sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Oi viikonloppu!

Minusta sellaiset viikonloput on kauhean kivoja, että ensin on perjantai, ja silloin odotetaan jotain hienoa mitä on illalla. Sellaista hienoa, minkä takia voi laittaa itsensä oikein nätiksi. Ja sitten ollaan siellä hienossa jutussa eikä välttämättä niin hienostuneena mutta nättinä kuitenkin.
Nukkumaan mennään myöhään, mutta ei liian väsyneenä.

Aamulla herätään oikein mukavasti ja hitaasti. Voi syödä herkkuja ja käydä suihkussa. Sen jälkeen laittaa hiukset kivasti. Voi lukea lehteä ja datis - tai vaikka opiskella itaa, se on mukavaa. Ruoka on kiva tehdä itse, tulee hyvä fiilis siitä. Herkkuakin se varmasti on. Illalla katsotaan huonoa viihdettä (muka), uutisvuoto ja hömppää. Nukkumaan vähemmän väsyneenä kuin eilen, oikein mukavasti kivoissa yövaatteissa.

Sunnuntaina, mikäli ei tarvitse jatkaa mitään koulutöitä pahemmin, voi mennä käymään jossain kivassa paikassa. Sellaisessa että voi vaikka tehdä jotain, luistella tai käsitöitä tehdä. Se on ihan mukavaa. Kun tulee kylmästä pihalta, niin sitten otetaan kaakao ja karkki, naminam.
Sunnuntaina ajoissa nukkumaan, maanantaina mielissään kouluun kiireettömässä aamussa.

Yksi ehdotus vain tuo oli, heihei.

tiistai 15. helmikuuta 2011

huomenna!

Huomenna on italiaa, kuuntelen sitä vähän aika kauan mutta se on mukavaa koska minä pidän ihan kauheasti italiasta.

Tänään kuuntelin jotain italian radiota, ne puhui Baobab-ohjelmassa politiikasta ja berlusconista. En kyllä ihan ymmärtänyt mitä siitä, neuloin katsos samalla hienon huivin valmiiksi joten en voinut keskittyä siihen italiaanoon joka sanoi että oggi in italia.

Minua ihan vähän jännittää kun huomenna pitäisi sitten ymmärtää mitä ne puhuvat mutta kyllä se varmaan ihan hyvin koska minä pidän italiasta.

torstai 10. helmikuuta 2011

oma tila

Minä tarvitsen ihan kauheasti omaa tilaa ja aikaa. Minusta olisi kiva asua yksin niin sitten minulla olisi sitä. Siinä asunnossa olisi ovi ja sitten voisin päättää että avaanko sitä vai en ja milloin haluan ulos.

Jos asuisi yksin niin voisi asua sellaisessa nätissä valkoseinäisessä huoneessa jossa olisi sitten myös väriä. Ikkunalauta olisi, siinä pitäisin karkkipurkkia ja neuletyötä ja ehkä lappurasiaa. Jos se vielä olisi leveä niin siinä voisi istua. Siellä huoneista löytyisi myös ainakin jotain italialaista, jotain punaista, jotain sinistä, sydän, lahja, kirahvi ja norsu. Matto olisi oikein pölyä keräämätön ja hieno, lamppu taas sellainen vähän mummo. Sitten siellä olisi tilaa keskilattialla ja pieni keittiöpaikka ja vaatekomero sellaisella lampulla jonka osaan itse vaihtaa. Asunnossa olisi aina siistiä, paitsi joskus aamuisin ehkä vaatepinoja jos vaatekriiseilee.

Siellä asunnossa minä aina opiskelisin ja tiskaisin milloin haluan. En kyllä ikinä hukkaisi avaimia. Vara-avain voisi olla ikkunalaudalla ehkä. Voisin kehittää sellaisen hienon päivärutiinin, ja sitten poikkeaisin siitä silloin kun itse haluan ja se olisi seikkailu. Herään, koulu, opiskelu, ruoka, kotitöitä, datausta, hiimailua ja neulomista ja kavereita. Voisi syödä siellä mitä haluaa. Olisi kiva kehittää kaikkia hienoja halpoja ja hyviä ruokia ja syödä sosekeittoja joihin on murustettu leipää. Ja jälkiruuaksi pieni karkki karkkipurkista jos maistuu. Siitä asunnosta olisi kiva lähteä ulos ja katsoa ulos. Ikkunasta olisi kiva nähdä puu. Ja sitten siellä kävisi aina välillä kavereita, yllätyksenä ja epäyllätyksenä.

Nyt joko siivoan tai teen italian yo-kuuntelun.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Oho, taisin palata

Hei vaan. Mitähän minä täällä teen. Pitäisi edelleen lukea sitä italiaa, mutta päätin että minulla on aina sentään vähän aikaa ja voin kirjoittaa tänne. En kyllä tiedä mistä, sillä oikeastaan tämän blogin idea on juuri nyt vähän hukassa. Mutta ehkä yritän fiiliksellä.
Nyt on ihan hyvä fiilis, koeviikon viimeinen päivä: ihan kumma vapaus ja toimettomuus. Pakko varmaan tiskata kohta.

Minusta on ollut mukavaa käydä lettukesteillä koeviikolla ja hakea kiinalaista ruokaa. On kiva että italian kuuntelu on kohta, sitten se on ohi. On kiva kuunnella kun joku kertoo iltasadun. On kiva että meidän koulussa on hyvää ruokaa. Tykkään siitä että minua ei väsytä kamalasti jos menen sänkyyn ennen kymmentä, vaikka en nukahtaisikaan heti. On myös kiva kun joku tekee herkullista leipää ilmaiseksi. Ja kiva kun jaksan nyt kirjoittaa tänne blogiin. Toivottavasti kukaan ei hermostunut kun olin hiljaa.

On aika huippua kun alkaa uusi jakso! Minulla on vain neljä kurssia, joista kahteen pitää keskittyä. (Yäk matikkaa, onneksi se loppuu.) Voin sitten aina välillä lukea italiaa ja käydä kirpparilla. Ja kampaajalla. Ehdin imuroida mattoni useammin ja ehkä lukea jotain. Ja neuloa. En ole neulonut sitten yhtään varmaan pariin viikkoon ja se on ikävää koska haluaisin saada kaulahuivini valmiiksi mielellään ennen huhtikuuta. Mutta ei se kuitenkaan ole niin tärkeää.
Pitäisi taas yrittää jättää aikaa vähän enemmän hiimailuun - se on tärkeää.