Olen matkustanut edestakaisin, opettanut yhtälöitä, pyöräillyt tuulessa sinne ja takaisin, yskinyt itseni uneen. Marraskynnys on aina sellaista, tehtävästä toiseen, liian isoista saappaista liian korkeisiin korkoihin, idealismiarealismia.
Kuitenkin mielissäni, tietyssä tasaisessa tyyneydessä. Tunnit hahmottuu lukujärjestyksinä, päivät matelee ja kiitää ohi, päivät sykleissä muodostaa viikkoja ja kahden päivän päästä kaikki on hyvinhyvinhyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti