Ollaan istuttu kauniina parvekkeella ja puhuttu maailmaa, tehty listoja ja todettu - syksy on ihana, elokuu on odottava, tästä tulee kaikesta niin jännittävää. Nyt vasta on se kesä mistä kaikkein eniten pidän, marjat metsässä odottamassa poimijaa, pitkät pimeät illat ja viimeinkin aikaa kuunnella teitä kaikkia.
Yhdeltä yöllä on jo hämärää, rannan valaisemattomalla lenkkipolulla on
pimeää, niin pimeää ettei pyöräillessä näe kuin harmaan asfaltin ja
kaikki muu on vain sinisenmustaa. Minulla on kirkkaankeltainen neule ylläni ja se loistaa vastaantulijoille kuin tulikärpänen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti