Minun kävelyni seurasaareen on kävely luistelukentän läpi, katsellen kirkkoa - ei kölnin tuomiokirkkoa mutta vähintään yhtä hienoa. Tänään olen seisonut bussipysäkillä hiljaa ja kuullut lähestyvän bussin äänen.
Viime aikoina olen katsonut silmiin soutuveneellä soutavaa. Eksyin uudessa kaupungissa, en edes Latviassa. Illalla aion jälleen kävellä erään reunan yli ja toivottavasti pääsen kuitenkin takaisin.
Ensin vieraiden ihmisten kotiin, kaupungissa joka oli unelma ja jossa minua ei tunneta yhtään missään. Mutta ei hätää vaikka pelkäisin kaikkea, minä suojelen sinua kaikelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti