soi heyyyyyy brother ja ihmisillä on paljon ilmeitä ja tansseja ja pidätetään hengitystä viimeiset kymmenen sekuntia. vaikka mä olen täällä ja tiedän että olen huonoa seuraa, minun pitää varmaan olla tänään täällä ja ajatella koska tässä tilassa on hiljaista. odotan että tulee yö, talo hiljenee täydellisesti ja sitten voin muistaa että päivä päivien joukossa on ihme ja ihmeistä tulee päiviä.
jostain syystä tässä kävi näin, jostain syystä harhailen vuoden viimeisen päivän haiden kanssa ikkunan takana, ikkunan toisella puolella raketteja ja melua ja valtavaa hiljaisuutta joka ei kaiu tuoreesta lumesta. olen onnellinen siitä että puhelin soi, ihan kuin olisin sittenkin ollut hetken pinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti