mutta toisaalta se, että pienikin virhe voi pilata koko jutun, lähinnä ahdistaa. Hahmotuskykyni kun ei riitä toisinaan edes solmun tekemiseen.
No niin, tulinpa luetelleeksi äsken ei-listalle ison osan monien elämää. Arvostan kyllä noita juttuja todella paljon, haluaisin olla niissä hyvä, mutta ei. Ei vain toimi. Minulla on huono asenne itseeni tekemässä niitä ja sen saa muuttaa. Voi olla että olen vain ennakkoluuloinen/traumatisoitunut/alemmuuskompleksinen. Hahah. Olenpas tänään taas hilpeä.
Jatketaan listojen vaikeampaan osioon eli siihen, missä olen hyvä. Sinänsä yllättävää että koen tämän vaikeammaksi. Olen nimittäin aika hieno tyyppi. Kai. Olen leija.
Olen hyvä istumaan kiltisti ja näyttämään suhteellisen nätiltä. Minulle on oikein helppoa käyttäytyä hillitysti, nauraa hillitysti ja hymyillä vienosti paikaltani oikeina hetkinä. Tähän tosin tarvitaan oikea ympäristö ja tunnelma, eikä se nättinä istuminen yleensä toimi valokuvissa. Mutta noin yleisesti olen hyvä näyttämään nätiltä, hahah. Ei kovin hyödyllinen tai itseä palkitseva taito.
Olen hyvä organisoimaan omaa toimintaani ja toisinaan muidenkin. Aikataulut ja mahdollisten yllättävien tekijöiden näkeminen suunnitelmissa onnistuvat. Olen myös hyvä etsimään tietoa ja taidan myös pitää siitä. Ainakin jos etsimäni tiedonjyvä on hiukkaakaan kiinnostava.
En minä tiedä. Tämän listan luominen ei oikein onnistu, kun laitan kokoajan vastaan kun keksin joitain asioita missä mahdollisesti voisin olla hyvä. Olen siis ovela ja kirjoitan missä haluaisin olla hyvä.
- Haluaisin olla hyvä meikkaamaan ja laittamaan toisten kynsiä ja hiuksia.
- Haluaisin osata soittaa jotakin todella hyvin. Jotain aivan friikkiä soitinta jostain indokiinasta.
- Haluaisin olla hyvä piristämään ihmisiä jo vaikka pelkällä läsnäolollani.
- Haluaisin olla hyvä ja monipuolinen kirjoittaja.
- Olisi myös tosi kiva olla lahjakas kaikessa minkä laitoin ei-listalle.
- Haluaisin olla hyvä puhumaan.
Ja nyt unohdin koko jutun pointin. *Selaa takaisin alkuun..* Ai, siis idea oli etsiä asia missä olen hyvä! Ei tainnut ihan onnistua. Nuo mitkä luettelin, eivät täsmää siihen missä myös haluaisin olla hyvä, vaikka hienoja juttuja ovatkin. Olisiko siis järkevää kehittää jotain noista asioista, missä haluan olla hyvä? Miten kehittää? Mitä niistä? Mikä on järkevää?
Milloin lopetan tämän vaatimisen?
Mitä järkeä on olla hyvä jossain?
Miksi olen?
Mitäs? :--D
Näin eilen unta että olin BB-talossa ja siellä oli kaikkia muitakin mutta heräsin ennen kuin ensimmäinen päällikkökilpailu oli edes päättynyt. Toivottavasti tuo ihana uni jatkuu tänä yönä. Jännittävää!
Viime postauksessa valitin sitä etten ole vieläkään hyvä missään. Olisi siis varmaan hyvä hetki keksiä se juttu missä olen hyvä. Saattaa nimittäin hyvinkin olla, etten vain tajua sitä missä olen hyvä tai en vain anna lupaa edes yrittää olla hyvä jossain tai tunnustaa sitä.
Missähän minä olisin hyvä, ihan rehellisesti? (Ja kyllä, tiedän että aika lailla kaikessa voisi olla hyvä jos harjoittelisi. En vain välitä siitä nyt.) On varmaan helpompi aloittaa kysymällä missä en ole hyvä, eli aletaan sulkea vaihtoehtoja pois.
En luullakseni ole erityisen musikaalinen, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. En jaksa harjoitella minkään soittamista, koska se on työlästä. En halua harjoitella soittamista, koska en osaa ja siinä kestää niin kauan. En uskalla harjoitella soittamista, koska siitä lähtee ääni, jonka myös muut kuulevat. Soitin kyllä ennen pianoa, mutta lopetin sen koska en jaksanut harjoitella ja koko jutusta alkoi tulla liian suorituspainotteista. Ja aina vain klassista. Olisi niin siistiä osata soittaa nuoteista ihan randomilla mitä vain.
En ole varmaan kovin hyvä kuvallisessa ilmaisussakaan, valokuvaamisesta puhumattakaan. Hyvät arvosanat kuvataiteessa selitän lähinnä innostuksella ja taitavasanaisilla arvioinneilla - oikeasti minulla ei ole näkemystä. Tykkään kyllä toisinaan tehdä jotain kuivapastelleilla, mutta sekin on jotenkin jäänyt. Tämä ei vain innosta ja unohdan sen.
En todellakaan ole myöskään liikunnallisesti erityisen lahjakas, sillä normaali kärrynpyöräkin on aika mahdoton suoritus minulle, puhumattakaan haastavammista liikkeistä. En myöskään keksi vielä oikein mitään lajia josta nauttisin aivan sairaasti. Saattaa tosin olla että tämä asia korjaantuu ajan myötä, kun liikunnasta tulee viimein vapaaehtoista eikä oppilaitoksen sanelemaa pakkoa.
"Yllättäen" laitan ei-listaan myös käsityöt. Ne ovat jees pieninä annoksina, mutta vaativat liikaa keskittymistä ja varmaan jonkinlaista näkemystäkin. Onnistumisen tunne on näissä ihan mieletön, mutta toisaalta se, että pienikin virhe voi pilata koko jutun, lähinnä ahdistaa. Hahmotuskykyni kun ei riitä toisinaan edes solmun tekemiseen.
No niin, tulinpa luetelleeksi äsken ei-listalle ison osan monien elämää. Arvostan kyllä noita juttuja todella paljon, haluaisin olla niissä hyvä, mutta ei. Ei vain toimi. Minulla on huono asenne itseeni tekemässä niitä ja sen saa muuttaa. Voi olla että olen vain ennakkoluuloinen/traumatisoitunut/alemmuuskompleksinen. Hahah. Olenpas tänään taas hilpeä.
Jatketaan listojen vaikeampaan osioon eli siihen, missä olen hyvä. Sinänsä yllättävää että koen tämän vaikeammaksi. Olen nimittäin aika hieno tyyppi. Kai. Olen leija.
Olen hyvä istumaan kiltisti ja näyttämään suhteellisen nätiltä. Minulle on oikein helppoa käyttäytyä hillitysti, nauraa hillitysti ja hymyillä vienosti paikaltani oikeina hetkinä. Tähän tosin tarvitaan oikea ympäristö ja tunnelma, eikä se nättinä istuminen yleensä toimi valokuvissa. Mutta noin yleisesti olen hyvä näyttämään nätiltä, hahah. Ei kovin hyödyllinen tai itseä palkitseva taito.
Olen hyvä organisoimaan omaa toimintaani ja toisinaan muidenkin. Aikataulut ja mahdollisten yllättävien tekijöiden näkeminen suunnitelmissa onnistuvat. Olen myös hyvä etsimään tietoa ja taidan myös pitää siitä. Ainakin jos etsimäni tiedonjyvä on hiukkaakaan kiinnostava.
En minä tiedä. Tämän listan luominen ei oikein onnistu, kun laitan kokoajan vastaan kun keksin joitain asioita missä mahdollisesti voisin olla hyvä. Olen siis ovela ja kirjoitan missä haluaisin olla hyvä.
- Haluaisin olla hyvä meikkaamaan ja laittamaan toisten kynsiä ja hiuksia.
- Haluaisin osata soittaa jotakin todella hyvin. Jotain aivan friikkiä soitinta jostain indokiinasta.
- Haluaisin olla hyvä piristämään ihmisiä jo vaikka pelkällä läsnäolollani.
- Haluaisin olla hyvä ja monipuolinen kirjoittaja.
- Olisi myös tosi kiva olla lahjakas kaikessa minkä laitoin ei-listalle.
- Haluaisin olla hyvä puhumaan.
Ja nyt unohdin koko jutun pointin. *Selaa takaisin alkuun..* Ai, siis idea oli etsiä asia missä olen hyvä! Ei tainnut ihan onnistua. Nuo mitkä luettelin, eivät täsmää siihen missä myös haluaisin olla hyvä, vaikka hienoja juttuja ovatkin. Olisiko siis järkevää kehittää jotain noista asioista, missä haluan olla hyvä? Miten kehittää? Mitä niistä? Mikä on järkevää?
Milloin lopetan tämän vaatimisen?
Mitä järkeä on olla hyvä jossain?
Miksi olen?
Mitäs? :--D
Näin eilen unta että olin BB-talossa ja siellä oli kaikkia muitakin mutta heräsin ennen kuin ensimmäinen päällikkökilpailu oli edes päättynyt. Toivottavasti tuo ihana uni jatkuu tänä yönä. Jännittävää!
torstai 28. tammikuuta 2010
Odotettavissa lievää poissaolevuutta, ehkä
Älkäähän nyt täysin yöunianne menettäkö, mutta tämä valtava mielissäänolon jaksoni taitaa lähestyä loppuaan. Ei siinä mitään, tänään oli oikein mukavaa (wuhuu, tyhjän koulun konsertti!) mutta ihan tuossa parikymmentä minuuttia alkoi tulla turhuusahdistus. Mikä ihmeen pointti on yhtään missään mitä teen? Mikä ihmeen pakko minun on muuttaa asioita ja tehdä niille jotain? Mitä varten haluan tehdä asioita, mitä se auttaa? Minkä ihmeen takia olen?
Älkää ottako niin vakavasti, sysään nuo kohta odottamaan seuraavaa valvotun yön hienoa keskustelua. Sillä välin jatkan asioiden tekemistä, koska tähänkään mennessä ei ole käynyt kovin huonosti.
Toinen asia, joka alkoi tänään häiritä on se, että pahin niin kutsuttu ongelmani taitaa edelleen olla sama kuin ala-asteella. En edelleenkään ole löytänyt mitään asiaa, jossa juuri minä olisin aika hyvä. En halua olla mikään paras, mutta olisi kiva osata jotain. Tätä voi olla vaikea ymmärtää. Toinen on se, etten edelleenkään oikein osaa sosiaalista elämää. Tänään huomasin että toisinaan ihan normaali kommunikointi on aika vaikeaa: ihan niin kuin ennenkin, todella turhauttavaa. Pitäisi varmaan alkaa taas kehittämään itseään, mutta nämä oivallukset yhdistettynä turhuusahdistukseen eivät varmastikaan tuota minkäänlaista tulosta. Miksi kehittäisin itseäni, kun en tiedä miksi ihmeessä teen sen? Melkein tekisi mieli jättää vuosipäivä tuon oivalluksen takia välistä, mutta ehkä on ihan järkevää arvostaa hienoja hetkiään sen verran etten tee sitä.
Tämä menee varmaan aika pian ohi, kun en kiinnitä siihen huomiota. Nyt ei ole aikaa ahdistua. Saa rohkaista.
Voisi olla sopiva hetki vähän rentoutua taas. Ehkä olen vain väsynyt.
Mutta sitten itse asiaan: kiitospalstaan! Teen tämän uudestaan, koska viimeksi tämän tekeminen oli ihan sairaan kivaa.
Kaikki tyypit, jotka kulkevat aamulla minua ennen koulun ovesta ja aukaisevat sen oven.
En pidä yhtään ovien aukaisemisesta.
Varmasti mielellään nimettömänä pysyvä entinen luokkakaverini
On tosi hienoa, että olen niin avoin tutustumaan ja hengaamaan ihmisten kanssa. On aina tosi kiva kuulla (tosin kiertotietä) siisteistä jutuistasi.
Arvo Pärt
Olet tehnyt oikein hienon kappaleen.
S ja T
Tämä on aika vaikea, koska en tykkää aina sanoa kaikkea kirjallisesti! Tulkaa joskus sopivalla hetkellä kysymään mitä olisin kirjoittanut tähän, yritän sitten muistaa! Tosin olkaa sitten varmoja että teitä kiinnostaa sillä hetkellä. Niin, jos huomaatte että tarkoitan teitä :----)
NRJ-biisivalintojen tekijät
Kiits hei, loistavaa musiikkia! Äskenkin juuri oikeaan aikaan soi tuo Fireflies!
Keksin juuri, että haluan kirjoittaa tänne ystävänpäivästä, talvesta, fiiliksestä, vuosipäivästä ja suunnittelemisesta. Joskus.
Älkää ottako niin vakavasti, sysään nuo kohta odottamaan seuraavaa valvotun yön hienoa keskustelua. Sillä välin jatkan asioiden tekemistä, koska tähänkään mennessä ei ole käynyt kovin huonosti.
Toinen asia, joka alkoi tänään häiritä on se, että pahin niin kutsuttu ongelmani taitaa edelleen olla sama kuin ala-asteella. En edelleenkään ole löytänyt mitään asiaa, jossa juuri minä olisin aika hyvä. En halua olla mikään paras, mutta olisi kiva osata jotain. Tätä voi olla vaikea ymmärtää. Toinen on se, etten edelleenkään oikein osaa sosiaalista elämää. Tänään huomasin että toisinaan ihan normaali kommunikointi on aika vaikeaa: ihan niin kuin ennenkin, todella turhauttavaa. Pitäisi varmaan alkaa taas kehittämään itseään, mutta nämä oivallukset yhdistettynä turhuusahdistukseen eivät varmastikaan tuota minkäänlaista tulosta. Miksi kehittäisin itseäni, kun en tiedä miksi ihmeessä teen sen? Melkein tekisi mieli jättää vuosipäivä tuon oivalluksen takia välistä, mutta ehkä on ihan järkevää arvostaa hienoja hetkiään sen verran etten tee sitä.
Tämä menee varmaan aika pian ohi, kun en kiinnitä siihen huomiota. Nyt ei ole aikaa ahdistua. Saa rohkaista.
Voisi olla sopiva hetki vähän rentoutua taas. Ehkä olen vain väsynyt.
Mutta sitten itse asiaan: kiitospalstaan! Teen tämän uudestaan, koska viimeksi tämän tekeminen oli ihan sairaan kivaa.
Kaikki tyypit, jotka kulkevat aamulla minua ennen koulun ovesta ja aukaisevat sen oven.
En pidä yhtään ovien aukaisemisesta.
Varmasti mielellään nimettömänä pysyvä entinen luokkakaverini
On tosi hienoa, että olen niin avoin tutustumaan ja hengaamaan ihmisten kanssa. On aina tosi kiva kuulla (tosin kiertotietä) siisteistä jutuistasi.
Arvo Pärt
Olet tehnyt oikein hienon kappaleen.
S ja T
Tämä on aika vaikea, koska en tykkää aina sanoa kaikkea kirjallisesti! Tulkaa joskus sopivalla hetkellä kysymään mitä olisin kirjoittanut tähän, yritän sitten muistaa! Tosin olkaa sitten varmoja että teitä kiinnostaa sillä hetkellä. Niin, jos huomaatte että tarkoitan teitä :----)
NRJ-biisivalintojen tekijät
Kiits hei, loistavaa musiikkia! Äskenkin juuri oikeaan aikaan soi tuo Fireflies!
Keksin juuri, että haluan kirjoittaa tänne ystävänpäivästä, talvesta, fiiliksestä, vuosipäivästä ja suunnittelemisesta. Joskus.
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Koeviikko!
Nyt se alkaa: lukeminen, alleviivailu, ajatuskarttailu, kirjoittamisesta kipeän ranteen venyttely, hyödyllisten asioiden ajatteleminen, pitkään koulun ruokalassa hilluminen, aikatauluttaminen, pakkasessa kirjastoon kiirehtiminen, flow-lukeminen, muistilappuilu, pikatarkistukset muistiinpanoista 5 sekuntia ennen kuin saa koepaperin, liika vapaa-aika, piilodatailu, kirjapinon katselu, tyylikkäästi pukeutuminen, panikoituminen ensi jaksosta, kalenterin tiirailu, hukatun pyyhkärin etsiminen, rentoutusmusiikin kuuntelu, tyhmien muistisääntöjen keksiminen..
"Apua, en oo lukenu tarpeeksi IIK"
"Mitä sää laitoit siihen ja siihen kohtaan?"
"Mikä koe sulla oli?"
"Oon ruokalassa, tuu tänne, täällä on x, x, x, x, ja x!"
"Oliko vaikee, menikö hyvin?"
"EI JAKSA LUKEE, katotaan salkkarit!"
"No on mulla ehkä koeviikon jälkeen aikaa.."
"Enää 5 koetta, vaa ei paljo kiinnosta, pakko lukee kemiaa"
"Voi että ois nii kiva vaa pakko lukee vähä itaa"
"LA MAAACHINAA! hihihihihiii!"
"Ei järkyttävä, taas meni sairaasti rahaa kaakaoon!"
Koeviikko on lomaviikko ja tunnelma korkealla. Ainakin vielä. Katsotaan sitten maantiedon kokeen jälkeen uudelleen. Hahaa, alan taas olla vähän turhan hilpeä.
PS. Huomenna kiitospalsta!
"Apua, en oo lukenu tarpeeksi IIK"
"Mitä sää laitoit siihen ja siihen kohtaan?"
"Mikä koe sulla oli?"
"Oon ruokalassa, tuu tänne, täällä on x, x, x, x, ja x!"
"Oliko vaikee, menikö hyvin?"
"EI JAKSA LUKEE, katotaan salkkarit!"
"No on mulla ehkä koeviikon jälkeen aikaa.."
"Enää 5 koetta, vaa ei paljo kiinnosta, pakko lukee kemiaa"
"Voi että ois nii kiva vaa pakko lukee vähä itaa"
"LA MAAACHINAA! hihihihihiii!"
"Ei järkyttävä, taas meni sairaasti rahaa kaakaoon!"
Koeviikko on lomaviikko ja tunnelma korkealla. Ainakin vielä. Katsotaan sitten maantiedon kokeen jälkeen uudelleen. Hahaa, alan taas olla vähän turhan hilpeä.
PS. Huomenna kiitospalsta!
tiistai 26. tammikuuta 2010
Hermoilemista
Ei hätää, mielissään oleminen jatkuu. Nyt lopetan sen ajattelemisen ja olen vain. Ainakin yritän!
Tänään on ollut jotenkin rasittava päivä. Todella hyvä päivä, mutta jotenkin aika rasittava. Olen vähän tai vähän enemmän hermona. En silloin jos olen seurassa, mutta nyt kun datailen täällä itsekseni niin alkaa ilmestyä sellaisia pakko-oireita hermota välillä jostakin. Toisaalta se on ihan hyvä mutta toisaalta se tekee minustakin aika rasittavan. En vain jaksa kuunnella mitään turhaa ja toisten saamattomuus (omani ohella) ottaa aika pahasti päähän. Se siinä on hyvää, etten jaksa kiinnittää liikaa huomiota omiin virheisiini. Olen niin hermona ettei sellaiseen ole aikaa.
Kävin tänään tehokkaasti rentoutumassa ja yllätykseksi liikkuen. Tunti oli tosi kiva, sai vain ajatella omia asioitaan ihan rauhassa samalla kun kuitenkin teki jotain hyödyllistä. Oikeastaan aika täydellinen lajivalinta tälle päivälle: en olisi kestänyt mitään liian vaikeaa. Miinusta oli se, että valitsin epäonnekseni paikkani peilin vierestä ja oman huonon ryhtini katsominen alkoi vähän rasittaa.
Tällä hetkellä oloni on kuitenkin edelleen vähän rasittunut ja rasittava. Joka viides sekunti huomaan että jännitän niskaa ja hartioita ihan liian paljon ja mieleni liikkuu jatkuvasti jossakin ilmastodiagrammien, facebookin, tiskaamisen ja tämän kirjoittamisen välillä. Huomaatteko kuinka hätiköin itseni heti miellyttävimpään tekemiseen hyödyllisten sijasta? Tämä nykyinen olotilani ei tosiaan ole ihan miellyttävä. Pitäisi varmaan yrittää nukkua tämä yö kunnolla ja yrittää kaikin keinoin huomenaamua uhkaava vaatekriisi. Ja lopettaa tämä jatkuva stressaaminen ja suunnittelu ja äääääää! Ei ole normaalia!
Tältä päivältä jäi mieleen sana "suorittajatyyppi", pitää antaa sen kaikua pari viikkoa (vuosipäivää odotellessa!) ja selitän siitä sitten mitä tulee mieleen. Taas suunnittelin jotain. Voi ei. En jaksa. Argh. Rentoudu, no niin, hengitä sisään... ja ulos. Okei, nyt olen rauhallinen. Ja rauhoitun loppuillaksi. Sovittu?
PS. EI ENÄÄ YHTÄÄN TUNTIA FILOA! Ikinä. Ehkä.
Tänään on ollut jotenkin rasittava päivä. Todella hyvä päivä, mutta jotenkin aika rasittava. Olen vähän tai vähän enemmän hermona. En silloin jos olen seurassa, mutta nyt kun datailen täällä itsekseni niin alkaa ilmestyä sellaisia pakko-oireita hermota välillä jostakin. Toisaalta se on ihan hyvä mutta toisaalta se tekee minustakin aika rasittavan. En vain jaksa kuunnella mitään turhaa ja toisten saamattomuus (omani ohella) ottaa aika pahasti päähän. Se siinä on hyvää, etten jaksa kiinnittää liikaa huomiota omiin virheisiini. Olen niin hermona ettei sellaiseen ole aikaa.
Kävin tänään tehokkaasti rentoutumassa ja yllätykseksi liikkuen. Tunti oli tosi kiva, sai vain ajatella omia asioitaan ihan rauhassa samalla kun kuitenkin teki jotain hyödyllistä. Oikeastaan aika täydellinen lajivalinta tälle päivälle: en olisi kestänyt mitään liian vaikeaa. Miinusta oli se, että valitsin epäonnekseni paikkani peilin vierestä ja oman huonon ryhtini katsominen alkoi vähän rasittaa.
Tällä hetkellä oloni on kuitenkin edelleen vähän rasittunut ja rasittava. Joka viides sekunti huomaan että jännitän niskaa ja hartioita ihan liian paljon ja mieleni liikkuu jatkuvasti jossakin ilmastodiagrammien, facebookin, tiskaamisen ja tämän kirjoittamisen välillä. Huomaatteko kuinka hätiköin itseni heti miellyttävimpään tekemiseen hyödyllisten sijasta? Tämä nykyinen olotilani ei tosiaan ole ihan miellyttävä. Pitäisi varmaan yrittää nukkua tämä yö kunnolla ja yrittää kaikin keinoin huomenaamua uhkaava vaatekriisi. Ja lopettaa tämä jatkuva stressaaminen ja suunnittelu ja äääääää! Ei ole normaalia!
Tältä päivältä jäi mieleen sana "suorittajatyyppi", pitää antaa sen kaikua pari viikkoa (vuosipäivää odotellessa!) ja selitän siitä sitten mitä tulee mieleen. Taas suunnittelin jotain. Voi ei. En jaksa. Argh. Rentoudu, no niin, hengitä sisään... ja ulos. Okei, nyt olen rauhallinen. Ja rauhoitun loppuillaksi. Sovittu?
PS. EI ENÄÄ YHTÄÄN TUNTIA FILOA! Ikinä. Ehkä.
maanantai 25. tammikuuta 2010
Seitsemän päivää, iiks!
Tämä ei oikeasti voi olla ihan todellista. Viikko, siis kuvitelkaa, viikko ja olen ollut koko sen ajan aika mielissäni. Pitäisi varmaan lopettaa tuon asian ajatteleminen tai menen ja kehitän itselleni ongelmia. Mutta mitä ihmettä: VIIKKO. Voi antakaa minun olla yhä vain hyvällä tuulella! Olo on niin luottavainen, en osaa ajatella edes mikä olisi nyt mahdollinen uhkaava ongelma. Tai osaan, mutta se ei tunnu yhtään todelliselta.
Tällä hetkellä ainoa todellinen ongelmantapainen voisi olla uhkaava stressi. Koeviikko lähestyy edelleen (iiks) ja kalenterini näyttää vähän turhan täydeltä. Olen kuitenkin käsitellyt stressinalkua aika taitavasti sysäämällä pahimmat purkaukset illalle ja huomenna menen purkamaan stressiä hienoon "hengitellään ja vähän venytellään" jumppaan. Maltan tuskin odottaa.
Minulla on pipo päässä. Ei kylläkään se söpö harmaa. Vaan tämä vanha vaalea pipo. Tämä on aika symppis. On aika jännä miten villasukkiin ja pipoihin kiintyy, paljon enemmän kuin johonkin huiveihin tai vaikka farkkuihin. Kuuntelen varmaan voicea, ei ole ihan varma. Aioin myös lukea kemiaa, mutta en osaa päättää tartunko sittenkin ensin italian- tai maantiedon kirjaan. Kirjoittelen sitten tänne siihen asti että osaan päättää.
Tänään oli tosiaan aika yllättävästi loistava päivä, ainakin tähän mennessä. Yllätin itseni ja täytyy kyllä sanoa että minutkin yllätettiin. Mutta omaksi yllätyksekseni:
- Koulussa kiinnoistuin aika paljon aiheista. (jihuu, eroosio on kunnianhimoni rakkain kohde!)
- Uskalsin viimein, tokavikalla filon tunnilla, ottaa kontaktia siihen randomiin tyyppiin siellä. En tiedä kuka se oli.
- Kaikki sujui juuri niinkuin halusin, ja ihan suunnittelematta.
- Kemiantunnilla onnistuin viihtymään. En sitten tiedä miten muut viihtyivät kun kikattelin siellä.
- Koulun jälkeen kaakaolle hienossa seurassa kuten aina. Tykkäsin!
- Nauroin aika vapautuneesti.
Katsotaan sitten niitä minut yllättäneitä tyyppejä ja tilanteita vaikka viikon kiitospalstalla myöhemmin. Ehkä.
Voisin harkita lähiaikoina postausta jostain ihan oikeasta aiheesta, kun ideoitakin on jo muutama. Olisi kuitenkin ihan kiva jos joku jaksaisi ehdottaakin jotain, mutta ei ole mikään pakko enkä loukkaannu hiljenemisestä. Kameran kanssa en todellakaan jaksa alkaa tappelemaan, joten ei, ei aio laittaa tänne kuvia. (Edellisistähän on vasta monta kuukautta, eipäs nyt hoppuilla!) Mutta jostain tietystä aiheesta voisin kirjoittaa.
Klik-klikit uudistuneet taas vähäsen.
Aika hauska.
Tällä hetkellä ainoa todellinen ongelmantapainen voisi olla uhkaava stressi. Koeviikko lähestyy edelleen (iiks) ja kalenterini näyttää vähän turhan täydeltä. Olen kuitenkin käsitellyt stressinalkua aika taitavasti sysäämällä pahimmat purkaukset illalle ja huomenna menen purkamaan stressiä hienoon "hengitellään ja vähän venytellään" jumppaan. Maltan tuskin odottaa.
Minulla on pipo päässä. Ei kylläkään se söpö harmaa. Vaan tämä vanha vaalea pipo. Tämä on aika symppis. On aika jännä miten villasukkiin ja pipoihin kiintyy, paljon enemmän kuin johonkin huiveihin tai vaikka farkkuihin. Kuuntelen varmaan voicea, ei ole ihan varma. Aioin myös lukea kemiaa, mutta en osaa päättää tartunko sittenkin ensin italian- tai maantiedon kirjaan. Kirjoittelen sitten tänne siihen asti että osaan päättää.
Tänään oli tosiaan aika yllättävästi loistava päivä, ainakin tähän mennessä. Yllätin itseni ja täytyy kyllä sanoa että minutkin yllätettiin. Mutta omaksi yllätyksekseni:
- Koulussa kiinnoistuin aika paljon aiheista. (jihuu, eroosio on kunnianhimoni rakkain kohde!)
- Uskalsin viimein, tokavikalla filon tunnilla, ottaa kontaktia siihen randomiin tyyppiin siellä. En tiedä kuka se oli.
- Kaikki sujui juuri niinkuin halusin, ja ihan suunnittelematta.
- Kemiantunnilla onnistuin viihtymään. En sitten tiedä miten muut viihtyivät kun kikattelin siellä.
- Koulun jälkeen kaakaolle hienossa seurassa kuten aina. Tykkäsin!
- Nauroin aika vapautuneesti.
Katsotaan sitten niitä minut yllättäneitä tyyppejä ja tilanteita vaikka viikon kiitospalstalla myöhemmin. Ehkä.
Voisin harkita lähiaikoina postausta jostain ihan oikeasta aiheesta, kun ideoitakin on jo muutama. Olisi kuitenkin ihan kiva jos joku jaksaisi ehdottaakin jotain, mutta ei ole mikään pakko enkä loukkaannu hiljenemisestä. Kameran kanssa en todellakaan jaksa alkaa tappelemaan, joten ei, ei aio laittaa tänne kuvia. (Edellisistähän on vasta monta kuukautta, eipäs nyt hoppuilla!) Mutta jostain tietystä aiheesta voisin kirjoittaa.
Klik-klikit uudistuneet taas vähäsen.
Aika hauska.
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Viikonlopun tähtihetki
Olen aika ehjä. Vaikka loppuviikko oli ajatuksena vähän karmiva loistavan alkuviikon takia, on minulla kuitenkin mennyt ihan hyvin. Tai sama kai se on sanoa että todella hyvin.
Eilen kävi jännä juttu. Pidin itselle rankan koeviikollelukemispäivän jälkeen sellaista rentoutushommaa. (Kyllä, jotkut tekevät niin ihan oikeasti.) Eli laitoin hiuksille ja kasvoille naamion, kuuntelin radiota ja rentouduin. En juuri sillä hetkellä halunnut kuunnella NRJ:ltä mitään poppia, joten aloin selaamaan kanavia. Sitten se tapahtui: joltakin sillä hetkellä tunnistamattomalta kanavalta kuului jokin aivan ihana klassinen kappale, todella rauhallinen ja kaunis. Jäin kuuntelemaan sitä, enkä oikein uskaltanut edes mennä pesemään naamiota pois, sillä pelkäsin etten saisi ikinä tietää mikä kappale oli kyseessä. Ja niin tässä olikin lähellä käydä.
Kun palasin takaisin radion ääreen pestyäni naamion (pakko se oli pestä, kuvitelkaa nyt jos siitä olisi aiheutunut vaikka punoitusta liian pitkän vaikutusajan vuoksi :O) kappale oli päättynyt, ja kuulin enää juontajan viimeiset kommentit kappaleesta. Kyseessä oli siis jokin ylen toivekonsertin tapaisista jutuista, ja kappaleen oli toivonut joku Linnea. Kappale oli omistettu kaikille Suomen lukiolaisille, että he jaksaisivat opiskella. Aivan uskomatonta! Arvaatte varmaan että olin aika iloinen!
Mutta: pahinta oli se, etten oikein tiennyt mistä etsisin kyseistä biisiä. Tänään kuitenkin ryhdistäydyin ja aloin seikkailemaan pitkin nettiä. Ja kuinka ollakaan, löysin kyseisen radio-ohjelman ja kuuntelin sitä netissä. Kuulin sieltä viimein kappaleen nimen, löysin sen Youtubesta ja nyt olenkin kuunnellut sitä aika kauan.
Tuo on ihana. Melkein pelasti päiväni. Nyt vain vähän harmittaa, että tiedän kuka toiveen lähetti, mutta en tiedä mistä löydän tyypin. En ehkä halua sanoa nimeä täällä. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin lukiolaistyttö, varmaan myös aika iloinen tyyppi kun nauroi siinä lähetyksessäkin. Löysin facebookista (:D) samannimisen tyypin, mutta minulla ei ole mitään varmuutta onko se sama henkilö. Pitää varmaan vähän jatkaa salapoliisintyötä. Kunnon kyylä.
// Muutoksesta vielä: en vieläkään tiedä mitä se on. Mutta se lähenee tai ainakin on lähellä. Tiedä sitten. Jännittävää.
Siinä on melkein jotain lamauttavaa.
Eilen kävi jännä juttu. Pidin itselle rankan koeviikollelukemispäivän jälkeen sellaista rentoutushommaa. (Kyllä, jotkut tekevät niin ihan oikeasti.) Eli laitoin hiuksille ja kasvoille naamion, kuuntelin radiota ja rentouduin. En juuri sillä hetkellä halunnut kuunnella NRJ:ltä mitään poppia, joten aloin selaamaan kanavia. Sitten se tapahtui: joltakin sillä hetkellä tunnistamattomalta kanavalta kuului jokin aivan ihana klassinen kappale, todella rauhallinen ja kaunis. Jäin kuuntelemaan sitä, enkä oikein uskaltanut edes mennä pesemään naamiota pois, sillä pelkäsin etten saisi ikinä tietää mikä kappale oli kyseessä. Ja niin tässä olikin lähellä käydä.
Kun palasin takaisin radion ääreen pestyäni naamion (pakko se oli pestä, kuvitelkaa nyt jos siitä olisi aiheutunut vaikka punoitusta liian pitkän vaikutusajan vuoksi :O) kappale oli päättynyt, ja kuulin enää juontajan viimeiset kommentit kappaleesta. Kyseessä oli siis jokin ylen toivekonsertin tapaisista jutuista, ja kappaleen oli toivonut joku Linnea. Kappale oli omistettu kaikille Suomen lukiolaisille, että he jaksaisivat opiskella. Aivan uskomatonta! Arvaatte varmaan että olin aika iloinen!
Mutta: pahinta oli se, etten oikein tiennyt mistä etsisin kyseistä biisiä. Tänään kuitenkin ryhdistäydyin ja aloin seikkailemaan pitkin nettiä. Ja kuinka ollakaan, löysin kyseisen radio-ohjelman ja kuuntelin sitä netissä. Kuulin sieltä viimein kappaleen nimen, löysin sen Youtubesta ja nyt olenkin kuunnellut sitä aika kauan.
Tuo on ihana. Melkein pelasti päiväni. Nyt vain vähän harmittaa, että tiedän kuka toiveen lähetti, mutta en tiedä mistä löydän tyypin. En ehkä halua sanoa nimeä täällä. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin lukiolaistyttö, varmaan myös aika iloinen tyyppi kun nauroi siinä lähetyksessäkin. Löysin facebookista (:D) samannimisen tyypin, mutta minulla ei ole mitään varmuutta onko se sama henkilö. Pitää varmaan vähän jatkaa salapoliisintyötä. Kunnon kyylä.
// Muutoksesta vielä: en vieläkään tiedä mitä se on. Mutta se lähenee tai ainakin on lähellä. Tiedä sitten. Jännittävää.
Siinä on melkein jotain lamauttavaa.
perjantai 22. tammikuuta 2010
en tiennyt
// Jotain muutosta on tulossa. Minulla on siitä oikein vahva tunne. Ei vain sitä että loppuviikko saattaa olla pettymys, ehkä ei. Jotain hienompaa. Mahtavaa.
Minulla ei ole vielä aavistustakaan.
Melkein odotan vuosipäivää.
Kerron siitä joskus ehkä. Jos kiinnostaa?
Minulla ei ole vielä aavistustakaan.
Melkein odotan vuosipäivää.
Kerron siitä joskus ehkä. Jos kiinnostaa?
torstai 21. tammikuuta 2010
Mikä boogie, radio kysyi
Alan käydä vähän tylsäksi kun hehkutan täällä miten kivaa on. Taas menee liian pitkään liian hyvin, olen varmaan unohtanut jotain tärkeää.. On nimittäin huolestuttavaa, että koeviikkoa ennen on näin mukavaa: en oikein usko että tämä yli-iloinen tila voi jatkua montaa viikkoa. Aika jännää että näin kauan menee hyvin. Voi kyllä johtua siitä että yhteen aikaan koin oman iloisuuteni olevan sidoksissa siihen, että eräs toinen henkilö on vähän surkeana. Mutta koska en enää tunne kyseistä henkilöä, olen aina iloinen! Toimiikohan se näin?
Mahdollisesti tylyä loppua tälle loistavalle viikolle odottaen, mutta kuitenkin luottavaisena aion kertoa hieman tähänastisista tapahtumista, tälle blogille tyypillisesti fiilistellen. Eli maanantain jälkeen améliefiilis on jatkunut oikein vahvana: ryhdistäydyin jälleen toisen blogini suhteen ja olen harjoitellut missihymyä. Toivoakseni olen myös ilahduttanut sekä randomeja että tuttuja heidän aina itsekään osuudestani tietämättä. Teillä ei ole aavistustakaan! On oikeasti niin hieno tunne suunnitella kaikkea ihmisten selän takana, siis ihan positiivisia juttuja.
Lähestyvän koeviikon kunniaksi olen palautellut ahkerasti koulutöitä ja jo suunnitellut raatamista tajutakseni edes jotain jakson aikana opetetuista asioista. Kunhan olen kirjoittanut tämän aion laittaa radion päälle ja lukea joko italiaa tai englantia. On aika lingvistinen tunne juuri nyt. Voisin varmaan lukea englantia, olen vähän laiminlyönyt sitä kielioppia. Anteeksi, kielioppi.
Varmaan johtuen siitä että olen itse ollut hienolla tuulella, tuntuu että kaikki muutkin ovat olleet sairaan kivoja. Kun miettii viimeisimpiä päiviä niin kaikki selkeimmät muistot liittyvät johonkin tilanteeseen jossa joku on nauranut tai hymyillyt! Voisin varmaan leikkiä tässä välissä koti-kajaanin kiitospalstaa asiaan liittyen:
Prisman myyjä
Oli tosi ystävällistä että huolehdit kaikki ostokseni mukaani, olin itse vähän muissa maailmoissa. Kurjaa, että sinulla kuitenkin taisi olla huono päivä enkä keksinyt sillä hetkellä mitään millä piristää.
- korttityttö
Iiri
Kiva kun nähtiin pitkästä aikaa ja jaksoit kuunnella aika yksitoikkoisia juttujani! Jäi ihan hyvä mieli, vaikka olisin varmaan voinut katsoa sua enempi silmiin :D
Kaikki hienot tyypit lukiolla
Kyllä te tiedätte. Hymyilkää ja naurakaa vain lisää!
Lukijat
Kiitos oikein paljon ahkerasta klik-klikkailusta ja lukemisesta. Uusi kommentti tuo aina aika häikäisevän fiiliksen!
Siinä muutamia. Pitää tätä mielissäänoloa johonkin purkaa.
Sain muuten tällä viikolla ihan oikean kirjeen! Kiits hei, henna! Oli oikein hauskaa hypistellä sitä kuorta, olla mielissään ja kirjoittaa vastausta puolikuolleena yöllä. Sain samana päivänä myös kortin, hieno ihminen lähetti sen kaukaa.
Melkein-lempihahmoni salkkareista muuten lähti sarjasta. Muistellaan häntä tämän videonpätkän saattelemana. (Ettekä ikinä arvaa mikä biisi on soinut päässä koko viikon? Pidän kyllä siitä oikeastakin Annie's song -jutusta. Ja pyydän anteeksi, vähän hassu biisivalinta.)
Mietin todella kauan kirjoitanko tähän yhtä juttua mutta taidan tulevaisuuden kannalta viisaana jättää sen johonkin toiseen postaukseen. Ja näin menetellessäni olen siitä mielissäni pidempään. Ainakin oletan niin.
Taidan illalla kirjoittaa itselleni mailin fiiliksistäni.
Mahdollisesti tylyä loppua tälle loistavalle viikolle odottaen, mutta kuitenkin luottavaisena aion kertoa hieman tähänastisista tapahtumista, tälle blogille tyypillisesti fiilistellen. Eli maanantain jälkeen améliefiilis on jatkunut oikein vahvana: ryhdistäydyin jälleen toisen blogini suhteen ja olen harjoitellut missihymyä. Toivoakseni olen myös ilahduttanut sekä randomeja että tuttuja heidän aina itsekään osuudestani tietämättä. Teillä ei ole aavistustakaan! On oikeasti niin hieno tunne suunnitella kaikkea ihmisten selän takana, siis ihan positiivisia juttuja.
Lähestyvän koeviikon kunniaksi olen palautellut ahkerasti koulutöitä ja jo suunnitellut raatamista tajutakseni edes jotain jakson aikana opetetuista asioista. Kunhan olen kirjoittanut tämän aion laittaa radion päälle ja lukea joko italiaa tai englantia. On aika lingvistinen tunne juuri nyt. Voisin varmaan lukea englantia, olen vähän laiminlyönyt sitä kielioppia. Anteeksi, kielioppi.
Varmaan johtuen siitä että olen itse ollut hienolla tuulella, tuntuu että kaikki muutkin ovat olleet sairaan kivoja. Kun miettii viimeisimpiä päiviä niin kaikki selkeimmät muistot liittyvät johonkin tilanteeseen jossa joku on nauranut tai hymyillyt! Voisin varmaan leikkiä tässä välissä koti-kajaanin kiitospalstaa asiaan liittyen:
Prisman myyjä
Oli tosi ystävällistä että huolehdit kaikki ostokseni mukaani, olin itse vähän muissa maailmoissa. Kurjaa, että sinulla kuitenkin taisi olla huono päivä enkä keksinyt sillä hetkellä mitään millä piristää.
- korttityttö
Iiri
Kiva kun nähtiin pitkästä aikaa ja jaksoit kuunnella aika yksitoikkoisia juttujani! Jäi ihan hyvä mieli, vaikka olisin varmaan voinut katsoa sua enempi silmiin :D
Kaikki hienot tyypit lukiolla
Kyllä te tiedätte. Hymyilkää ja naurakaa vain lisää!
Lukijat
Kiitos oikein paljon ahkerasta klik-klikkailusta ja lukemisesta. Uusi kommentti tuo aina aika häikäisevän fiiliksen!
Siinä muutamia. Pitää tätä mielissäänoloa johonkin purkaa.
Sain muuten tällä viikolla ihan oikean kirjeen! Kiits hei, henna! Oli oikein hauskaa hypistellä sitä kuorta, olla mielissään ja kirjoittaa vastausta puolikuolleena yöllä. Sain samana päivänä myös kortin, hieno ihminen lähetti sen kaukaa.
Melkein-lempihahmoni salkkareista muuten lähti sarjasta. Muistellaan häntä tämän videonpätkän saattelemana. (Ettekä ikinä arvaa mikä biisi on soinut päässä koko viikon? Pidän kyllä siitä oikeastakin Annie's song -jutusta. Ja pyydän anteeksi, vähän hassu biisivalinta.)
Mietin todella kauan kirjoitanko tähän yhtä juttua mutta taidan tulevaisuuden kannalta viisaana jättää sen johonkin toiseen postaukseen. Ja näin menetellessäni olen siitä mielissäni pidempään. Ainakin oletan niin.
Taidan illalla kirjoittaa itselleni mailin fiiliksistäni.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Minäbiisilistausta 2
Olen nyt kuunnellut viimeksi listaamiani biisejä ahkerasti ja listani on karsiutunut TOP5-listaksi. Voi hyvinkin olla että tuo ykkönen on tuleva minäbiisini. Mutta testaan näitä ainakin viikon tai pari vielä.
1. Muse - Starlight
2. Au Revoir Simone - The Disco Song
3. Owl City - Fireflies
4. Sophie Ellis-Bextor - Mixed-up World
5. M.I.A. - Paper Planes
1. Muse - Starlight
2. Au Revoir Simone - The Disco Song
3. Owl City - Fireflies
4. Sophie Ellis-Bextor - Mixed-up World
5. M.I.A. - Paper Planes
Amélie-fiilis
Voi miksi elämääni vaikeutetaan tänä loistavana päivänä? Onneksi sen vaikeuden voi piilottaa peiton alle ja olla kuin ei olisikaan. Eli otetaan alusta: onpa ihanaa kun mikään ei vaikeuta elämääni tänä loistavana päivänä!
Tämä loistava päivä -fiilis alkoi varmaan jo eilen kun katsoin (ihanaa!) amélien. Oli todella ihanaa kuten aina. Jos jotakuta ärsyttää tuo oikeinkirjoittaminen niin harmi, haluan vain leijua kun jaksoin tehdä tuon ihme korostusaksenttimikäliemerkin tuohon. Elokuva siis antoi heti sellaisen wuhuu olen amelie fiiliksen tulevalle viikolle ja hyvin on tähän mennessä toiminut.
"Ilman sinua tämän hetken tunteet ovat menneiden hilsettä." -HIPOLITO
Kun heräsin aamulla niin minua väsytti, mutta se ei haitannut koska onnistuin näyttämään upealta taas vaihteeksi ja pidin päivän vaatteistani ihan hurjasti. Ei niissä kyllä ollut yhtään mitään erikoista, mutta ei se vienyt iloa ollenkaan. Koulussa oli vaikka mitä kivaa, esim ei ollenkaan musiikkia, hieno maantiedontunti, ameliefiilis, a-ruokailu, hieno pipo ja aivan hillitön naurukohtaus c-ruokailussa! Koulusta kipaisin suoraan kivalle kampaajalle ja nyt haluan koko ajan vain pöyhiä kauniita hiuksiani.
Lisäksi aion pyrkiä huomennakin aika hulvattomaan päivään.
Täytyy kuitenkin myöntää että huolestuin taas katsoessani kalenteria. Hyvänen aika, koeviikko on ihan kohta ja opiskeluintoni ei ole mitenkään korkea. Maantieto vielä menee, mutta italiassa ja filosofiassa olen ihan pihalla. Ensi jaksossa on pakko alkaa edes joskus lukemaan kotona läksyjä. En pidä tuosta pakkoasenteestani, mutta selitän sen sitten itselleni paremmin kun on sopiva hetki eikä nyt ole.
Mihin kaikki aika menee?
Täytyy varmaan hidastaa taas vähän. Onko hetkessä eläminen edes mahdollista? Ei aina vain voi olla niin läsnä kuin olisi hyvä. Mutta kai sitä voi kokeilla. Ajattelin siksi opetella meditoimaan, edes vähän.
Kohta teen jotain ihan hupsua. Tai ehkä teen sen sittenkin huomenna. En ehdikään tänään! En tiedä.
Ja hei, ilmoittautukoon se joka klik-klikkasi edelliseen merkintään "ymmärrettävä". Näytä kasvosi tai edes nimimerkkisi.
Tämä loistava päivä -fiilis alkoi varmaan jo eilen kun katsoin (ihanaa!) amélien. Oli todella ihanaa kuten aina. Jos jotakuta ärsyttää tuo oikeinkirjoittaminen niin harmi, haluan vain leijua kun jaksoin tehdä tuon ihme korostusaksenttimikäliemerkin tuohon. Elokuva siis antoi heti sellaisen wuhuu olen amelie fiiliksen tulevalle viikolle ja hyvin on tähän mennessä toiminut.
"Ilman sinua tämän hetken tunteet ovat menneiden hilsettä." -HIPOLITO
Kun heräsin aamulla niin minua väsytti, mutta se ei haitannut koska onnistuin näyttämään upealta taas vaihteeksi ja pidin päivän vaatteistani ihan hurjasti. Ei niissä kyllä ollut yhtään mitään erikoista, mutta ei se vienyt iloa ollenkaan. Koulussa oli vaikka mitä kivaa, esim ei ollenkaan musiikkia, hieno maantiedontunti, ameliefiilis, a-ruokailu, hieno pipo ja aivan hillitön naurukohtaus c-ruokailussa! Koulusta kipaisin suoraan kivalle kampaajalle ja nyt haluan koko ajan vain pöyhiä kauniita hiuksiani.
Lisäksi aion pyrkiä huomennakin aika hulvattomaan päivään.
Täytyy kuitenkin myöntää että huolestuin taas katsoessani kalenteria. Hyvänen aika, koeviikko on ihan kohta ja opiskeluintoni ei ole mitenkään korkea. Maantieto vielä menee, mutta italiassa ja filosofiassa olen ihan pihalla. Ensi jaksossa on pakko alkaa edes joskus lukemaan kotona läksyjä. En pidä tuosta pakkoasenteestani, mutta selitän sen sitten itselleni paremmin kun on sopiva hetki eikä nyt ole.
Mihin kaikki aika menee?
Täytyy varmaan hidastaa taas vähän. Onko hetkessä eläminen edes mahdollista? Ei aina vain voi olla niin läsnä kuin olisi hyvä. Mutta kai sitä voi kokeilla. Ajattelin siksi opetella meditoimaan, edes vähän.
Kohta teen jotain ihan hupsua. Tai ehkä teen sen sittenkin huomenna. En ehdikään tänään! En tiedä.
Ja hei, ilmoittautukoon se joka klik-klikkasi edelliseen merkintään "ymmärrettävä". Näytä kasvosi tai edes nimimerkkisi.
perjantai 15. tammikuuta 2010
Jos minulla olisi After Eight suklaata
//
Pysähtyminen
ja silloin mieleeni tulee
muistan
oranssin meseikkunan, ajan, toiveen, englannin, mitä me täällä tehdään (voisin ahdistua mutta en nyt jaksa), aamun, aurinkotervehdyksen, hetken jumppasalissa, katseen, kampauksen, oivaltamisen, kolmipyörän, albumin, kasvot ja katseen kääntämisen, sen mitä en ole, valvotun yön ja tekstaamisen
hälytysajoneuvon valot pimeässä
sillä ambulanssi
ei väistä
se ajaa vaikka päälle.
//
Jos minulta nyt kysyisi
vastaisin
melkein oikein.
Eikä se ei olisi enää vain minun pelini.
Ja jos minulla tosiaan olisi sitä After Eight suklaata, söisin sen. Minulla ei kuitenkaan ole sitä ja taidan tyytyä viinirypäleisiin.
(Anteeksi, muutin taas klik-klikkejä. Vaihtelua.
kaunis valaiseva levoton -> outo tavallinen ymmärrettävä
Vaihtuvat jälleen aika pian, veikkaan.)
Pysähtyminen
ja silloin mieleeni tulee
muistan
oranssin meseikkunan, ajan, toiveen, englannin, mitä me täällä tehdään (voisin ahdistua mutta en nyt jaksa), aamun, aurinkotervehdyksen, hetken jumppasalissa, katseen, kampauksen, oivaltamisen, kolmipyörän, albumin, kasvot ja katseen kääntämisen, sen mitä en ole, valvotun yön ja tekstaamisen
hälytysajoneuvon valot pimeässä
sillä ambulanssi
ei väistä
se ajaa vaikka päälle.
//
Jos minulta nyt kysyisi
vastaisin
melkein oikein.
Eikä se ei olisi enää vain minun pelini.
Ja jos minulla tosiaan olisi sitä After Eight suklaata, söisin sen. Minulla ei kuitenkaan ole sitä ja taidan tyytyä viinirypäleisiin.
(Anteeksi, muutin taas klik-klikkejä. Vaihtelua.
kaunis valaiseva levoton -> outo tavallinen ymmärrettävä
Vaihtuvat jälleen aika pian, veikkaan.)
torstai 14. tammikuuta 2010
Liikuttavaa
Ette kyllä usko silmiänne kun kerron mitä nyt on tapahtunut, vaikka jotkut taitavat tästä jo tietääkin!
Minä, liikuntakammoinen nro 550, itkuhiihtäjä ja omasta mielestäni aika huonokuntoinen vätys, kävin eilen ihan oikeasti liikkumassa. Joku kuntosalin tapainen juttu järjesti täällä jonkin tutustumisillan, jossa sitten oli ilmaisia näytejumppia ja silleen. Menin sinne ja herätin hilpeyttä hermoilemalla siitä miltä näytän. (Mutta se varmaan oli joku defenssijuttu sitä vastaan että en hermoilisi jostain oikeasta jutusta) On tosin kyseenalaista, kuinka hyödyllistä se liikunta loppujen lopuksi oli, koska kahden puolen tunnin mittaisen jumpan välissä kävin vähän kaakaolla hienojen ihmisten kanssa. Vaikka itse tykkään kyllä ajatella, että liikunta oli silti myönteistä, koska tulin siitä aika hyvälle tuulelle. Vieläkin on aika hieno olo. Minä uskalsin!
Osallistuin hienojen tukijoukkojeni kanssa kahdelle näytetunnille siellä. Ensimmäinen oli kuulemma jotain etelämaalaisia tanssityylejä rennosti, eli siinä ei tarvinnut osata mitään. Periaatteessa se oli ihan kivaa, mutta tuskin jaksaisin harrastaa sitä ihan säännöllisesti. Toinen tunti oli oikein rauhoittava jooga-pilates-taiji-tunti, siitä pidin. Ihanaa kun sai vain hengitellä ja miettiä omiaan. Ehkä otan aurinkotervehdyksen tavaksi aina kerran viikossa kun tuntuu siltä.
Myönnettäköön nyt sitten sekin, että taisin oikeasti pitää liikkumisesta siellä. En ole ihan varma, johtuiko se enemmän siitä biologisesta endorfiinijutusta vai siitä että tajusin että kivaakin liikuntaa voi olla. Fiilisliikuntaa, siitä minä pidän: ei mitään mitä pitää osata, kaikki ovat paikalla vapaaehtoisesti, omat vaatteet ovat riittävän hienot ja kaikilla pitää olla hauskaa.
Jos ajattelisin negatiivisesti, ajattelisin että onpas törkeää ettei minulle aiemmin valaistu että liikunta voi olla näin kivaa oikealla asenteella. Toisaalta, onneksi tajusin sen nyt enkä ensi vuosikymmenellä.
Mitähän muuta nyt kuuluu.
Tänään oli lähellä tulla vähän kouluahdistus: huomasin että koeviikkoon on kaksi viikkoa ja olen ihan jäljessä. Ahkeroin siis viimeinkin hieman ja ehkä kohta opettelen oikeasti italiansanoja. Toisaalta nyt tällä viikolla on ollut todella kivaa, olen ollut aika intona aina välillä. Olen myös vältellyt joitakin asioita ja siksi olenkin onnistunut niissä tavallista paremmin. Olen kehitellyt loistavia suunnitelmia tuntemieni pään menoksi (ei kirjaimellisesti huom).
Tänään luin eräästä randomlehdestä jutun onnellisuudesta ja tajusin että olen näköjään unohtanut sen. Oho. Aika paha unohdus. Mutta olen kyllä silti tainnut olla aika onnellinen. Melkein. Voisin lukea sen jutun uudestaan ja yrittää tietoisesti jälleen kerran olla parempi ihminen. Olen kyllä jo aika hyvä.
Tänään en anna vihjeen vihjettä siitä miksi valitsin tämän musiikin.
isona aion opiskella positiivista psykologiaa.
Minä, liikuntakammoinen nro 550, itkuhiihtäjä ja omasta mielestäni aika huonokuntoinen vätys, kävin eilen ihan oikeasti liikkumassa. Joku kuntosalin tapainen juttu järjesti täällä jonkin tutustumisillan, jossa sitten oli ilmaisia näytejumppia ja silleen. Menin sinne ja herätin hilpeyttä hermoilemalla siitä miltä näytän. (Mutta se varmaan oli joku defenssijuttu sitä vastaan että en hermoilisi jostain oikeasta jutusta) On tosin kyseenalaista, kuinka hyödyllistä se liikunta loppujen lopuksi oli, koska kahden puolen tunnin mittaisen jumpan välissä kävin vähän kaakaolla hienojen ihmisten kanssa. Vaikka itse tykkään kyllä ajatella, että liikunta oli silti myönteistä, koska tulin siitä aika hyvälle tuulelle. Vieläkin on aika hieno olo. Minä uskalsin!
Osallistuin hienojen tukijoukkojeni kanssa kahdelle näytetunnille siellä. Ensimmäinen oli kuulemma jotain etelämaalaisia tanssityylejä rennosti, eli siinä ei tarvinnut osata mitään. Periaatteessa se oli ihan kivaa, mutta tuskin jaksaisin harrastaa sitä ihan säännöllisesti. Toinen tunti oli oikein rauhoittava jooga-pilates-taiji-tunti, siitä pidin. Ihanaa kun sai vain hengitellä ja miettiä omiaan. Ehkä otan aurinkotervehdyksen tavaksi aina kerran viikossa kun tuntuu siltä.
Myönnettäköön nyt sitten sekin, että taisin oikeasti pitää liikkumisesta siellä. En ole ihan varma, johtuiko se enemmän siitä biologisesta endorfiinijutusta vai siitä että tajusin että kivaakin liikuntaa voi olla. Fiilisliikuntaa, siitä minä pidän: ei mitään mitä pitää osata, kaikki ovat paikalla vapaaehtoisesti, omat vaatteet ovat riittävän hienot ja kaikilla pitää olla hauskaa.
Jos ajattelisin negatiivisesti, ajattelisin että onpas törkeää ettei minulle aiemmin valaistu että liikunta voi olla näin kivaa oikealla asenteella. Toisaalta, onneksi tajusin sen nyt enkä ensi vuosikymmenellä.
Mitähän muuta nyt kuuluu.
Tänään oli lähellä tulla vähän kouluahdistus: huomasin että koeviikkoon on kaksi viikkoa ja olen ihan jäljessä. Ahkeroin siis viimeinkin hieman ja ehkä kohta opettelen oikeasti italiansanoja. Toisaalta nyt tällä viikolla on ollut todella kivaa, olen ollut aika intona aina välillä. Olen myös vältellyt joitakin asioita ja siksi olenkin onnistunut niissä tavallista paremmin. Olen kehitellyt loistavia suunnitelmia tuntemieni pään menoksi (ei kirjaimellisesti huom).
Tänään luin eräästä randomlehdestä jutun onnellisuudesta ja tajusin että olen näköjään unohtanut sen. Oho. Aika paha unohdus. Mutta olen kyllä silti tainnut olla aika onnellinen. Melkein. Voisin lukea sen jutun uudestaan ja yrittää tietoisesti jälleen kerran olla parempi ihminen. Olen kyllä jo aika hyvä.
Tänään en anna vihjeen vihjettä siitä miksi valitsin tämän musiikin.
isona aion opiskella positiivista psykologiaa.
tiistai 12. tammikuuta 2010
Minähän en piirrä vihkooni
Olen taas vähän innostunut uudesta asiasta. En mitenkään hirveästi tai yhtä paljon kuin jostain GMH:sta. Mutta kuitenkin.
Turhauduin viimein tarpeeksi siihen, että tuntui aina että en muista tunneilla laittaa kaikkea käsiteltävään asiaan liittymätöntä loistavaa läppää tai pohdintaa muistiin mihinkään. Nyt voin ylpeänä kertoa, että -tadaa- olen ahkeroinut kahtena päivänä paperia tuhlaten hienoja varjomuistiinpanojani! Saldo ei kyllä olen aivan niin hieno kuin ajattelette, sillä loppujen lopuksi tein niitä vain parilla tunnilla ja minua ärsytti. Muutamia otteita varjomuistiinpanoista eli mitä lukiolainen oikeasti miettii tunneilla (vai ajatteleeko yhtään mitään)...
Otsikko: LIIKAA.
- Sellanen hieno sydän on haastava piirtää. (Mikä oivallus, varsinkin kun ensin on piirtänyt sen kymmenisen sydäntä paperille.)
- Senkin filo: sun ymmärrys ei riittäis kuitenkaan, eikä sinun.
- Mitä on tyhjää ikkunassa?
- Someone must make it's move soon. I'm waiting with my next one. Haha, nobody can expect it! All is game without winners. (mitähh?)
- JOO EI NYT JAKSA. (tarkoitin varmaan sitä etten jaksa tehdä varjomuistiinpanoja)
- Jos piirtäisin/aloittaisin ujosti/piirtäisin eläimen/kirahvin. (enkä edes piirtänyt sitä)
- *pitkä vuoropuhelu itsensä kanssa käytynä, todella sekavaa ja ei-julkaistavaa tekstiä*
- HAH, tiedän mitä ajattelet!
- Kuulehan
olen aika kyllästynyt
siihen että en tiedä
mitään
mutta tiedän kaiken
paitsi sen
Tahdon tietää
mitä sinä tarkoitat?
- kaunis nallepiirros
- ruma piirros ja teksti: Ruma Ukko.
- hieno piirros taivaalle lentelevästä kuumailmapallosta ja teksti: KAIKKI EHKÄ
Siis anteeksi, taidan olla astetta hienompi tyyppi!
Oli muuten aika hieno tänään maantiedon tunnilla kun tehtiin jotain ilmastodiagrammitehtäviä, joissa piti sijoittaa diagrammi sopivaan paikkaan kartalla. Eräs takapulpetin poika kysyy: "Hei onko Japanissa sademetsiä?"
Olen aika varma että se oli tosissaan.
Nyt keskityn muiden blogeihin omani sijasta. Illanjatkoa.
Turhauduin viimein tarpeeksi siihen, että tuntui aina että en muista tunneilla laittaa kaikkea käsiteltävään asiaan liittymätöntä loistavaa läppää tai pohdintaa muistiin mihinkään. Nyt voin ylpeänä kertoa, että -tadaa- olen ahkeroinut kahtena päivänä paperia tuhlaten hienoja varjomuistiinpanojani! Saldo ei kyllä olen aivan niin hieno kuin ajattelette, sillä loppujen lopuksi tein niitä vain parilla tunnilla ja minua ärsytti. Muutamia otteita varjomuistiinpanoista eli mitä lukiolainen oikeasti miettii tunneilla (vai ajatteleeko yhtään mitään)...
Otsikko: LIIKAA.
- Sellanen hieno sydän on haastava piirtää. (Mikä oivallus, varsinkin kun ensin on piirtänyt sen kymmenisen sydäntä paperille.)
- Senkin filo: sun ymmärrys ei riittäis kuitenkaan, eikä sinun.
- Mitä on tyhjää ikkunassa?
- Someone must make it's move soon. I'm waiting with my next one. Haha, nobody can expect it! All is game without winners. (mitähh?)
- JOO EI NYT JAKSA. (tarkoitin varmaan sitä etten jaksa tehdä varjomuistiinpanoja)
- Jos piirtäisin/aloittaisin ujosti/piirtäisin eläimen/kirahvin. (enkä edes piirtänyt sitä)
- *pitkä vuoropuhelu itsensä kanssa käytynä, todella sekavaa ja ei-julkaistavaa tekstiä*
- HAH, tiedän mitä ajattelet!
- Kuulehan
olen aika kyllästynyt
siihen että en tiedä
mitään
mutta tiedän kaiken
paitsi sen
Tahdon tietää
mitä sinä tarkoitat?
- kaunis nallepiirros
- ruma piirros ja teksti: Ruma Ukko.
- hieno piirros taivaalle lentelevästä kuumailmapallosta ja teksti: KAIKKI EHKÄ
Siis anteeksi, taidan olla astetta hienompi tyyppi!
Oli muuten aika hieno tänään maantiedon tunnilla kun tehtiin jotain ilmastodiagrammitehtäviä, joissa piti sijoittaa diagrammi sopivaan paikkaan kartalla. Eräs takapulpetin poika kysyy: "Hei onko Japanissa sademetsiä?"
Olen aika varma että se oli tosissaan.
Nyt keskityn muiden blogeihin omani sijasta. Illanjatkoa.
maanantai 11. tammikuuta 2010
:) !
Okei, nyt olen vaikuttunut. Sellainen fiilis että "ei ole totta, ei näin hienoa ole". Eilisillasta lähtien olen viettänyt paljon aikaa koneella, vieno (mikä sana!) hymy kasvoillani. Haluatteko tietää lisää?
Olen tällä kertaa sitä mieltä, että kaikki päättyy vielä hyvin. Ihan varmasti. Mitään muuta mieltä et voi olla enää vilkaistuasi tätä sivustoa. (Vilkaise sitä niin tajuat paremmin) Gives Me Hope on nerokas vastalause tälle sivulle ja täynnä ihania, piristäviä tarinoita. Myönnän, että myös jälkimmäisten FML-tarinoiden lukeminen on mukavaa, mutta paljon enemmän pidän GMH:n (en-tiedä-näille-kuvaavaa-sanaa) tarinoista.Tällä hetkellä olen lukenut niitä jo sivulle 27! Esimerkki tyypillisestä GMH:sta:
"Today, it was my birthday. I woke up to an empty house. No one called, messaged, or wished me happy birthday all day, and I was feeling pretty down until I checked my facebook. My best friend had written out a long letter in 6 posts on my wall telling me all the things she loved about me. GMH "
Voisiko joku tehdä minullekin noin? (Tai ehkä haluankin itse olla se joka tekee noin, hmm..)
Mutta ei se vielä siihen loppunut. GMH:n innoittaman löysin myös tämän sivun. Operation Beautiful on projekti, jossa lyhyesti kerrottuna liimaillaan kaikkialle lappuja ihanalla tekstillä, esim "Smile, you're beautiful." Sinänsä minulle tuttu idea, olen tainnut joskus aikaisemmin tehdä juuri noin.. Terveisiä vain kaikille jotka ovat huomanneet. Itse ainakin ilahtuisin. Olen aina pitänyt post-it-lapuista.
Tällaisia ihania sivuja (en todellakaan tiedä onko niille jokin yhteinen nimikin..) löytyy juuri nyt ihan sairaasti. Voisin näiden lisäksi mainita jälleen kerran 1000 Awesome Things -sivun ja PostSecretin. Mielestäni samalla tavalla ihania sivuja ovat We♥it sekä book-ja postcrossing jo ideana.
Televisiokin yrittää parhaansa. Sub-tv:llä alkaa pian uusi sarja True Beauty.
Toinen vähän samankaltainen on Treffit pimeässä, johon btw juuri nyt etsitään osallistujia.
Mitä ihmettä oikein tapahtuu, onko sisäinen kauneus pop? Onko aika alkaa hymyilemään? Kaikkien mainitsemieni sivustojen ja ohjelmien idea on jollain tapaa tuottaa hyvää mieltä. Siinäpä olisi teollisuudenhaara minulle, tulevaisuuteni on valmis! Vain se eläminen puuttuu.
Tällä hetkellä minulla harvinaisen vahva tähtityttötunne, varmaan juuri tämän jatkuvan GMH:n lukemisen takia. Haluan nyt heti tänne huoneeseeni sellaisen hienon kerhon missä suunnitellaan kaikkea yllämainitsemieni tahojen periaatteita kunnioittavaa toimintaa, ja jonka tärkein ajatus on tuottaa iloa. Kuka on hei mukana!
(Ihan sivulauseessa tähän väliin että kerran taisin ollakin jonkun viikon ajan tällaisessa kerhossa, mutta se meni nurin koska olimme liian raukkoja. Eli ei raukoille.)
Kyllä, olen naiivi ja liian vaikutusaltis, kaikki ei ikinä voi olla täysin hyvin vaikka tekisin mitä, mutta olen kuitenkin aika iloinen juuri nyt. Ja se tuntuu juuri nyt tärkeältä.
Tämäkin tuntuu juuri nyt tärkeältä viestiltä kaikille:
"You just come along with me and have a good time. The Galaxy's a fun place. You'll need to have this fish in your ear."
Douglas Adams -The Hitchhiker's Guide To the Galaxy
Olen tällä kertaa sitä mieltä, että kaikki päättyy vielä hyvin. Ihan varmasti. Mitään muuta mieltä et voi olla enää vilkaistuasi tätä sivustoa. (Vilkaise sitä niin tajuat paremmin) Gives Me Hope on nerokas vastalause tälle sivulle ja täynnä ihania, piristäviä tarinoita. Myönnän, että myös jälkimmäisten FML-tarinoiden lukeminen on mukavaa, mutta paljon enemmän pidän GMH:n (en-tiedä-näille-kuvaavaa-sanaa) tarinoista.Tällä hetkellä olen lukenut niitä jo sivulle 27! Esimerkki tyypillisestä GMH:sta:
"Today, it was my birthday. I woke up to an empty house. No one called, messaged, or wished me happy birthday all day, and I was feeling pretty down until I checked my facebook. My best friend had written out a long letter in 6 posts on my wall telling me all the things she loved about me. GMH "
Voisiko joku tehdä minullekin noin? (Tai ehkä haluankin itse olla se joka tekee noin, hmm..)
Mutta ei se vielä siihen loppunut. GMH:n innoittaman löysin myös tämän sivun. Operation Beautiful on projekti, jossa lyhyesti kerrottuna liimaillaan kaikkialle lappuja ihanalla tekstillä, esim "Smile, you're beautiful." Sinänsä minulle tuttu idea, olen tainnut joskus aikaisemmin tehdä juuri noin.. Terveisiä vain kaikille jotka ovat huomanneet. Itse ainakin ilahtuisin. Olen aina pitänyt post-it-lapuista.
Tällaisia ihania sivuja (en todellakaan tiedä onko niille jokin yhteinen nimikin..) löytyy juuri nyt ihan sairaasti. Voisin näiden lisäksi mainita jälleen kerran 1000 Awesome Things -sivun ja PostSecretin. Mielestäni samalla tavalla ihania sivuja ovat We♥it sekä book-ja postcrossing jo ideana.
Televisiokin yrittää parhaansa. Sub-tv:llä alkaa pian uusi sarja True Beauty.
Todennäköisesti en itse seuraa tuota kuin muutaman jakson (tai ei sitä tiedä) mutta kuitenkin olen aika ihmeissäni ideasta. Olen aivan varma että olen joskus jonkun kaverin kanssa suunnitellut juuri tuollaista ohjelmaa. Aivan upeaa, että se viimeinkin on saatu oikeasti telkkariin. Ehkä jätänkin sen BB:n välistä ja menen voittamaan tuon. Hah.Tässä on toisenlainen kauneuskilpailu: amerikkalainen realityuutuus True Beauty etsii ja testaa kilpailijoiden sisäistä kauneutta. Tietysti kilpailijat ovat ulkoisestikin kauniita, mutta se ei tässä ohjelmassa riitä vielä mihinkään.
True Beautyn juonen erikoisuus piilee siinä, että kilpailijat luulevat osallistuvansa normaaliin kauneuskilpailuun - he eivät tiedä että tuomareita kiinnostaa nimenomaan kilpailijoiden sisäinen kauneus.(Lainaus suoraan subin sivuilta.)
Toinen vähän samankaltainen on Treffit pimeässä, johon btw juuri nyt etsitään osallistujia.
Oletko koskaan miettinyt onko rakkaus sokea? Voiko Sen Oikean löytää ja tunnistaa, vaikkei häntä koskaan näkisikään? Kuinka paljon ulkonäkö loppujen lopuksi vaikuttaa?Lainaus taas kerran suoraan Mtv3:n sivuilta. Ohjelman pääidea on siis se, että akka ja ukko laitetaan treffeille pimeässä ja sitten katsotaan kuinka käy, eli onko sillä ulkonäöllä niin paljon väliä jne. Sinänsä aika yksinkertainen idea, mutta miksi ihmeessä se keksittiin juuri nyt?
Mitä ihmettä oikein tapahtuu, onko sisäinen kauneus pop? Onko aika alkaa hymyilemään? Kaikkien mainitsemieni sivustojen ja ohjelmien idea on jollain tapaa tuottaa hyvää mieltä. Siinäpä olisi teollisuudenhaara minulle, tulevaisuuteni on valmis! Vain se eläminen puuttuu.
Tällä hetkellä minulla harvinaisen vahva tähtityttötunne, varmaan juuri tämän jatkuvan GMH:n lukemisen takia. Haluan nyt heti tänne huoneeseeni sellaisen hienon kerhon missä suunnitellaan kaikkea yllämainitsemieni tahojen periaatteita kunnioittavaa toimintaa, ja jonka tärkein ajatus on tuottaa iloa. Kuka on hei mukana!
(Ihan sivulauseessa tähän väliin että kerran taisin ollakin jonkun viikon ajan tällaisessa kerhossa, mutta se meni nurin koska olimme liian raukkoja. Eli ei raukoille.)
Kyllä, olen naiivi ja liian vaikutusaltis, kaikki ei ikinä voi olla täysin hyvin vaikka tekisin mitä, mutta olen kuitenkin aika iloinen juuri nyt. Ja se tuntuu juuri nyt tärkeältä.
Tämäkin tuntuu juuri nyt tärkeältä viestiltä kaikille:
"You just come along with me and have a good time. The Galaxy's a fun place. You'll need to have this fish in your ear."
Douglas Adams -The Hitchhiker's Guide To the Galaxy
lauantai 9. tammikuuta 2010
Blogilista!
Minulla on nyt joku ihan kamala ongelma tänne kirjoittamisessa. Saatan kirjoittaa ihan pitkästikin tähän muokkaustilaan mutta sitten kuitenkin pyyhin pois ja tuijottelen taas ruutua. Olen tainnut tehdä tähänkin jonkun oman mukavuusalueen jolta en halua lähteä.
No ei sitten lähdetä, pysytään tässä.
Kirjoitetaan mukavuusalueen sisältä.
Eli tästä saattaa tulla aika tylsä postaus. Toisaalta ihan innostava tehdä tämmöinen. Paras ajatus pitkiin aikoihin pyyhkiä se alkuperäinen teksti pois!
Eli - tattadaa!- esittelen kaikki lukemani ihqt blogit! Aakkosjärjestyksessä! (Ja toki luen muitakin blogeja joskus.)
Colour me !
Kyllä, luen tätä minäkin. Mutta en voi sille mitään että tykkään tuon tyylistä ja jutuista! Ihan mielelläni voisin ottaa tuolta vähä vaatteita itselleni. Vähän kyllä ärsyttää että tuossa otsikossa on väli ennen huutomerkkiä.
Gotta catch 'em all
Wuhuu, voin kertoa että tämä on ihan mukavan tyypin blogi. En tosin varmaan ikinä lukisi tätä jos en tuntisi tyyppiä, vaikea se varmaan olisi silloin löytääkin. Vissiin sellainen lifestyletyyppinen blogi, mutta ei mikään ihqjee lisää asukuvia -blogi. Katsokaa jos huvittaa!
hey mama !
Jee, tämän löysin yllätysyllätys Demi.fistä. Aika tuollainen perusmuoti/lifestyleblogi, mutta jotenkin tykkään tuosta tyypistä. Mikähän sen nimi oli.. Sara? Tuntuu että kirjoittaja tietää mitä tekee, kuvat on ihan hienoja ja tykkään jotenkin seurata tuon tyyliä. Kevyt kirjoitustyyli.
Just now and forever
Tämäkin on kaverin blogi! En ensin edes tajunnut kuka tätä kirjoitti! Huvittavaa. Tykkään siitä että tuota lukiessa kuulee sen kaverin äänen ja se on itse niin mielissään tuosta. Vissiin kanssa jotain lifestyletyylistä jos nämä blogit pitää johonkin kategoriaan laittaa. Sellanen ihananrihanna, voisin sanoa.
La funambule
Jees, tämäkin parin kaverin kirjoittama yhteisblogi. Saattaa kyllä olla että jos löytäisin tämän jotenkin randomisti enkä tuntisi edes tyyppejä niin saattaisin silti lukea tätä. Hieman kyllä häiritsee hidas postaustahti, mutta asiaan on lupailtu pientä parannusta..? Tykkään tässä varmaan eniten asukuvista. Tai en tiedä. Tässä nuo jutut ovat aina myös jotenkin osuvia. En varmaan osaa oikein analysoida näitä kavereitten blogeja tarpeeksi objektiivisesti.
Matkalla
Tätä kirjoittaa toinen tuon edellisen blogin kirjoittajista. Runoja ja joskus kuvia, kannattaa katsoa. Tästä ei varmaan ole hirveästi sanottavaa. Tykkään?
OSTOLAKOSSA
Okei, myönnetään, minäkin luen tätä. Varmaan aika moni tietääkin tämän blogin idean. Muistan kun löysin tämän taas kerran demi.fi:n kautta ja ensiksi katsoin vain kuvia kirjoittajan kosmetiikkavarastoista ja ihmettelin aika suureen ääneen. Aloin sitten vähitellen seuraamaan blogia ja nykyään luen jokaikisen postauksen ja käyn tutkimassa blogia ennen uuden kosmetiikkatuotteen ostoa. Hyödyllinen. Todella asialleen omistautunut kirjoittaja ja hauskaa tekstiä.
Paholaisen asianajaja
Hih, miksiköhän luen edelleen tätä. Blogi käsittelee kaikkia ihania huuhaajuttuja. Usein jutut menevät vähän ohi, koska en jaksa syventyä niihin samalla intohimolla kuin itse kirjoittaja, mutta silloin kun syvennyn, voin olla varma että huvitun. Tämä ei todellakaan ole kaikkien mielestä hauska tai hyvä blogi, mutta ainakin ajanvietettä. Viime aikoina olen kyllä lukenut tätä aika paljon vähemmän..
PostSecret
Tämä on aivan sairaan ihana projekti. Ihmiset kirjoittavat salaisuuksiaan postikorteille ja lähettävät tuonne. Ja sitten minä luen ne. Kannattaa katsoa, uudet kortit saapuvat nettiin aina sunnuntaisin.
Salonkijuoruja
Random-vaateinspis-blogini. Löysin tämän jonkun toisen blogin kirjoittajan lukemien blogien kautta ja tykästyin. Tykkään kirjoittajan vaatteista, mitään muuta syytä seuraamiseen ei ole. (Paitsi kerran oli ihan kiva arvonta.) On hienoa, että tyyppi pitää noin hienoa tyyliä kuitenkin suht. järkevästi kuluttamalla.
Secret Wardrobe
Tämä on vähän samantyylinen blogi kuin tuo ylempikin. En ole ihan varma onko kirjoittajan tyyli mielestäni armottoman hyvä, mutta jotenkin tykkään lukea tuota tekstiä: niin asiallista ja selvää. Vertailen yleensä tätä ja Salonkijuoruja keskenään. En vielä tiedä kumpi on parempi. Ehkä joskus.
suklaapisara
Tämä on aivan loistavan tyypin blogi! Kirjoittaja on hyvä kaveri ja itse ainakin tykkään kyttäillä täältä viimeisimpiä kuulumisia. Kivan kevyttä luettavaa, mutta joskus myös vähän vakavampaakin linjaa. Jos tämä pitää luokitella johonkin niin tämäkin varmaan lifestyleblogi.
the tonight show with the aleika
En varmaan lukisi tätäkään jos en tietäisi tyyppiä Tai en tiedä, saattaisin lukeakin. Kirjoittaja on aika hieno tyyppi ja tuo blogissaan mahtavasti oman persoonansa esille. Jotain lifestyleblogin tyylistä tämäkin. Tykkään lukea tätä a) sen takia että se on usein aivan sairaan hauska (ks. "aleika kokkaa" tms b) silti löytyy myös vakavampaa pohdintaa c) tykkään kirjoittajan avoimuudesta ja itsevarmuudesta.
Wuhuu, kannattaa vilkaista noita jos on tylsää ja kommentoida kaikkiin jos uskaltaa. Minä en uskalla.
Ja oikein mielellään otan vinkkejä vastaan muistakin hienoista blogeista, lukeminen vähän niin kuin loppuu kesken...
No ei sitten lähdetä, pysytään tässä.
Kirjoitetaan mukavuusalueen sisältä.
Eli tästä saattaa tulla aika tylsä postaus. Toisaalta ihan innostava tehdä tämmöinen. Paras ajatus pitkiin aikoihin pyyhkiä se alkuperäinen teksti pois!
Eli - tattadaa!- esittelen kaikki lukemani ihqt blogit! Aakkosjärjestyksessä! (Ja toki luen muitakin blogeja joskus.)
Colour me !
Kyllä, luen tätä minäkin. Mutta en voi sille mitään että tykkään tuon tyylistä ja jutuista! Ihan mielelläni voisin ottaa tuolta vähä vaatteita itselleni. Vähän kyllä ärsyttää että tuossa otsikossa on väli ennen huutomerkkiä.
Gotta catch 'em all
Wuhuu, voin kertoa että tämä on ihan mukavan tyypin blogi. En tosin varmaan ikinä lukisi tätä jos en tuntisi tyyppiä, vaikea se varmaan olisi silloin löytääkin. Vissiin sellainen lifestyletyyppinen blogi, mutta ei mikään ihqjee lisää asukuvia -blogi. Katsokaa jos huvittaa!
hey mama !
Jee, tämän löysin yllätysyllätys Demi.fistä. Aika tuollainen perusmuoti/lifestyleblogi, mutta jotenkin tykkään tuosta tyypistä. Mikähän sen nimi oli.. Sara? Tuntuu että kirjoittaja tietää mitä tekee, kuvat on ihan hienoja ja tykkään jotenkin seurata tuon tyyliä. Kevyt kirjoitustyyli.
Just now and forever
Tämäkin on kaverin blogi! En ensin edes tajunnut kuka tätä kirjoitti! Huvittavaa. Tykkään siitä että tuota lukiessa kuulee sen kaverin äänen ja se on itse niin mielissään tuosta. Vissiin kanssa jotain lifestyletyylistä jos nämä blogit pitää johonkin kategoriaan laittaa. Sellanen ihananrihanna, voisin sanoa.
La funambule
Jees, tämäkin parin kaverin kirjoittama yhteisblogi. Saattaa kyllä olla että jos löytäisin tämän jotenkin randomisti enkä tuntisi edes tyyppejä niin saattaisin silti lukea tätä. Hieman kyllä häiritsee hidas postaustahti, mutta asiaan on lupailtu pientä parannusta..? Tykkään tässä varmaan eniten asukuvista. Tai en tiedä. Tässä nuo jutut ovat aina myös jotenkin osuvia. En varmaan osaa oikein analysoida näitä kavereitten blogeja tarpeeksi objektiivisesti.
Matkalla
Tätä kirjoittaa toinen tuon edellisen blogin kirjoittajista. Runoja ja joskus kuvia, kannattaa katsoa. Tästä ei varmaan ole hirveästi sanottavaa. Tykkään?
OSTOLAKOSSA
Okei, myönnetään, minäkin luen tätä. Varmaan aika moni tietääkin tämän blogin idean. Muistan kun löysin tämän taas kerran demi.fi:n kautta ja ensiksi katsoin vain kuvia kirjoittajan kosmetiikkavarastoista ja ihmettelin aika suureen ääneen. Aloin sitten vähitellen seuraamaan blogia ja nykyään luen jokaikisen postauksen ja käyn tutkimassa blogia ennen uuden kosmetiikkatuotteen ostoa. Hyödyllinen. Todella asialleen omistautunut kirjoittaja ja hauskaa tekstiä.
Paholaisen asianajaja
Hih, miksiköhän luen edelleen tätä. Blogi käsittelee kaikkia ihania huuhaajuttuja. Usein jutut menevät vähän ohi, koska en jaksa syventyä niihin samalla intohimolla kuin itse kirjoittaja, mutta silloin kun syvennyn, voin olla varma että huvitun. Tämä ei todellakaan ole kaikkien mielestä hauska tai hyvä blogi, mutta ainakin ajanvietettä. Viime aikoina olen kyllä lukenut tätä aika paljon vähemmän..
PostSecret
Tämä on aivan sairaan ihana projekti. Ihmiset kirjoittavat salaisuuksiaan postikorteille ja lähettävät tuonne. Ja sitten minä luen ne. Kannattaa katsoa, uudet kortit saapuvat nettiin aina sunnuntaisin.
Salonkijuoruja
Random-vaateinspis-blogini. Löysin tämän jonkun toisen blogin kirjoittajan lukemien blogien kautta ja tykästyin. Tykkään kirjoittajan vaatteista, mitään muuta syytä seuraamiseen ei ole. (Paitsi kerran oli ihan kiva arvonta.) On hienoa, että tyyppi pitää noin hienoa tyyliä kuitenkin suht. järkevästi kuluttamalla.
Secret Wardrobe
Tämä on vähän samantyylinen blogi kuin tuo ylempikin. En ole ihan varma onko kirjoittajan tyyli mielestäni armottoman hyvä, mutta jotenkin tykkään lukea tuota tekstiä: niin asiallista ja selvää. Vertailen yleensä tätä ja Salonkijuoruja keskenään. En vielä tiedä kumpi on parempi. Ehkä joskus.
suklaapisara
Tämä on aivan loistavan tyypin blogi! Kirjoittaja on hyvä kaveri ja itse ainakin tykkään kyttäillä täältä viimeisimpiä kuulumisia. Kivan kevyttä luettavaa, mutta joskus myös vähän vakavampaakin linjaa. Jos tämä pitää luokitella johonkin niin tämäkin varmaan lifestyleblogi.
the tonight show with the aleika
En varmaan lukisi tätäkään jos en tietäisi tyyppiä Tai en tiedä, saattaisin lukeakin. Kirjoittaja on aika hieno tyyppi ja tuo blogissaan mahtavasti oman persoonansa esille. Jotain lifestyleblogin tyylistä tämäkin. Tykkään lukea tätä a) sen takia että se on usein aivan sairaan hauska (ks. "aleika kokkaa" tms b) silti löytyy myös vakavampaa pohdintaa c) tykkään kirjoittajan avoimuudesta ja itsevarmuudesta.
Wuhuu, kannattaa vilkaista noita jos on tylsää ja kommentoida kaikkiin jos uskaltaa. Minä en uskalla.
Ja oikein mielellään otan vinkkejä vastaan muistakin hienoista blogeista, lukeminen vähän niin kuin loppuu kesken...
torstai 7. tammikuuta 2010
Tämän täytyy olla torstai
Tätä voisi jo sanoa todella tavalliseksi päiväksi. Kuten varmaan aika moni muukin, nousin tänään hieman valittaen ylös, puin ja meikkasin liian kauan ja lopulta söin jotain leipää vähän turhan kiireessä, sillä toki sopivan huivin valinnalle oli jätettävä aikaa. Kipitin lukiota kohti, mulkoilin autoilijoita ja saavuin viimein koululle.
Hengasin vähän, opiskelin aika epäahkerasti koska en jotenkin jaksanut keskittyä, hengasin, ahdistuin väenpaljoudessa, opiskelin ja inhosin vähän aikaa ryhmätyöskentelyä filon tunnilla, marisin kun eräät nimeltä mainitsemattomat kaverit eivät olleet koulussa, lounastin, opiskelin vähän lisää laskien minuutteja, kävin hakemassa turhan lapun ropolta ja lähdin kämpille.
Kämpällä katsoin pahasti tiskejä ja otin keksin. Lisäsin vaatteita (täällä oli vähän kylmä) ja datailin samalla kun tein läksyjä. Marisin vähän ja jossain vaiheessa lähdin kaupungille. Hain (kamalaa!) roskaruokaa ja piipahdin henkkamaukalla. Hytisten palasin taas kämpille, söin ja palasin dataamaan. Sormet menettivät tunnon pakkasessa. Keskityin vähän aikaa rumpukomppeihin. Harkitsin tekeväni muutakin järkevää. En kuitenkaan jaksanut ja tapoin aikaa.
Onko tuo tylsää?
Ei sentään, sillä herätessäni tänään oli jotenkin seesteinen olo, ehkä se johtui siitä että herätysääneni oli vaihtunut. Pukeuduttuani katsin peiliin ja näytin ihanalta. Näytin ihanalta koko päivän. Kun kävelin kouluun, ei ollut liian kylmä eikä satanut lunta! Poskia vähän paleli, mutta onneksi ei tarvinnut väännellä kasvoja mitenkään. Heti naulakoilla kohtasin kaverin ja ensimmäisellä tunnilla oli mukava opettaja.
Ne kaverit, jotka vaivautuivat olemaan koulussa, olivat kivoja tänään ja ilahduin. Randomi hymyili. Filon tunnilla minulta ei kysytty kertaakaan ja saatoin rauhassa miettiä omiani sen aikaa kun ei tarvinnut puhua ryhmän kanssa. Ruokailussa oli hauskaa nauraa ja yllättyä uusista kampauksista. Kemiantunnilla taisin oppia jotain! Ropo ei kestänyt kauaa ja ropoluokan ikkunatkin olivat ihan sairaan kauniit: täynnä pakkaskukkia ja ikkunalaudoilla ulkona oli pienet lumikinokset.
Pääsin muita aikaisemmin koulusta. Olin reipas ja kommentoin blogia. Keksi jonka söin oli herkullinen.
Läksyt olivat melkein kaikki helppoja, pikaruokapaikassa oli sairaan kiva myyjä, minun ei tarvinnut käydä kaupassa, kämpällä oli kiva hyppiä kaksi neuletakkia ja viltti ympärillä. Ruoka oli hyvää ja datailu edelleen hauskaa. Kokeilin uusvanhaa laatikkoradiotani, pidin siitä. Kirjoitin tätä ja kyllästyin ja ajattelin että on ihan ok lopettaa.
Minä haluaisin tietää miksi joskus on siis sairaan vaikeaa olla mielissään. Nyt tuota kirjoittaessa se tuntui helpolta, mutta nyt kun mietin tarkemmin en ole varma. Tämähän vaatii jatkuvaa keskittymistä, että muistaa olla valittamatta ja miettiä hymiötä isovarpaassa ruumishuoneella. Koko ajan pitää muistuttaa itseään jostain positiivisista lauseista ja miettiä kaikkia hienoja hetkiä. Ainakin tällä hetkellä, toisinaan positiivisuus on niin helppoa.
Tosin olen aina pitänyt siitä pessimistinen optimismi jutusta. Toisaalta todella optimistista mutta kuitenkin riittävän pessimististä.
Huomenna voisin kuitenkin harkita todella positiivista asennetta ihan kaikkeen, koska huomenna on musiikkia. Minähän pidän siitä, eikö? :)
Hengasin vähän, opiskelin aika epäahkerasti koska en jotenkin jaksanut keskittyä, hengasin, ahdistuin väenpaljoudessa, opiskelin ja inhosin vähän aikaa ryhmätyöskentelyä filon tunnilla, marisin kun eräät nimeltä mainitsemattomat kaverit eivät olleet koulussa, lounastin, opiskelin vähän lisää laskien minuutteja, kävin hakemassa turhan lapun ropolta ja lähdin kämpille.
Kämpällä katsoin pahasti tiskejä ja otin keksin. Lisäsin vaatteita (täällä oli vähän kylmä) ja datailin samalla kun tein läksyjä. Marisin vähän ja jossain vaiheessa lähdin kaupungille. Hain (kamalaa!) roskaruokaa ja piipahdin henkkamaukalla. Hytisten palasin taas kämpille, söin ja palasin dataamaan. Sormet menettivät tunnon pakkasessa. Keskityin vähän aikaa rumpukomppeihin. Harkitsin tekeväni muutakin järkevää. En kuitenkaan jaksanut ja tapoin aikaa.
Onko tuo tylsää?
Ei sentään, sillä herätessäni tänään oli jotenkin seesteinen olo, ehkä se johtui siitä että herätysääneni oli vaihtunut. Pukeuduttuani katsin peiliin ja näytin ihanalta. Näytin ihanalta koko päivän. Kun kävelin kouluun, ei ollut liian kylmä eikä satanut lunta! Poskia vähän paleli, mutta onneksi ei tarvinnut väännellä kasvoja mitenkään. Heti naulakoilla kohtasin kaverin ja ensimmäisellä tunnilla oli mukava opettaja.
Ne kaverit, jotka vaivautuivat olemaan koulussa, olivat kivoja tänään ja ilahduin. Randomi hymyili. Filon tunnilla minulta ei kysytty kertaakaan ja saatoin rauhassa miettiä omiani sen aikaa kun ei tarvinnut puhua ryhmän kanssa. Ruokailussa oli hauskaa nauraa ja yllättyä uusista kampauksista. Kemiantunnilla taisin oppia jotain! Ropo ei kestänyt kauaa ja ropoluokan ikkunatkin olivat ihan sairaan kauniit: täynnä pakkaskukkia ja ikkunalaudoilla ulkona oli pienet lumikinokset.
Pääsin muita aikaisemmin koulusta. Olin reipas ja kommentoin blogia. Keksi jonka söin oli herkullinen.
Läksyt olivat melkein kaikki helppoja, pikaruokapaikassa oli sairaan kiva myyjä, minun ei tarvinnut käydä kaupassa, kämpällä oli kiva hyppiä kaksi neuletakkia ja viltti ympärillä. Ruoka oli hyvää ja datailu edelleen hauskaa. Kokeilin uusvanhaa laatikkoradiotani, pidin siitä. Kirjoitin tätä ja kyllästyin ja ajattelin että on ihan ok lopettaa.
Minä haluaisin tietää miksi joskus on siis sairaan vaikeaa olla mielissään. Nyt tuota kirjoittaessa se tuntui helpolta, mutta nyt kun mietin tarkemmin en ole varma. Tämähän vaatii jatkuvaa keskittymistä, että muistaa olla valittamatta ja miettiä hymiötä isovarpaassa ruumishuoneella. Koko ajan pitää muistuttaa itseään jostain positiivisista lauseista ja miettiä kaikkia hienoja hetkiä. Ainakin tällä hetkellä, toisinaan positiivisuus on niin helppoa.
Tosin olen aina pitänyt siitä pessimistinen optimismi jutusta. Toisaalta todella optimistista mutta kuitenkin riittävän pessimististä.
Huomenna voisin kuitenkin harkita todella positiivista asennetta ihan kaikkeen, koska huomenna on musiikkia. Minähän pidän siitä, eikö? :)
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Tästä minä pidän
Ihmeellinen meri
Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä
tuntemattomat kukat loistavat rannalla;
olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit -
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
sillä se herättää tulevien seikkailujen janon:
mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.
kirjoittanut -yllätys- Edith Södergran
Siinä on jotain minkä aikana ei voi hengittää.
Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä
tuntemattomat kukat loistavat rannalla;
olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit -
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
sillä se herättää tulevien seikkailujen janon:
mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.
kirjoittanut -yllätys- Edith Södergran
Siinä on jotain minkä aikana ei voi hengittää.
tiistai 5. tammikuuta 2010
Tämä on sitä ajatusvirtaa
Kyllä, unirytmistä tulisi ottaa kiinni ajoissa ennen torstaita, jolloin on ihan pakko marssia liian aikaisin lumisateeseen, vaikka huivini on liian ohut. Mutta en oikein ehdi, sillä luin juuri äsken puolitutun blogia (tai oikeastaan luin sen kokonaan) ja nyt minun on vakuutettava itseni siitä, että olen ihan kiva. Mikäkin alemmuuskompleksi olevinaan.
Olenhan minä ihan nätti, voin turvata siihen. En mikään kuvanätti, vaan ihan nätti. Ellette katso sivusilmällä ja huomaa erinäisiä seikkoja joilla kiusaan itseäni. Ja viattomia sivusilmällä vilkuilijoita, jos en erehdy, mutta niinkin saattaa olla.
En enää oikein muista, minä oikein haluan nähdä itseni. Kirjoitin äsken tähän pitkästi asiasta, mutta peruutin ja kutsuin sen kaiken takaisin vain sotiakseni jotain jaloa ja ylevää pyrkimystäni vastaan.
Aina pitäisi kertoa.
Sitä ei kysytty.Mutta olisiko silläkään väliä kysytäänkö?
//
Ole hiljaa ja
vastaa kun kysytään.
Viittaa jos tajusit mitään. En ole ihan varma itsestäni. Tästä tulee jännittävää. :)
/edit/ sensuurimursu heräsi aamulla ja kävi poistamassa tästä tekstiä.
Olenhan minä ihan nätti, voin turvata siihen. En mikään kuvanätti, vaan ihan nätti. Ellette katso sivusilmällä ja huomaa erinäisiä seikkoja joilla kiusaan itseäni. Ja viattomia sivusilmällä vilkuilijoita, jos en erehdy, mutta niinkin saattaa olla.
En enää oikein muista, minä oikein haluan nähdä itseni. Kirjoitin äsken tähän pitkästi asiasta, mutta peruutin ja kutsuin sen kaiken takaisin vain sotiakseni jotain jaloa ja ylevää pyrkimystäni vastaan.
Aina pitäisi kertoa.
Sitä ei kysytty.Mutta olisiko silläkään väliä kysytäänkö?
//
Ole hiljaa ja
vastaa kun kysytään.
Viittaa jos tajusit mitään. En ole ihan varma itsestäni. Tästä tulee jännittävää. :)
/edit/ sensuurimursu heräsi aamulla ja kävi poistamassa tästä tekstiä.
Oonko jännä vai jännä?
Hei, terveisiä taas Kajjjaanista. Vähän on mukava taas olla täällä, vaikka kuinka sataisi räntälunta ja olisi muutenkin aika ankeaa. Ei haittaa mitenkään kauheasti että se koulu alkaa. Musiikintunneista tulee varmaan entistä tuskallisempia mutta pitää vain yrittää selvitä siitä.
Kannattaa muuten jo nyt kuunnella tätä biisiä syventyessään erittäin tärkeisiin ajatuksiini. Ihanan osuvaa välillä.
Eli heti ensiksi kiitti kaikille jotka ovat tästä blogintapaisesta tietoisia ja viettivät tänään ja eilen aikaa täällä kämpällä. Minulla ainakin oli tosi kivaa ja silleen. Tykkäsin erityisesti kysellä asioita, siitä että kysymyksiin vastattiin ja oli aika ystävällistä että sanoitte sitten kun riittää. Ettekä tiedä kuinka paljon pidän selkeästä katseesta, koska en tiedä itsekään.
Kävin eilen kampaajalla, mistä johtuu että olen nyt jonkin aikaa jotenkin itsekriittisempi kuin yleensä enkä kestä mitään negatiivista. Tai siis, tulee just tämä "olenkohan ihan normaali" -ajattelu. Otetaan vaikka ihan tavallinen keskustelutilanne: tuntuu että muut osaavat kyllä tarinoidessaan katsoa jotenkin hienosti silmiin ja elehtiä. Sitten kun itse selitän jotain, alan jotenkin kummasti toistaa samaa asiaa enkä halua katsoa ketään. Ettekä muuten usko miltä tuntuu dissata itseään täällä, ihan luovuttajafiilis, voisinkin jättää ihan oman mielenterveyteni kannalta sen kaikken häiritsevimmän seikan sanomatta. Mulla on selkeästi vielä jotain ongelmia tämän kehon kanssa, en osaa olla hienosti missään kuvissa tai liikkua normaalisti. Pitää varmaan tehdä asialle vielä jotain. Mitä?
Onko kaikilla samoja ongelmia?
Jos jotakuta kiinnostaa niin se kampaaja yritti vaalentaa näitä hiuksia ja laittoi jotain raitoja. Suhtaudun itse vähän varauksella, näytän vähän pojalta välillä. Pitää varmaan hankkia jotain söpöjä hiuspantoja tai jotain.
Mitähän ihmettä, kun aloitin kirjoittamaan tätä merkintää, olin ihan kamalan mielissäni ja nyt olen enää vain puoliksi.
// Jos herään yöllä
saatan sängyn alle katsottuani
ja ikkunaan vilkaistuani
harkiten palelemista
miettiä
mitä ihmettä minulle on tapahtunut
silloin uskon ihmeisiin.
perjantai 1. tammikuuta 2010
Pakko vielä kerran
Kerron heti alkuun että se vuoden ensimmäinen biisi oli Musen Starlight.
Haluaisin muistaa tältä vuodelta (ja varmaan muistankin kun kirjoitan ne tänne) ainakin musiikin, lukion, saippuakuplat yläasteen pihalla, ponileikin, hot'n coldin, eduskunnan, uudet aivan ihanat ihmiset, vanhat tutut jotka jaksavat, siivoustyöjutut, sen kun poljettiin pilkkopimeässä pois leirinuotiolta, omeglehetket, kesän kikatukset, kaakaohetken ikkunalaudalla, hymyn, sählyottelun tunnelman, kaiken hienouden ja sen että olen edelleen ihana.
Pelastakaa maailma,olkaa niin hyvät.
//
Kävelin kerran sinne takaisin
huomasin yllättäen
että kulta olikin vain maalia
eikä oikeaa
ei mitään oikeaa.
Haluaisin muistaa tältä vuodelta (ja varmaan muistankin kun kirjoitan ne tänne) ainakin musiikin, lukion, saippuakuplat yläasteen pihalla, ponileikin, hot'n coldin, eduskunnan, uudet aivan ihanat ihmiset, vanhat tutut jotka jaksavat, siivoustyöjutut, sen kun poljettiin pilkkopimeässä pois leirinuotiolta, omeglehetket, kesän kikatukset, kaakaohetken ikkunalaudalla, hymyn, sählyottelun tunnelman, kaiken hienouden ja sen että olen edelleen ihana.
Pelastakaa maailma,olkaa niin hyvät.
//
Kävelin kerran sinne takaisin
huomasin yllättäen
että kulta olikin vain maalia
eikä oikeaa
ei mitään oikeaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)